Voit mitata sijaintisi työhyvinvoinnin nelikentällä

Peter Warr Hyvinvoinnin nelikenttä

Unelmatyössäkin voi uupua. Vuosia kestäneestä positiivisesta draivista voi päätyä pitkälle sairauslomalle. Merkit olivat ilmassa, silti on vaikea tajuta miten näin kävi. Mähän rakastan mun työtä!

Työhyvinvoinnin nelikenttä selittää, miksi näin voi käydä. Ylläolevan kuvan on tutkimuksessaan esitellyt Peter Warr. Sitä on edelleen kehittänyt Työterveyslaitoksen tutkimusprofessori Jari Hakanen.

Nelikenttä on monelle tuttu, mutta on uutta yhdistää siihen fysiologiset mittarit. Tiesitkö, että voit mitata sijaintisi työhyvinvoinnin nelikentällä?

Työhyvinvoinnin nelikenttä

Työhyvinvoinnilla on kaksi akselia. Pystyakseli kuvaa virittyneisyyttä, draivin määrää. Psyykkisen kuormituksen määrä kasvaa akselilla ylöspäin liikuttaessa. Pystyakseli ei kerro mikä on fiilis, vain vauhdin määrän.

Vaaka-akselilta näkee onko kyseessä mielihyvä vai mielipaha. Äärimmäisenä vasemmalla on surunaama, oikealla on mahtava fiilis. Aivan keskellä olo on neutraali, ei voi sanoa tunteeko jotain positiivista vai negatiivista. (On ihan ok, että välillä on neutraali olo.)

Missä lohkossa pelaan?

Omaa työhyvinvointia voi miettiä tämän kentän kautta. Ala kuvataan hyvinvoinnin nelikentän lohkot. Lue ja pohdi mihin itse työssäsi tai opiskeluissasi asetut.

Työhyvinvoinnin nelikenttä - työn imu

Yläoikealla ollaan hyvällä paikalla työnantajan mielestä. Myös monelle työntekijälle, yrittäjälle ja opiskelijalle tämä tuntuu ainoalta oikealta paikalta. Työn imussa saa paljon aikaan.

 Työ tuntuu mielekkäältä, tietää että oma panos on yritykselle tärkeä ja työssä kokee usein onnistumisen elämyksiä.

Työhyvinvoinnin nelikenttä - työssä viihtyminen

Oikealla alhaalla vauhtia ja virittymistä on vähemmän mutta olo on hyvä. Monella normaali päivä työssä sijaitsee täällä. Usein on kyse hyvästä keskittymisestä, jolloin ilman suurempaa intoilua saa paljon aikaan. Etätyö on usein tapa, jolla pääsee kokeilemaan tätä. Milloin sinä olet viimeksi tehnyt koko päivän työtä keskeytyksettä? Miltä se tuntui, mitä sait aikaan?

Työhyvinvoinnin nelikenttä - ylikuormitustila

Vasemmalla ylhäällä koetaan negatiivista stressiä. Paineet ovat kovat. Suorituskyky voi vielä olla korkealla, mutta pääsääntöisesti fiilikset ovat negatiivisia. Voi olla ahdistuksen kokemuksia, riittämättömyyttä. Ei jaksaisi, muisti pätkii. Silti kalenteri on ja pysyy täynnä ja vauhtia tuntuisi tarvitsevan vielä lisää.

Työhyvinvoinnin nelikenttä - työuupumus

Vasemmalla alhaalla elimistö on painanut hätä-seis -nappia. Reagointi vähenee tai loppuu, suorituskyky heikkenee. Mikään ei innosta, aamulla ei jaksaisi nousta sängystä. Yöuni ei palauta, nukkua voi ehkä vain pienissä jaksoissa. Ruokahalu saattaa mennä. Ollaan työuupumuksessa, tai lähellä sitä. Sosiaaliset suhteet kärsivät, on halu vetäytyä, ei jaksa harrastaa.

Työhyvinvoinnin nelikenttä on myös elämän nelikenttä

Kävitkö läpi äskeisen pohdinnan? Osaatko asettaa itsesi johonkin nelikentän lokeroon?

Pohdi vielä samaa vapaa-ajan kannalla. Missä olet, kun ajattelet itseäsi perheenjäsenenä, kaverina, harrastusporukassa? Mitkä asiat tuovat voimaa, mitkä palauttavat? Mitkä asiat vievät sinua kentällä oikealle, posiitiivisiin fiiliksiin?

Voiko työhyvinvoinnin ulottuvuuksia mitata?

Hyvinvoinnin pystyakselille löytyy mittareita. Moodmetric-teknologia tarjoaa virittyneisyydestä dataa selkeällä asteikolla 1-100.  Moodmetricin alin lukema on hyvinvoinnin nelikentän alalaidassa, luvussa 100 mennään maksimissa.

Moodmetric level 100

Moodmetric-datalla saa suoraan oman sijainnin työhyvinvoinnin nelikentän pystyakselilla. Moodmetric-mittaus on kuin työhyvinvoinnin paikkatieto.

Mielihyvää tai mielipahaa ei voi mitata sensoreilla tai digitaalisesti normaaliarjessa. Kasvonilmeentunnistusteknologiat pyrkivät tähän, mutta vielä ei ole olemassa laitteita arkikäyttöön. Vaaka-akselia voi siis tällä hetkellä reaaliaikaisesti arvioida vain henkilö itse.

