Henkisen kuormituksen mittaaminen osaksi työkykyjohtamista

Moodmetric-blogi: Henkisen kuormituksen mittaaminen osaksi työkykyjohtamista

Tiiminvetäjiä ja esimiehiä ovat jo pitkään saattaneet huolestuttaa poissaolotilastot ja työntekijäkeskusteluissa toistuvat jaksamisen ongelmat. Henkinen jaksaminen työkyvyn tekijänä on havaittu työntekijä- ja tiiminvetäjätasolla.

Halutaan tehdä jotain, mutta keinoja tuntuu olevan rajallisesti. Henkilöstön työhyvinvointiin on panostettu ja työilmapiiritutkimuksia tehdään säännöllisesti. Mitään yhtä tai selvää syytä ei ongelmiin tunnu olevan.

Viimeistään talousjohtajan raportti lisääntyneistä kustannuksista aloittaa johtotason keskustelun asiasta. Pitkän ajan trendi osoittaa mielenterveysongelmien kasvavaa osuutta sairauspoissaoloista ja ennenaikainen eläköityminenkin on yrityksessä näistä syistä koettu. Yrityksen työhyvinvointisuunnitelmaa päätetään tarkastella laajasti. Mitä se tällä hetkellä pitää sisällään?

Työturvallisuus ja fyysinen kuormitus

Työturvallisuus on ollut lakien ja säädösten piirissä pisimpään. Työsuojeluhallintoa uudistettiin 1970-luvulla ja tapaturmat työssä vähenivät aluksi jyrkästi, jatkaen sen jälkeen laskuaan tasaisemmin.

Fyysisen jaksamisen tukeminen on ollut osa monen yrityksen hyvinvointisuunnitelmaa jo pitkään. Esimerkiksi ergonomiaan liittyvät toimet ovat vaikuttaneet tuki- ja liikuntaelinsairauksien määrään ja hyvä fyysinen kunto nähdään tärkeänä työkykyyn vaikuttavana tekijänä. Enää tuskin löytyy yritykstä, joka ei tavalla tai toisella rohkaisi työntekijöitään pitämään huolta fyysisestä kunnostaan, ja esimerkiksi huomioimaan sydän- ja verisuonitautien riskit mahdollisimman aikaisin.

Työkyvyn uusin komponentti on henkinen jaksaminen ja mielenterveys. Se saattaa yritysten työhyvinvointisuunnitelmista vielä puuttua kokonaan tai toimet ovat vajavaisia. 

Henkinen kuormitus, miten lähteä tarttumaan asiaan?

Ensimmäinen tehtävä yrityksessä on myöntää asian olemassaolo.

On havaittava se, että yksilöstä riippuen henkisen kuormituksen määrä työssä voi olla suuri. Niin suuri, että se saattaa pitkittyessään johtaa sairauslomiin tai jopa työkyvyttömyyteen. Pitkittyneen stressin tuhoisista fysiologisista vaikutuksista kirjoitettiin viimeksi tänään (13.5.2019) Helsingin Sanomissa. Selvää lienee, että työnteon tuottavuus vähenee sitä ennen.

Ihmisillä on työn lisäksi arki, perhe ja vapaa-aika, jotka tuovat kuormitukseen oman osansa. Näistä työnantaja ei voi tietää. On pidettävä faktana, että ainakin ajoittain joidenkin työntekijöiden kokonaiskuorma ylittää jaksamisen rajat.

Jokaisessa yrityksessä voi työuupua, oli tilanne miten hyvä tahansa ilmapiirin, tilauskirjan tai vaikkapa talven aikana raportoitujen hiihtokilometrien suhteen. Tämä pitää tiedostaa, vasta sitten voidaan yhdessä lähteä miettimään millä keinoin henkisen kuormituksen tilannetta voisi kartoittaa. Käytännön toimiin on mahdollista ryhtyä pikaisestikin, sisäisesti tai yhdessä työterveyshuollon kanssa.

Hyvinvointisuunnitelma kannattaa käydä läpi ja varmistaa, että se sisältää ennakoivan henkisen hyvinvoinnin toimia. Aluksi voidaan tehdä esimerkiksi psyykkistä kuormitusta mittaava tutkimus ja määrittää jatkotoimenpiteitä sen perusteella. Toimenpiteitä ja organisaation reagointiherkkyyttä tulee parantaa jatkuvasti, kerran tehty suunnitelma ei riitä.

Henkisen hyvinvoinnin mittaaminen luotettavasti ja vaivattomasti on uutta

Henkistä hyvinvointia on aiemmin mitattu lähinnä kyselytutkimuksin. Niiden kyky kertoa organisaation nykytilasta on rajallinen, ellei kyselyiden kohde, ajoitus ja taajuus ole tarkasti mietitty ja jatkuvasti päivittyvä. Subjektiivisten kyselyiden lisäksi tarvitaan objektiivista tietoa.

Objektiivista dataa tuovat fysiologiset mittarit. Riittävän pitkä mittausjakso varmistaa sen, että tilanne ei ole kuva yhdestä hetkestä vaan kattaa erilaisia päiviä ja viikkoja.

Mittausten ensisijainen tarkoitus on auttaa yksilöitä havahtumaan. Ymmärtämään, mistä oma kuormitus muodostuu ja millaisin keinoin siihen voi vaikuttaa. Tavoite on, että ihminen löytää itselleen parhaat keinot stressinhallintaan sekä motivoituu ylläpitämään elämäntapamuutoksia. Tässä auttaa se, että yksilö saa reaaliaikaisesti palautetta omasta toiminnastaan.

Moodmetric-mittaus antaa tietoa henkisen kuormituksen tasosta

Moodmetric-älysormuksella tehtävä reaaliaikainen mittaus antaa jatkuvaa tietoa kuormitustasosta, ja miten päivän tekemiset tasoon vaikuttavat.

Kahden viikon Moodmetric-mittausjakso on riittävä henkisen kuormituksen kartoittamiseen. Tällöin jakson voi uusia vaikka vuoden päästä tai tarpeen mukaan. Jos tasot ovat hyvin korkeat, on jakson jatkamisesta tai muista toimenpiteistä hyvä sopia esimerkiksi työterveyslääkärin tai hoitajan kanssa.

 

Artikkelin alussa olevan esimerkin yritys on kuvitteellinen, mutta tilanne tuttu monella työpaikalla. Pohditaanko teidän yrityksessänne samoja asioita? Pyydä tarjous Moodmetric-mittauksesta tai kysy asiantuntijaltamme, miten voitte lähteä liikkeelle henkisen kuormituksen kartoituksessa:

Henna Salonius +358 44 309 6997 [email protected]

Pyydä tarjous Moodmetric-mittauksesta

Onko vastuu työuupumuksen ennaltaehkäisyssä työnantajalla vai työntekijällä?

Moodmetric-blogi: IOnko vastuu työuupumuksen ennaltaehkäisyssä työnantajalla vai työntekijällä?

Kun olin nuori esimies, eikä minulla vielä ollut lapsia, oli ymmärryksessäni perhe-elämää kohtaan paljon toivomisen varaa. Pystyin käyttämään valtavasti energiaa päivän aikana, sillä illalla minua eivät odottaneet mitkään velvollisuudet. Koska omakohtaista kokemusta ei ollut, en tajunnut mikä kaaos ja työmäärä erityisesti pienten lasten vanhempia kotona odotti.

Kaikki eivät myöskään tiedä, kuinka suuren henkisen taakan tuovat esimerkiksi avioero tai läheisen vakava sairaus. Elämän mullistukset vaikuttavat väistämättä myös työssä ja saattavat viedä työn ilon pitkäksikin aikaa.

Esimies voi toki olla perheellinen ja kokea haasteita myös omassa elämässään. Ymmärrystä erilaisiin elämäntilanteisiin siis löytyy. Tämä ei silti tarkoita, että kaikki esimiehet olisivat erityisen kartalla uupumisesta. Kaikki eivät reagoi asioihin samalla tavoin, ja viilipyttyluonne saattaa luovia läpi työelämän kokematta merkittävästi stressiä.

Mitä merkitsee, jos esimies ei itse koskaan stressaa?

Väistämättä sama asia kuin itselläni kun lapsia ei ollut, ei voi käsittää miltä se tuntuu ja kuinka paljon se vaikuttaa sekä työ- että vapaa-aikaan.