Moodmetric Diary_Mood

Vaaka-akseli on työhyvinvoinnin määrityksessä tärkeä. Moodmetric-sovelluksen päiväkirjassa käyttäjä voi arvioida kokemukseen tai tilanteeseen liittyviä positiivisia ja negatiivisia tunteitaan.

Miten Moodmetric-sovelluksen päiväkirjamerkintöjä tehdään, ja miten niitä voi tarkastella yhdellä näytöllä?

Moodmetric-sovellukseen on helppo lisätä päiväkirjamerkintöjä. Puhelimen kalenterin merkinnät voi tuoda sovellukseen, tai tehdä lisäyksiä yksitellen. Merkintöjä voi tehdä elämän eri osa-alueille. Tässä esimerkki työpäivästä:

Moddmetric Diary, merkintä työpäivästä
Esimerkki: Moodmetric-päiväkirjamerkinnän tekeminen työpäivästä

Kaikki tehdyt päiväkirjamerkinnät näkyvät Moodmetric-sovelluksen Analytics-osiossa. Mitä enemmän merkintöjä tekee, sen tarkemmin pystyy elämäänsä seuraamaan. Merkinnät asettuvat kategorioittain nelikentälle. Sovellus laittaa ne automaattisesti oikeaan kohtaan mitatun Moodmetric-tason, ja itse annettujen hymy-, suru tai neutraalien naamojen perusteella.

Moodmetric-sovellus, Analytics, Työhyvinvoinnin nelikenttä
Moodmetric-sovelluksen Analytics näyttää sijaintisi hyvinvoinnin nelikentällä

 

Päiväkirjaominaisuutta voi käyttää arvioimaan hyvinvointia kotona, harrastuksissa, unessa tai muussa itselle tärkeässä elämän osa-alueessa.

Moodmetric-sovelluksen tekemä yhteenveto mittaustuloksista ja päiväkirjamerkinnöistä on kuten työhyvinvoinnin nelikenttä. Lisäksi oma sijainti kentällä määrittyy automaattisesti.

Kiinnostuitko Moodmetric-mittauksen käytöstä työhyvinvoinnin mittarina?

Moodmetric-mittaus sopii yritysten ja muiden organisaatioiden työhyvinvoinnin tutkimiseen ja seuraamiseen. Mittaus tarjoaa yksilöllistä tukea stressinhallintaan ja antaa tiimistä tai koko henkilöstöstä kokonaiskuvan. Moodmetric-älysormus on myös laajasti tutkimuskäytössä.

Kysy lisää mittauksen mahdollisuuksista ja miten se sopisi sinun organisaatiollesi!

Yhteystiedot:

Henna Salonius
[email protected]
044 309 6997

Pyydä tarjous Moodmetric-mittauksesta työyhteisöllesi

Reaaliaikainen mittaus motivoi kiinnittämään huomiota jaksamiseen joka päivä

oodmetric-blogi: Reaaliaikainen mittaus motivoi kiinnittämään huomiota jaksamiseen

Viime aikoina lehtien palstoilla on saanut tilaa henkinen jaksaminen, työ- ja opiskelu-uupumus sekä burnout-kertomukset. Nämä tarinat kertovat jälkikäteen reagoinnista, tilanteista joissa stressi on jo päässyt kroonistumaan ja voimien loppuminen usein tulee yllätyksenä.

Psyykkisen kuormituksen hallinnassa katse pitää siirtää ennakointiin ja stressin kroonistumisen ennaltaehkäisyyn.

Yrityksille ja työterveyshuollolle on jo tarjolla työkaluja, joilla saadaan objektiivista, reaaliaikaista dataa yksilöiden henkisestä kuormituksesta. Oikein käytettynä nämä mittarit toimivat tehokkaina ennakoivan stressinhallinnan välineinä.

Mittarilla on väliä

Fyysistä kuntoaan kehittävä tai levon aikaisesta fyysisestä palautumisesta kiinnostunut hyötyy erilaisista aktiivisuusmittareista, joilla usein seurataan sykettä tai sykevälinvaihtelua.

Kiire, ahdistus, hallinnan tunteen menettäminen, ja positiivisella puolella innostus ovat kognitiivisesti ja emotionaalisesti stressaavia tiloja. Näiden havaitsemiseen on mittaustapoja, jotka tavoittavat jopa yksittäiset reaktiot, kuten yllättymisen.

Jos tavoitteena on ymmärtää paremmin psyykkistä kuormitusta, Moodmetric-mittaus tuo juuri tarvittavaa tietoa. (Lue lisää: Mitä Moodmetric-sormus mittaa.)

Tavallisen sormuksen tapaan pidettävä Moodmetric-älysormus on mittari, joka kerää tarkkaa tietoa psyykkisen kuormituksen tasosta kellon ympäri. Reaaliaikaisesti oman puhelimen sovelluksesta näkyvä mittaustulos motivoi kiinnittämään huomiota omiin valintoihin ja työssä jaksamiseen joka päivä.

Miksi mittauksen reaaliaikaisuus on tärkeää?

Me kaikki kaipaamme palautetta. Parhaiten palaute toimii, kun sen saa nopeasti. Tällöin se sekä havahduttaa että motivoi ja jättää paremman muistijäljen.

Reaaliaikainen mittaus myös koukuttaa positiivisella tavalla, se laittaa kokeilemaan asioita. Miten stressitasoni laskee, jos teen 5 minuutin hengitysharjoituksen?

Reaaliaikainen henkisen kuormituksen mittaaminenEsimerkki: Palaveri kestää yhdestä kahteen. Aihe on innostava, osanottajat tuovat esiin uusia ideoita, työ sujuu ja päätöksiä tehdään. Moodmetric-sormuksen käyttäjä seuraa vireystasoaan koko palaverin ajan ja näkee sen vaihtelevan 45 ja täyden 100 välillä. Vaihtoehtoisesti hän vilkaisee keskiarvon ja graafisen kuvan palaverin ajalta heti sen päätyttyä. Hän toteaa, että fiilis oli positiivinen ja vireystila korkea – kyseessä oli positiivinen stressi. Taitavasti hän osaa pitää pienen hiljaisemman hetken rauhallisessa ympäristössä ennen seuraavaa tehtävää. Vireystaso laskee, sympaattinen hermosto rauhoittuu ja keho sekä mieli saavat lepohetken.

Riittävän pitkä, kahden viikon mittausjakso on luotettava. Se sisältää sopivasti erilaisia päiviä, eikä yksittäinen poikkeava vuorokausi vaikuta merkittävästi kokonaiskuvaan.

Moodmetric-mittaus antaa tietoa henkisen kuormituksen tasosta

Oikea mittari lisää itsetuntemusta ja auttaa rajanvedossa. Mittarit voivat olla avuksi jaksottain tai jatkuvasti, kunnes henkilön hallinnan tunne henkisen kuormituksen suhteen on kohentunut.

Moodmetric-älysormuksella tehtävä reaaliaikainen mittaus antaa jatkuvaa tietoa kuormitustasosta, ja miten päivän tekemiset tasoon vaikuttavat.

Kahden viikon Moodmetric-mittausjakso on riittävä henkisen kuormituksen kartoittamiseen, jos tasot ovat normaalit. Tällöin jakson voi uusia vaikka vuoden päästä tai tarpeen mukaan. Jos tasot ovat hyvin korkeat, on jakson jatkamisesta tai muista toimenpiteistä hyvä sopia esimerkiksi työterveyslääkärin tai hoitajan kanssa.

Pyydä tarjous Moodmetric-mittauksesta työyhteisöllesi

Onko vastuu työuupumuksen ennaltaehkäisyssä työnantajalla vai työntekijällä?

Moodmetric-blogi: IOnko vastuu työuupumuksen ennaltaehkäisyssä työnantajalla vai työntekijällä?

Kun olin nuori esimies, eikä minulla vielä ollut lapsia, oli ymmärryksessäni perhe-elämää kohtaan paljon toivomisen varaa. Pystyin käyttämään valtavasti energiaa päivän aikana, sillä illalla minua eivät odottaneet mitkään velvollisuudet. Koska omakohtaista kokemusta ei ollut, en tajunnut mikä kaaos ja työmäärä erityisesti pienten lasten vanhempia kotona odotti.

Kaikki eivät myöskään tiedä, kuinka suuren henkisen taakan tuovat esimerkiksi avioero tai läheisen vakava sairaus. Elämän mullistukset vaikuttavat väistämättä myös työssä ja saattavat viedä työn ilon pitkäksikin aikaa.

Esimies voi toki olla perheellinen ja kokea haasteita myös omassa elämässään. Ymmärrystä erilaisiin elämäntilanteisiin siis löytyy. Tämä ei silti tarkoita, että kaikki esimiehet olisivat erityisen kartalla uupumisesta. Kaikki eivät reagoi asioihin samalla tavoin, ja viilipyttyluonne saattaa luovia läpi työelämän kokematta merkittävästi stressiä.

Mitä merkitsee, jos esimies ei itse koskaan stressaa?

Väistämättä sama asia kuin itselläni kun lapsia ei ollut, ei voi käsittää miltä se tuntuu ja kuinka paljon se vaikuttaa sekä työ- että vapaa-aikaan.

Koki itse stressiä tai ei, esimiehellä on velvollisuus tarkkailla alaistensa kuormittumista. Jos tästä on merkkejä, tulee se ottaa puheeksi henkilön kanssa.

Työturvallisuuslaissa on työnantajan yleinen huolehtimisvelvoite, jossa sanotaan mm.: ”Työnantajan on jatkuvasti tarkkailtava työympäristöä, työyhteisön tilaa ja työtapojen turvallisuutta.”

Mitkä ovat asioita, jotka vaikuttavat työssa jaksamiseen, ja ovat työnantajan vallassa?

Tärkein asia, josta työnantajan on tässä suhteessa huolehdittava, on tasa-arvo ja henkilöstön oikeudenmukainen kohtelu. Tasa-arvo tulee tässä käsittää laajasti, pitäen sisällään sukupuolten tasa-arvon, palkkatasa-arvon, tasa-arvon nimityksissä ja ylennyksissä, ja työtehtävien jakamisessa.

Työnantaja määrittelee myös työtehtävät ja voi varmistaa, että jokaisen työntekijän kohdalla osaaminen ja tavoitteet ovat linjassa työn sisällön kanssa.

Selkeästi työnantajan vallassa on myös fyysinen työympäristö, sisältäen paljon asioita. Nostan esiin yhden: Onko kaikilla mahdollisuus tehdä keskittymistä vaativaa työtä siihen sopivassa tilassa?