Koki itse stressiä tai ei, esimiehellä on velvollisuus tarkkailla alaistensa kuormittumista. Jos tästä on merkkejä, tulee se ottaa puheeksi henkilön kanssa.

Työturvallisuuslaissa on työnantajan yleinen huolehtimisvelvoite, jossa sanotaan mm.: ”Työnantajan on jatkuvasti tarkkailtava työympäristöä, työyhteisön tilaa ja työtapojen turvallisuutta.”

Mitkä ovat asioita, jotka vaikuttavat työssa jaksamiseen, ja ovat työnantajan vallassa?

Tärkein asia, josta työnantajan on tässä suhteessa huolehdittava, on tasa-arvo ja henkilöstön oikeudenmukainen kohtelu. Tasa-arvo tulee tässä käsittää laajasti, pitäen sisällään sukupuolten tasa-arvon, palkkatasa-arvon, tasa-arvon nimityksissä ja ylennyksissä, ja työtehtävien jakamisessa.

Työnantaja määrittelee myös työtehtävät ja voi varmistaa, että jokaisen työntekijän kohdalla osaaminen ja tavoitteet ovat linjassa työn sisällön kanssa.

Selkeästi työnantajan vallassa on myös fyysinen työympäristö, sisältäen paljon asioita. Nostan esiin yhden: Onko kaikilla mahdollisuus tehdä keskittymistä vaativaa työtä siihen sopivassa tilassa?

Laaja kokonaisuus on yrityksen kulttuuri, työn tekemisen tavat, organisaatiorakenne, onko kyseessä muotoaan hakeva startup vai jo vuosikymmeniä samaan tapaan toiminut ja alallaan tunnettu toimija?

Työnantajan tulee tarkkailla myös ilmapiiriä

Tekijöitä on tietenkin muitakin, sellaisia joita ei pelkällä ohjeistuksella voi hallita. Esimiehen on oltava tarkkana. Minea Ahlroth on tutkinut mm. häirintää ja syrjintää työpaikalla. Hän on kirjoittanut seuraavasti:

Esimiehen velvollisuus on siten kiertää työpaikalla ja kuunnella työntekijöitä, kysellä kuulumisia ja tarkkailla erilaisia työyhteisön signaaleja (Ahlroth ym. 2015, 90).

Entä jos työnantaja tekee näissä asioissa voitavansa? Rakenteet, palkkaus, työtehtävät ja työn tekemisen tavat ovat kunnossa. Ilmapiiri on hyvä, pääosin henkilöstö tuntuu pitävän sekä työstään että työpaikastaan. Esimies ei pysty havaitsemaan epäkohtia.

Oma hyvinvointi on mukava velvollisuus

Työnantajalla on valtavasti vastuuta henkilöstön suhteen. Työnantajan tehtävänä on luoda tasa-arvoinen ja tasapainoinen työpaikka, jossa jokainen voi voida hyvin. Yksilöitä voi ja tulee tukea monin tavoin.

stressitason lasku

Työntekijän tulee kuitenkin ilmaista, jos asiat eivät ole kunnossa. Jokaisella työkykyisellä ja työelämässä mukana olevalla henkilöllä on velvollisuus huolehtia itsestään ja omasta hyvinvoinnistaan.

Miksi? Koska työnantaja ei voi tietää kaikkea henkilön elämästä. Hyväkään työnantaja ei pysty optimoimaan työtä kaikkien kannalta, eikä missään nimessä kunkin henkilön arkea työn ulkopuolella. Jokaisen yksityiselämässä tulee ajoittain tilanteita, jolloin henkinen kuormitus on palautumista suurempaa, eikä stressitason lasku onnistu.

Miten meidän yrityksessämme toimitaan

Meillä Moodmetricissä henkinen työhyvinvointi on sekä työnantajan että työntekijän vastuulla.

Mitä konkreettista me sitten teemme? Luonnollisesti – stressitason mittarimme on kaikkien käytössä. Mittaus ei ole pakollista ja jaksoja voi tehdä oman valinnan mukaan. Osa meistä on käyttänyt Moodmetric-sormusta lähes yhtäjaksoisesti yli neljä vuotta.