Laaja kokonaisuus on yrityksen kulttuuri, työn tekemisen tavat, organisaatiorakenne, onko kyseessä muotoaan hakeva startup vai jo vuosikymmeniä samaan tapaan toiminut ja alallaan tunnettu toimija?

Työnantajan tulee tarkkailla myös ilmapiiriä

Tekijöitä on tietenkin muitakin, sellaisia joita ei pelkällä ohjeistuksella voi hallita. Esimiehen on oltava tarkkana. Minea Ahlroth on tutkinut mm. häirintää ja syrjintää työpaikalla. Hän on kirjoittanut seuraavasti:

Esimiehen velvollisuus on siten kiertää työpaikalla ja kuunnella työntekijöitä, kysellä kuulumisia ja tarkkailla erilaisia työyhteisön signaaleja (Ahlroth ym. 2015, 90).

Entä jos työnantaja tekee näissä asioissa voitavansa? Rakenteet, palkkaus, työtehtävät ja työn tekemisen tavat ovat kunnossa. Ilmapiiri on hyvä, pääosin henkilöstö tuntuu pitävän sekä työstään että työpaikastaan. Esimies ei pysty havaitsemaan epäkohtia.

Oma hyvinvointi on mukava velvollisuus

Työnantajalla on valtavasti vastuuta henkilöstön suhteen. Työnantajan tehtävänä on luoda tasa-arvoinen ja tasapainoinen työpaikka, jossa jokainen voi voida hyvin. Yksilöitä voi ja tulee tukea monin tavoin.

stressitason lasku

Työntekijän tulee kuitenkin ilmaista, jos asiat eivät ole kunnossa. Jokaisella työkykyisellä ja työelämässä mukana olevalla henkilöllä on velvollisuus huolehtia itsestään ja omasta hyvinvoinnistaan.

Miksi? Koska työnantaja ei voi tietää kaikkea henkilön elämästä. Hyväkään työnantaja ei pysty optimoimaan työtä kaikkien kannalta, eikä missään nimessä kunkin henkilön arkea työn ulkopuolella. Jokaisen yksityiselämässä tulee ajoittain tilanteita, jolloin henkinen kuormitus on palautumista suurempaa, eikä stressitason lasku onnistu.

Miten meidän yrityksessämme toimitaan

Meillä Moodmetricissä henkinen työhyvinvointi on sekä työnantajan että työntekijän vastuulla.

Mitä konkreettista me sitten teemme? Luonnollisesti – stressitason mittarimme on kaikkien käytössä. Mittaus ei ole pakollista ja jaksoja voi tehdä oman valinnan mukaan. Osa meistä on käyttänyt Moodmetric-sormusta lähes yhtäjaksoisesti yli neljä vuotta.

Mittaus tuo suurimman lisäarvon, kun kuormitus on kovaa. Stressitason pikkuhiljaa noustessa käy kuin ravulle kattilassa – ei tajua enää missä ollaan lähtötasoon nähden.

Kun tasot nousevat yli ohjearvojen, ensisijassa työntekijän tulee tehdä toimenpiteitä saadakseen ne alas. Mitä nämä ovat?

Ihminen on yksilö ja stressitason lasku vaatii yksilöllisiä toimia, joita etsitään itse. Tässä Moodmetricin reaaliaikainen mittaus on toimiva apukeino: henkilö löytää asiat mitkä kuormittavat, mitkä palauttavat ja lisää tai vähentää niitä tarpeen mukaan. Yleisiä ja kaikille sopivia stressitason vähentämisen keinoja ovat unen lisääminen ja luonnossa liikkuminen. Oman levon ja rauhallisen ajan lisääminen auttaa monille, jos se perhe-elämän keskellä on mahdollista.

Entä työnantajan velvollisuus? Työnantajan tulee tukea työntekijää kaikin tavoin hänen valitsemissaan stressinhallinnan toimissa. Jos tarvitaan ylimääräisiä vapaapäiviä tai lyhennettyä työaikaa, ne tulee järjestää. Jo pidempi tauko kesken työpäivän saattaa vaikuttaa työtehoon merkittävästi.

Maali on yhteinen

Yhteinen tavoite on estää stressin kroonistuminen sekä uupumiseen liittyvät, usein hyvinkin pitkät sairauspoissaolot. Yksittäinen työuupumus on merkki, johon pitää puuttua. Koko henkilöstön pahoinvointi pahimmillaan romuttaa yrityksen maineen ja työnantajamielikuvan.

Työntekijän ja työnantajan tulee molempien haluta terveyttä, hyvää mieltä ja pitkää ikää toisilleen, siis kaikille työntekijöille, mutta myös yritykselle. Hyvinvoiva henkilöstö edesauttaa myös yrityksen menestystä. Hyvinvoiva yksilö puolestaan vaikuttaa positiivisesti kaikkialla missä toimii, eli esimerkiksi perhe on suora hyötyjä työhyvinvoinnista.

Lue lisää Moodmetric-mittauksesta yrityksissä ja työterveyshuollon välineenä

Pyydä tarjous Moodmetric-mittauksesta työpaikalla

OSA 3: Fysiologiset mittaukset stressin pitkäkestoisessa seurannassa

Measurement - a Moodmetric blow pic

Stressin vaikutuksia voidaan mitata monella tavalla ja myös kliiniseen käyttöön soveltuvia menetelmiä löytyy useita. Laboratorio-olosuhteissa tehdyissä mittauksissa saadaan monipuolista ja tarkkaa tietoa. Mutta koska emme asu laboratoriossa, niiden avulla on vaikea tavoittaa arkielämän tapahtumista johtuvia stressitason vaihteluja.

Laboratoriomittaukseen soveltuvia stressinseurannan menetelmiä on ollut saaatavilla vuosikymmenien ajan. Näitä ovat esimerkiksi monilla tarkoilla sensoreilla tehtävä syke- ja sykevälinvaihtelun mittaus, erikoisosaamista vaativat mittaukset (sydänsähkökäyrän ja verenpaineen pitkäaikaisrekisteröinnit, autonomisen hermoston testit) sekä biokemialliset määritykset (hormonaaliset ja immunologiset määritykset verestä, syljestä, virtsasta).

Nämä mittaustavat palvelevat sairaaloita ja tutkimuslaitoksia, mutta eivät anna kattavaa kuvaa henkilön stressitasosta normaaliarjessa. Ylikuormitustilat kehittyvät pitkän ajan kuluessa, ja kroonistuneesta stressistä palautuminen voi viedä viikkoja tai kuukausia. Stressin pitkäaikaiseen fysiologiseen mittaukseen tarvitaan käyttäjäystävällisiä ja normaaliarkeen sopivia menetelmiä.

Kannettavat laitteet soveltuvat pitkäkestoiseen mittaukseen

Stressin pitkäkestoinen seuranta on mahdollista vain kannettavilla laitteilla, joista ei koidu käyttäjälleen kohtuutonta vaivaa. Aktiivisuus- ja muut hyvinvointimittarit ovat tuoneet mahdollisuuden ymmärtää omaa fysiologiaa jokaisen ulottuville. Osa mittareista tekee päätelmiä myös käyttäjän stressitasosta.

Kliinisessä käytössä olevia fysiologisia mittausmenetelmiä stressin viikkoja tai kuukausia kestävään seurantaan ei vielä ole. Tällä hetkellä jatkuvaa ja pitkäaikaista stressin seurantaa voi tehdä sykevälivaihtelua tai ihon sähkönjohtavuutta mittaamalla.

Sykevälivaihtelu

eng. heart rate variability (HRV)

Terve sydän ei syki jatkuvasti samaan tahtiin. Sykevälivaihtelu tarkoittaa peräkkäisten sydämenlyöntien välisen ajan variaatiota. Sykeväli vaihtelee levossa kymmenistä jopa sataan millisekuntia.

Sykevälivaihtelu on kehon keino säädellä optimaalista verenkiertoa erityisesti aivoihin. Mitä enemmän vaihtelua lyöntien välissä on, sitä suurempi on parasympaattisen hermoston aktiivisuus – eli elimistön palauttavat toiminnot tekevät tehtäviään hyvin. Esimerkiksi pakene tai taistele -reaktio aktivoi sympaattisen hermoston, ja parasympaattinen toiminta menee pois päältä. Tällöin sykevälivaihtelu pienenee sydämen takoessa jatkuvasti samaa tahtia, sillä taistelussa pyritään pysymään hengissä eikä hienosäätämään kehon toimintoja.

Sydämen sykevälivaihteluun vaikuttavat eniten ikä, sukupuoli ja syketaajuus. Mitä korkeampi ikä ja leposyke, sitä pienempi vaihtelu. Sykevälivaihteluun vaikuttavat lisäksi mm. henkinen ja fyysinen stressi, tupa­kointi, alko­holi ja kah­vi, yli­paino, veren­paine, ve­ren rasvap­ro­fiili, soke­riarvot, tuleh­dus­te­kijät, masennus ja ahdis­tu­neisuus. Myös pe­rimä vai­kuttaa ­sy­ke­vä­li­vaih­teluun voimak­kaasti. Yksi­löl­linen vaih­telu on suur­ta, sik­si syke­vä­li­vaih­te­lulle ei voi asettaa sel­keitä raja-ar­voja. Mittauksissa tärkeää on huomioida lepo ja rasitus: kun syke kohoaa fyysisessä kuormituksessa korkealle, sykevälivaihtelu pienenee.

Sykevälivaihtelu on ilmiönä tunnettu 1960-luvulta asti ja terveydenhuollossakin sitä on käytetty jo pitkään. Tarkin tapa mittaukseen on sydänsähkökäyrä (elektrokardiogrammi eli EKG). Hyvinvointikäyttöön on tarjolla useita erilaisia laitteita, joista rinnasta mittaavat, esim. pannat tai liimattavat sensorit ovat tarkimpia. Ranteesta tai sormesta tehtynä mittauksen tarkkuus kärsii liikkeestä erityisesti korkeilla syketaajuuksilla.

Mittauksessa sydänkäyrältä lasketaan perättäisten jaksojen saman vaiheen välinen aika. Yleensä mitataan perättäisten R-piikkien (sydämen vasemman kammion supistuminen) välistä aikaa, R-R -intervallia. Sykevaihtelun analysoinnissa käytetään matemaattisia menetelmiä. Kehittyneellä algoritmiikalla sykevälivaihtelusta voidaan tehdä päätelmiä henkilön psyykkisestä ja fyysisestä kuormituksesta.

Sy­dämen syke­vä­li­vaih­telu on le­vossa ja rentou­tu­neena suur­ta, kun ih­minen on nuori, ter­ve, hyvä­kun­toinen ja -voin­tinen. Alhainen sykevälivaihtelu perusterveellä aikuisella voi antaa indikaatiota stressistä.