Mittaus tuo suurimman lisäarvon, kun kuormitus on kovaa. Stressitason pikkuhiljaa noustessa käy kuin ravulle kattilassa – ei tajua enää missä ollaan lähtötasoon nähden.

Kun tasot nousevat yli ohjearvojen, ensisijassa työntekijän tulee tehdä toimenpiteitä saadakseen ne alas. Mitä nämä ovat?

Ihminen on yksilö ja stressitason lasku vaatii yksilöllisiä toimia, joita etsitään itse. Tässä Moodmetricin reaaliaikainen mittaus on toimiva apukeino: henkilö löytää asiat mitkä kuormittavat, mitkä palauttavat ja lisää tai vähentää niitä tarpeen mukaan. Yleisiä ja kaikille sopivia stressitason vähentämisen keinoja ovat unen lisääminen ja luonnossa liikkuminen. Oman levon ja rauhallisen ajan lisääminen auttaa monille, jos se perhe-elämän keskellä on mahdollista.

Entä työnantajan velvollisuus? Työnantajan tulee tukea työntekijää kaikin tavoin hänen valitsemissaan stressinhallinnan toimissa. Jos tarvitaan ylimääräisiä vapaapäiviä tai lyhennettyä työaikaa, ne tulee järjestää. Jo pidempi tauko kesken työpäivän saattaa vaikuttaa työtehoon merkittävästi.

Maali on yhteinen

Yhteinen tavoite on estää stressin kroonistuminen sekä uupumiseen liittyvät, usein hyvinkin pitkät sairauspoissaolot. Yksittäinen työuupumus on merkki, johon pitää puuttua. Koko henkilöstön pahoinvointi pahimmillaan romuttaa yrityksen maineen ja työnantajamielikuvan.

Työntekijän ja työnantajan tulee molempien haluta terveyttä, hyvää mieltä ja pitkää ikää toisilleen, siis kaikille työntekijöille, mutta myös yritykselle. Hyvinvoiva henkilöstö edesauttaa myös yrityksen menestystä. Hyvinvoiva yksilö puolestaan vaikuttaa positiivisesti kaikkialla missä toimii, eli esimerkiksi perhe on suora hyötyjä työhyvinvoinnista.

Lue lisää Moodmetric-mittauksesta yrityksissä ja työterveyshuollon välineenä

Pyydä tarjous Moodmetric-mittauksesta työpaikalla

Lukiolaisten hyvinvointiprojektissa lisättiin itsetuntemusta fysiologisella stressinmittauksella

Moodmetric wellbeing project at Lempäälä high school showed the stress levels both of the pupils and the teachers

Lempäälän lukiossa ei harjoitella koulua, vaan elämää varten. Hyvinvointiprojektiin osallistuneet nuoret ovat tyytyväisiä, ja mukana laajentamassa kokeilua ensi vuodeksi. Stressinhallinnan työkaluna oli Moodmetric-mittaus, johon tarttuivat myös opettajat. Yllättävän korkeita kuormitustasoja mitattiin molemmissa ryhmissä sekä koulupäivän aikana, että vapaa-ajalla.

Yhteiskunta, opetussuunnitelma ja työelämän odotukset muuttuvat. Nuorten toimintaympäristö on erilainen kuin muutama vuosikymmen sitten, ja tulevaisuudesta tiedämme vain, että emme tiedä mitä se tuo.

Lempäälän lukiossa on ymmärretty, että asioita ei voi tehdä samoin kuin ennen. Nuoria on tuettava löytämään omat vahvuutensa ja etsimään piilevät lahjakkuutensa jo varhain. Parempi itsetuntemus ja ymmärrys siitä, mikä juuri minulle on hyväksi, auttavat toimimaan informaatiotulvan ja jatkuvien ärsykkeiden maailmassa. Oma paikka yhteiskunnassa ja työelämässä tuntuu olevan entistä vaikeampi hahmottaa ja epävarmuuden tunne voi olla stressaavaa.  Hyvä itsetuntemus auttaa tekemään oikeita valintoja elämässä.

Jarmo Lehtinen on opettaja, joka haluaa antaa lukiolaisille parhaat mahdolliset valmiudet työelämää – ja elämää varten. – Me opimme tekemällä, teemme tosi paljon projekteja ja uusia juttuja, ei vain teoretisoida. Turvallinen ryhmä, jonka mukana voi toteuttaa itseään vapaasti, on hyvä tapa tutustua vaikeisiinkin aiheisiin.

Nuoret aktiivisiksi oman hyvinvointinsa toimijoiksi

Syksyllä 2018 fokuksessa on ollut hyvinvointi. – Sanotaan, että ei saa kuormittaa nuoria liikaa. Tulevaisuus on kuitenkin vaativa, tulee paljon muuttujia. Me harjoittelemme keinoja stressinhallintaan jo nyt, sanoo Jarmo Lehtinen. -Mediassa keskustellaan paljon siitä, että nuoret ovat väsyneitä koulunkäyntiin. Minä mietin että eiköhän se ole tämä koko elämä tässä ympärillä. Tavoite on tasapaino, Jarmo Lehtinen jatkaa.

Hyvinvointi on ymmärretty Lempäälän lukiossa kokonaisvaltaisesti. Kaikki tietävät nyt, mitä tarkoittaa 8+8+8 -malli, eli työtä, vapaa-aikaa ja lepoa on kaikkea hyvä olla vuorokaudessa sopivassa suhteessa.

Uni, liikunta, ravinto ja stressinhallinta on käyty läpi projektissa, joka vedettiin läpi ulkopuolisen valmentajan Pertti Ratilaisen johdolla. 

Etukäteen keskusteltiin mitattavuuden tärkeydestä. Lukiolaisten hyvinvoinnista haluttiin konkreettista mitattua tietoa. Myös rahoituksen saamisen kannalta oli tärkeä kerätä dataa. Kahden viikon mittausjaksolle valittiin projektiin osallistuvien käyttöön Moodmetric-älysormus. Mittaukset tehtiin lokakuussa ja koko projektin yhteenveto lukukauden päätteeksi.

Mitä Moodmetric-mittaus näytti?

Lukiolaiset Karita Tanni ja Kristian Haapalehto osallistuivat mittaukseen mielellään. – Odotin innolla mittausta, halusin lisätietoa kropan toiminnasta. Kun sain sormuksen käyttöön, oli todella mielenkiintoista seurailla dataa, kertoo Karita Tanni.

Moodmetric-mittausdata näytti mikä stressaa ja mikä rauhoittaa. Yllättävää lukiolaisille olivat välillä hyvinkin voimakas reagointi ja mielen aktiivisuus pitkiäkin aikoja yhteen menoon. Toisaalta hyvä keskittyminen esim. läksyjä tehdessä näkyi hyvin alhaisina lukemina. Rentoja, alhaisia lukemia tuli myös ajaessa ja vaikkapa tyttöystävän seurassa. Näitä hyviä juttuja nuoret osasivat mittauksen avulla etsiä. -Löysin tapoja olla stressaamatta, sanoo Kristian Haapalehto.

Myös opettajat kiinnostuivat

Mittaus oli alunperin suunnattu vain lukiolaisille, mutta myös opettajat halusivat mukaan. -Haluttiin näyttää rehtorille, kuinka stressaavaa työmme on, naurahtaa Jarmo Lehtinen.

– Oppilaille oli yllätys, kuinka paljon kuormittavia tekijöitä on koulun ulkopuolella. Opettajille tämä oli tutumpaa, arjen ja perheen haasteita on moni taklannut jo pitkään. Meilläkin on nyt koiranpentu, vaikuttaahan se yöuniin, sanoo Lehtinen

Moodmetric-mittauksen mukaan koulupäivät olivat mittausjaksolla melko aktiivista tekemistä sekä oppilaille että opettajille. Tämä voi viestiä innostuksesta, uusien asioiden pohtimisesta ja hyvästä tekemisen meiningistä. Korkeat lukemat voivat olla myös merkki negatiivisesta stressistä, jolloin on erityisesti syytä etsiä palauttavia toimia ja hetkiä.

Öiden erilaisuus yllätti erityisesti. -Yöt ovat todella erilaisia. Parasta oli havainto, että asiaan voi itse vaikuttaa. Päivän ja illan tekemiset vaikuttavat merkittävästi uneen. Se että katsoin jalkapallopelin jossa oma joukkue lopulta hävisi, ei ollut parasta valmistautumista yöhön, virnistää Lehtinen.