Ihon sähkönjohtavuuden muutos

eng. electrodermal activity (EDA), galvanic skin response (GSR), skin conductance response (SCR)

Sykevälivaihtelua pidempään tunnettu ilmiö on ihon sähkönjohtavuuden muutos. Psykologisten tekijöiden vaikutuksen ihon sähkönjohtavuuteen löysivät lähes samaan aikaan ranskalainen neurologi Féré (1888) ja venäläinen fysiologi Tarchanoff (1889). Ensimmäiset havainnot oli tehnyt jo kymmenen vuotta aiemmin ranskalainen terapeutti Vigouroux. Ilmiön lukuisista nimeämiskäytännöistä on englanniksi vakiintunut termi electrodermal activity (EDA).

Ihon sähkönjohtavuuden fysiologia

Ihon sähkönjohtavuus kasvaa, kun hikirauhasten kautta ihon pinnalle nousee hikeä. Sympaattinen autonominen hermosto aktivoi ihon pienet hikirauhaset (eccrine sweat glands) osana pakene tai taistele -reaktiota. Tämä tekee ihon sähkönjohtavuuden ilmiöstä tärkeää stressin seurannan kannalta. Se on erityisen merkittävää sillä ihon sähkönjohtavuutta säätelee autonomisen hermoston eri puolista vain sympaattinen osa. Parasympaattinen puoli ei vaikuta tähän toisin kuin muihin tahdosta riippumattomiin toimintoihin (1).

Ihon sähkönjohtavuuden mittaus

Mittaamiseen on kautta aikojen ollut tarjolla paljon laitteita, joilla voidaan tehdä laboratoriotason mittausta. Yleensä mittaus tehdään kämmenestä tai sormenpäistä elektrodeilla, jotka on johtimin yhdistetty vahvistimeen.

Käsittelemätön signaali on hyvin herkkä liikkeelle, joten useimmissa testiasetelmissa henkilön pitää olla liikkumatta. Tämä on aiemmin rajoittanut mittauksen laboratorioihin.

Viime aikoina puettavan teknologian kehitys on tuonut parannuksia myös ihon sähkönjohtavuuden seurantaan. Kehittyneet algoritmit ja signaalinkäsittely ovat pystyneet kompensoimaa liikeartefaktoja, ja puettavia ihon sähkönjohtavuuden mittareita on tullut markkinoille.

Kannettavuus on kiinnostavaa sekä psykologian että kliinisen käytön näkökulmasta (2). Psykologian piirissä kannettavat sensorit sallivat mittaukset henkilön normaalissa elämänpiirissä, mikä tuo arviointiin uutta näkökulmaa. Etuna on tutkimusprojektien kannalta lisäksi kannettavien laitteiden kohtuullinen kustannus.

Mittausyksikkö, parametrit ja mittauksen tarkkuus

Ihon sähkönjohtavuuden mittaus rekisteröi resistanssin eli sähköisen vastuksen (mittayksikkö ohmi) käänteisarvon konduktanssin (mittayksikkö siemens) kahden ihon pisteen välillä (3). Signaalilla on kaksi komponenttia: hitaasti muuttuva ihon johtavuustaso (skin conductance level, SCL) ja piikkimäinen ihon johtavuusvaste (skin conductace response, SCR), jonka amplitudi ja esiintymistiheys kertovat henkisestä vireystilasta (1). Ihon sähkönjohtavuuden muutos ei kerro henkilön tunnetilasta, eli vireystilan nousu voi johtua yhtä hyvin innostuksesta, paniikista kuin ärsyyntymisestä.

Mittaustarkkuus riippuu käytettävästä laitteesta, ympäristöstä sekä mistä kohtaa kehoa mitataan. Kämmenistä ja jalkapohjista saadaan paras vaste (4). Ikä ja sukupuoli vaikuttavat ihon sähkönjohtavuuden arvoihin jonkin verran. Ulkoinen lämpötila ja henkilön liikkeet vaikuttavat mittaussignaaliin, jota pitää oikeiden johtopäätösten tekemiseksi käsitellä.

Ihon sähkönjohtavuuden mittaus saadaan hyvin tarkaksi myös kannettavassa muodossa. Sitä voi jo tällä hetkellä tehdä kenttätutkimuskelpoisilla laitteilla.

Sovellutukset

Ihon sähkönjohtavuudella on paljon kliinisiä ja käytännön sovellutuksia, joista tunnetuin lienee valheenpaljastustesti. Psykologian tutkimuksessa ilmiön mittausta on sovellettu sen löytämisestä lähtien, myöhemmin esimerkiksi peli- ja käyttäjätutkimuksessa ja huippu-urheilussa.

Stressin pitkäkestoinen seuranta ihon sähköjohtavuuden mittausta käyttäen on uutta. Moodmetric-älysormus on kehitetty erityisesti tähän tarkoitukseen.

 

Seuraavassa artikkelissamme kerromme, miten Moodmetric-älysormus mittaa ihon sähkönjohtavuutta.