Voinko, jaksanko muuttaa tapojani?

Nuoret ovat hyvin perillä siitä, mitkä asiat vaikuttavat omaan hyvinvointiin. Elämäntavoista on keskusteltu myös kotona ja vanhemmat patistelevat ajoissa nukkumaan. Kännykän käytöstä puhutaan paljon.

Silti vaikeinta on tehdä pysyviä positiivisia muutoksia oman hyvinvoinnin eteen. Tämä koskee erityisesti aikuisia, sanoo Pertti Ratilainen. Pienikin lisäys yöuneen tai ulkoilun määrään on valitettavan vaikeaa

Lempäälän lukion oppilaat näyttivät, että pystyvät parempaan. Hyvinvointijakson aikana noin 80% oli muuttanut hyvinvointiin liittyviä asioita elämässä positiiviseen suuntaan.

Tämä on vasta alku, sanoo Jarmo Lehtinen. – Tavoitteena on paljon laajempi projekti ensi lukuvuodelle. Pyrimme saamaan kaikki 1. ja 2. lukioluokan oppilaat mukaan tekemään asioita oman hyvinvoinnin eteen. Projektin vaikutusten toivomme näkyvän oppimisessa ja koulutyössä, ja pitkällä tähtäimellä antavan työkaluja koko elämää varten.

Kysy lisää Lempäälän lukion hyvinvointiprojektista

Lempäälän lukio: Jarmo Lehtinen 
[email protected]

Projektissa toiminut muutosvalmentaja: 
Pertti Ratilainen

Moodmetric: Niina Venho [email protected] 040 7104087

 

Hyvä lähtökohta stressinhallinnalle

Attention and focus relieve stress

Stressinhallinnassa lähtötaso ja tavoitteet ovat yhtä tärkeitä kuin fyysisen kunnon ylläpidossa. Työnantaja toivoo, että jokainen työntekijä on terve ja hyvinvoiva koko työuransa ajan, ja useimmat yritykset edistävät näitä tavoitteita systemaattisesti. Yksilön kannalta tilanteita on yhtä monta kuin henkilöitäkin.

Fyysisen kunnon tavoitteena voi olla vähentää sohvalla löhöilyä, toisessa päässä on vaikkapa maratonjuoksu tiettyyn aikaan tai crossfitin suomenmestaruus. Henkisellä puolella liian monen tavoite on vain jaksaa seuraavaan päivään.

“Näin hallitset stressiä paremmin” tai “5 tapaa stressittömämpään elämään” ovat otsikkoina kiinnostavia ja herättävät pohtimaan omaa jaksamista. Usein nämä vinkit jättävät huomiotta henkilön kokonaiselämäntilanteen, onko henkilön kokema stressi pääosin positiivista vai negatiivista, ja miten ylipäänsä stressiin suhtautuu.

Moodmetric-älysormus on markkinoiden ainoa mittari, joka näyttää kognitiivisen ja emotionaalisen kuormituksen reaaliaikaisesti ja mahdollistaa mittauksen myös pitkällä ajanjaksolla.

Moodmetric-mittausdata pitkiltä ajanjaksoilta on lisännyt ymmärrystä stressistä

Moodmetric-datan analysointi neljän vuoden ajalta on tuonut meille merkittävästi uutta ymmärrystä henkisestä kuormituksesta useita viikkoja tai kuukausia kestäviltä seurantajaksoilta. Merkittävimmät löydökset puoltavat henkilön lähtötilanteen parempaa ymmärrystä stressinhallinnassa.

1. Henkilöiden tapa vireytyä on erilainen

Moodmetric-mittauksen perusteella ihmiset voidaan jakaa karkeasti ottaen kahteen ryhmään

  • Voimakkaasti ja helposti vireytyvät, eli jotka reagoivat suurella intensiteetillä emotionaalisiin ja kognitiivisiin ärsykkeisiin.
  • Lakonisemmin reagoivilla stressitasot poikkeavat keskiarvosta vähemmän kuin yllä. Vireystaso voi kummassakin ryhmässä nousta hyvinkin nopeasti, mutta jälkimmäisessä ryhmässä palautuminen normaalitasolle on myös nopeaa.

Ensimmäiseen ryhmään kuuluvien on yleensä kiinnitettävä palautumiseen enemmän huomiota joka päivä. Yöuni voi tasapainoisessa tilanteessa olla ensimmäisen ryhmän edustajilla paljon syvempää ja rauhallisempaa kuin toisessa ryhmällä.

Esimerkki: Helposti vireytyvän henkilön tyypillinen Moodmetric-mittaustulos, vasemmalla päivä klo 06-18, oikealla yö, klo 18-06.

Toisessa ryhmässä palautuminen voi olla yön aikana kevyempää, koska sympaattinen hermosto kuormittuu päivän aikana vain maltillisesti.

Esimerkki: Vähemmän reagoivan henkilön tyypillinen Moodmetric-mittaustulos, vasemmalla päivä klo 06-18, oikealla yö, klo 18-06.

On hyvä ymmärtää, millainen on oma tapa vireytyä. Tapoja on yhtä paljon kuin yksilöitäkin ja eri elämänvaiheissa tässä voi myös tulla muutosta.

Mikään tapa reagoida ei ole hyvä tai huono, evoluution saatossa on tarvittu monia tapoja aktivoitua – ja näin on edelleen. Eri tavoin toimivia ihmisiä tarvitaan niin sosiaalisissa- kuin työyhteisöissä.

2. Myös innostuksesta täytyy palautua

Tämä tarkoittaa sitä, että myös positiivinen stressi pitkään jatkuessaan voi uuvuttaa. Työlleen omistautujat, yrittäjät, luovat ihmiset ja monet muut voivat nauttia positiivisesta stressistä ja tekemisen hyvästä kierteestä liian pitkään. Unelmatyössäkin voi uupua.

Mittarit ja testit saattavat kertoa paljonkin, mutta oma kokemus on aina se tärkein. Mikä on elämäntilanteeni, työ, perhe, vapaa-aika, suhteet ystäviin? Koenko asioiden olevan keskimäärin hyvin? Jos koen stressiä, millaista se on, miten se tuntuu ja miten se vaikuttaa elämääni?

Moodmetric-mittari on tuki yksilölliseen stressinhallintaan. Se antaa arvokasta mittaustietoa ja lisää itsetuntemusta.

Mittaustulos tulee aina asettaa oman elämän raameihin. Samanlaiset lukemat voivat tilanteesta riippuen merkitä hyvin eri asiaa. Hyvin matalia stressitasoja voidaan mitata sekä masentuneilla että perusrauhallisilla viilipytyillä.

Tästä syystä Moodmetric-sovellus ei ohjaa tai anna yksilöllisiä neuvoja. Kaikille sopivia ohjeita stressinhallintaan olemme koonneet tänne.

3. Lähtötilanne stressinhallinnassa tarkoittaa omaa käsitystä elämäntilanteesta

Mikä minua stressaa, mikä palauttaa, mikä on oma tapani vireytyä? Osaatko sijoittaa itsesi nelikentälle, joka kuvaa hyvinvoinnin perusulottuvuuksia?

Hyvinvoinnin nelikenttä pyrkii määrittelemään kuinka korkea stressitaso/vireystila on, ja onko tila positiivinen tai negatiivinen. Moodmetric-sovelluksen analytiikkanäyttö noudattaa samaa perusideaa, ja auttaa huomaamaan että oma kohta nelikentässä voi vaihdella sen mukaan kysytäänkö asiaa työn, perheen tai muun asian kannalta.

Kuva: Tutkijoiden käyttämä hyvinvoinnin nelikenttä vasemmalla, oikealla Moodmetric-sovelluksen Analytiikkanäyttö, joka kuvaa samalla periaatteella eri elämän osa-alueita mittausdatan ja henkilön omien päiväkirjamerkintöjen perusteella

Oman tilanteen tulkintaan liittyy myös tapa vireytyä, osa henkilöistä liikkuu pääosin alasektorissa, eli korkeat vireystilat eivät ole luontevia. Nelikentän oikealla puolella tilanne on usein hyvä, oli koettu stressitila sitten korkea tai matala.

Miten Moodmetric-mittaus auttaa stressinhallinnassa?