Lähteet:
(1) Electrodermal Activity (Boucsein, 2012)

(2) Feasibility of an Electrodermal Activity Ring Prototype as a Research Tool (Torniainen, Cowley, Henelius, Lukander, Pakarinen, 2015)

(3) A short review and primer on electrodermal activity in human computer interaction applications (Benjamin Cowley, Jari Torniainen, 2016)

(4) Electrodermal Activity Sensor for Classification of Calm/Distress Condition (Zangróniz et al., 2017)

Moodmetric-mittauksen tieteellinen tausta ja käytännön sovellutukset käydään läpi viisiosaisessa sarjassa

  1. OSA 1: Pakene-tai-taistele -reaktio
  2. OSA 2: Pitkittynyt stressi – aivot tulkitsevat meidän olevan jatkuvassa vaarassa
  3. OSA 3: Fysiologiset mittaukset stressin pitkäkestoisessa seurannassa
  4. OSA 4: Moodmetric-älysormuksen toiminta ja mittausdatan tulkinta
  5. OSA 5: Moodmetric-mittaus ennakoivan työterveyshuollon välineenä 

 

OSA 2: Pitkittynyt stressi – aivot tulkitsevat meidän olevan jatkuvassa vaarassa

Autonomisen hermoston tehtävä on säädellä kehon toimintoja tilanteen vaatimalla tavalla. Kun henkilö nukkuu, toimivat kehoa palauttavat ja hoitavat järjestelmät. Lounaan jälkeen kehon tehtävä on sulattaa ruoka tehokkaasti ja korjata siitä saatava energia talteen. Henkeä uhkaavan vaaran edessä ruuansulatus tai immuunipuolustus ovat tarpeettomia – ne laitetaan pois päältä ja tuodaan lisävoimaa esimerkiksi kamppailussa tarvittaville lihaksille. Pitkittynyt stressi on epänormaali tilanne, jossa elimistö olettaa henkeä uhkaavan tilanteen olevan päällä koko ajan.

Autonominen hermosto toimii pääosin tahdosta riippumatta ja vastaa monista tärkeistä elintoiminnoista

Sen tehtäviin kuuluu mm. verenpaineen- ja lämmönsäätely, ruuansulatus, lisämunuaisen toiminta ja syljeneritys. Se hermottaa sisäelinten seinämissä olevaa sileää lihaskudosta ja sydänlihaskudosta, jotka vastaavat tahdosta riippumattomien lihasten toiminnasta. Autonominen hermosto pitää meidät hengissä ilman että meidän täytyy tietoisesti tehdä asioita sen eteen.

Autonominen hermosto jaetaan parasympaattiseen ja sympaattiseen hermostoon, jotka toimivat vastaparina. Parasympaattinen hermosto hidastaa sydämen sykettä, supistaa keuhkoputkia, nopeuttaa ruuansulatusta ja edistää paranemista. Se pyrkii rentouttamaan kehon ja pitämään elintoiminnot vakaina. Parasympaattinen hermosto on aktiivisimmillaan levon aikana.

Sympaattinen hermosto aktivoituu stressitilanteessa

Sympaattinen hermosto säätelee niinikään monien elinten toimintoja. Sen toiminta vilkastuu stressitilanteissa ja kovassa fyysisessä rasituksessa.

Yleensä sympaattinen ja parasympaattinen hermosto toimivat hyvässä yhteistyössä, mutta kuten keinulauta. Kun toisen toiminta kiihtyy, toisen hidastuu. Esimerkiksi stressireaktiossa sympaattinen hermosto menee hälytystilaan ja toimii hetkessä maksimivoimalla. Tällöin parasympaattinen toiminta seisahtuu, ja esimerkiksi suolen toiminta lähes pysähtyy.

Täydellinen sympaattisen ja parasympaattisen hermoston yhteistoiminta mahdollistaa hienovaraisen ja nopean elintoimintojen säätelyn joka tilanteessa.

Pakene tai taistele -reaktio on tarkoitettu nopeasti syntyvään ja ratkeavaan tilanteeseen. Nykyihmisellä stressireaktio voi jäädä huomaamatta päälle, eikä parasympaattinen hermosto pääse palauttamaan elimistöä lepotilaan.

Pitkittynyt stressi on tila, jossa elimistön kortisolitaso on jatkuvasti ylhäällä

Jatkuva stressi pitää hypotalamus-aivolisäke-lisämunuaiskuori -akselin aktiivisena. Se on ikään kuin pitkään joutokäynnillä oleva moottori pumpaten elimistöön stressihormoneja, erityisesti kortisolia.

Kortisoli auttaa elimistöä kohtaamaan vaaran, mutta samalla se kuitenkin vaimentaa immuunijärjestelmän. Evoluution kannalta tämä oli järkevää: jos krokotiili uhkaa, on järkevää laittaa tarpeettomat järjestelmät kehosta hetkeksi pois päältä ja käyttää kaikki energia taisteluun.

Immuunipuolustus heikkenee ylikuormitustilassa, joten jatkuva stressi voi johtaa infektiokierteeseen. Stressitekijöillä on havaittu olevan vaikutuksia myös autoimmuunisairauksien puhkeamiseen, sydän ja verisuonitauteihin ja syövän syntyyn. Jatkuvat adrenaliinipiikit voivat vaurioittaa verisuonia, nostaa verenpainetta ja lisätä sydänvaivojen riskiä.

Huolestuneisuus ja pelko lisäävät stressiä, mikä edelleen aktivoi sympaattista hermostoa. Näin oireilu jatkuu – samalla palautuminen rentoutumalla ja nukkumalla vaikeutuu entisestään. Kova henkinen kuormitus toipilasvaiheessa saattaa olla jopa yhtä kohtalokasta kuin fyysinen rasitus. Töiden tekeminen sairaslomalla ei ole sitä mitä kehomme toivoisi.

Stressi vaikuttaa keskittymiseen, muistiin ja ruokahaluun

Pitkäaikaisessa stressissä aivot ovat jatkuvasti siinä käsityksessä, että fyysinen taistelu käynnistyy hetkellä millä hyvänsä. Kortisolin avulla elimistö pyrkii pitämään maksimimäärän energiaa saatavilla. Se lisää ruokahalua ja tehostaa ylimääräisen ravinnon varastointia, mikä saattaa johtaa painonnousuun.

Kortisolia erittyy myös aivojen hippokampukseen, jolla on tärkeä rooli muistin toiminnassa ja oppimisessa. Stressaantuneella uuden oppiminen hidastuu ja tunteiden käsittely vaikeutuu, ilmenee keskittymisvaikeuksia ja muistihäiriöitä.

Jatkuva stressi ei ole pikkujuttu. Työstressin vaikutusta myös kuolleisuuteen on tutkittu:

Tutkimukseen osallistui yhteensä 812 työntekijää ja heitä seurattiin keskimäärin 25,6 vuotta. Työntekijät, joilla oli korkea työstressi, korkeat työvaatimukset yhdistettynä alhaisella työnohjauksella, oli 2,2-kertainen riski kuolla sydän- ja verisuonisairauteen verrattuna alhaisen työstressin kollegoihin. Vastaava riskisuhde oli työntekijöillä, joilla oli ponnistelu-palkitsevuus-epäsuhta (matala palkka, sosiaalisen arvostuksen puute, vähemmän uramahdollisuuksia suhteessa työhön tehtävään ponnisteluun) oli 2.4-kertainen kuolleisuusriski (Kivimäki et al., 2002)

Burnout

Kova stressi ei jatku loputtomiin ilman seurauksia. Burnout eli loppuunpalaminen on koko elimistön vakava häiriö. Se mielletään arkipuheessa usein psyykkiseksi tilaksi, mutta takana ovat samat elimistön reaktiot kuin lyhytkestoisessa stressissä. Samanaikainen psykologinen, hermostollinen, aineenvaihdunnallinen ja immuunipuolustuksen ylikuormittuminen saattaa olla niin vaikea, että täydellinen toipuminen on äärimmäisen hidasta tai jopa mahdotonta.

Burnoutin paras hoito on ennaltaehkäisy. Henkilön itsensä saattaa olla vaikea ilmaista tilanteen vakavuutta, sillä itseä ja oletettua työtahtia verrataan helposti työtovereihin. Kulissit pyritään pitämään kunnossa ja vielä hetki ennen romahtamista saattaa kaikki näyttää ulkonaisesti normaalilta.

Keskustele ystävien, kollegoiden, esimiehen tai työterveyslääkärin kanssa aina, jos arvelet olevasi ylikuormittunut. Uni on hyvä indikaattori.

Uni, aivot ja stressi

Kun elämä on kuormituksen suhteen tasapainossa, ihminen palautuu nopeista stressireaktioista ja myös pidemmistä kuormitusjaksoista. Näitä voivat aiheuttaa esimerkiksi vauvavuosi, talon rakennus, hektinen opiskelu- tai työprojekti. Kun palautumista on riittävästi , ihminen pääsee myös vaikeiden jaksojen yli.

Uni on palauttavista keinoista tärkein, samalla se on hyvä tasapainon indikaattori. Pitkään jatkuneet unen häiriöt kertovat usein stressistä, ja vähäinen uni taas vähentää stressinsietoa entisestään.

Aivot tarvitsevat unta. Unen aika tapahtuu paljon asioita joita nukkuja ei huomaa. Aivoille tehdään perusteellinen vuorokausihuolto jotta fyysisesti ja psyykkisesti voisimme hyvin.

Terveyttä ei ole ilman hyvää unta. Unen merkitys jaksamiselle tulee kaikille eteen viimeistään, kun ei saa nukuttua tarpeeksi. Pahimmillaan elämä on sumussa elämistä ja pakollisten asioiden yli rämpimistä. Valitettavasti uniongelmat ovat niin yleisiä, että niitä pidetään normaalina. Mutta näin ei ole – normaalia on nukkua hyvin.

Kun pääsääntöisesti uni on levollista ja aamulla olo on pirteä, pystyvät keho ja mieli joka päivä hyviin suorituksiin. Kehossa säilyy tasapaino.

Lue lisää unesta artikkelissamme Se ainoa uudenvuodenlupaus 

Pertti Panulan artikkeli aiheesta Stressi ja aivot lääkietieteellinen aikakauskirja Duodecimissä

Moodmetric-mittauksen tieteellinen tausta ja käytännön sovellutukset käydään läpi viisiosaisessa sarjassa

  1. OSA 1: Pakene-tai-taistele -reaktio
  2. OSA 2: Pitkittynyt stressi – aivot tulkitsevat meidän olevan jatkuvassa vaarassa
  3. OSA 3: Fysiologiset mittaukset stressin pitkäkestoisessa seurannassa
  4. OSA 4: Moodmetric-älysormuksen toiminta ja mittausdatan tulkinta
  5. OSA 5: Moodmetric-mittaus ennakoivan työterveyshuollon välineenä