Moodmetric-mittaus auttaa sijoittamaan itsensä oikein stressin kartalle ja lisäämään ymmärrystä itsestään. Mikä minua stressaa, mikä ei, mitkä ovat stressitasoni kun vertaan tavoitteeseen eli tasapainoon?

– Entä millaisia Moodmetric-lukemia tulisi tavoitella?

Mikään yksittäinen mittaustulos ei ole hyvä tai huono. Pitkällä tähtäimellä tavoitteena on tasapaino, eli yön uni ja päivän muu lepo kompensoi sympaattisen hermoston kognitiivisesta tai emotionaalisesta stressistä johtuvaa aktivaatiota. Kun Moodmetric-vuorokausikeskiarvo on noin 50, antaa se indikaation autonomisen hermoston tasapainosta.

Hyvä lähtökohta stressinhallinnalle on tiedostaa oma tilanne niin tarkkaan kuin mahdollista. Mitattu kognitiivisen ja emotionaalisen stressin kuormitus on tässä usein sekä apuna että motivoivana tekijänä.

Moodmetric-älysormus on tilattavissa verkkokaupastamme. Yrityksille tarjoamme kahden viikon mittausta min 10 hengen ryhmille. Pyydä tarjous: [email protected], puh: 044 309 6997

 

 

Toipilas ei kaipaa stressiä

Moodmetric blogi: Toipilas ei kaipaa stressiä

Sairastuitko, loukkasitko itsesi tai onko takanasi leikkaus? Toipuminen vaatii elimistöltä paljon työtä. Tähän tarvitaan parasympaattista hermostoa, jonka tehtävä on palauttaa, parantaa ja edistää peruselintoimintoja.

Jotta parasympaattinen hermosto tekee tehtävänsä mahdollisimman hyvin, tulee sympaattisen hermoston aktivaatio pitää matalalla. Stressi käynnistää sympaattisen hermoston, joten toipilaan pitäisi rauhoittaa elämää mahdollisuuksien mukaan.

Moodmetric-älysormus mittaa sympaattisen hermoston aktivaatiota reaaliaikaisesti. Se soveltuu erinomaisesti stressitason jatkuvaan hallintaan. Sormusta pidetään vuorokauden ympäri ja tuloksia voi seurata jatkuvasti tai vaikkapa pari kertaa päivässä.

Liikkuminen on sairaana usein hyvin rajoitettua tai jopa mahdotonta. Kun liikunnalla ei voi kohentaa oloa ja mieltä, on löydettävä muita keinoja pitää stressi loitolla.

Leikkaushoitoa vaativasta tapaturmasta toipuva nelikymppinen nainen mittasi Moodmetric-älysormuksella toipilaspäiviään ja piti niistä päiväkirjaa.

Lue alta toipilaan päiväkirja yhdistettynä Moodmetric-mittaukseen – miten voi vaikuttaa esimerkiksi se, kuka sinua on hoitamassa.

Moodmetric-sormuksen käyttöönotto päivällä 21.6.

Mitä havaitsin, mikä yllätti?

Stressitasoa laski tietenkin eniten uni. Lisäksi vaikutti kirjan luku, lautapelien pelaaminen ja jalkapallon katsominen.

Nostavia olivat puolestaan sosiaalinen elämä, paperityöt, liikunta ja kuntoutusliikkeet. Seisaallaan oleminen oli hyvin raskasta. Ruokailut nostivat tasoja myös, mitään negatiivista niihin ei kuitenkaan liittynyt.

Tietenkin takaraivossa on usein ajatus, miten toipuminen edistyy, kuinka pitkään kestää päästä jalkeille. Vaatii kovaa työtä pitää ne ajatukset loitolla.

Ruumiillista työtä tekevällä romahti askelten määrä keskimääräisestä 13000 päivittäisestä askeleesta alle tuhanteen, tämä vaikuttaa myös mieleen.

Eniten Moodmetric-mittauksessa yllätti, kuinka jyrkkiä muutokset ovat päivän aikana molempiin suuntiin. Todella mielenkiintoista kaikinpuolin, aina on jännä nähdä, millainen kuvio latautuu ulos, miten asiat ovat vaikuttaneet. ’Hyvä että on olemassa hyödyllinen mittari myös sellaiselle, joka ei voi liikkua.’

Tästä Moodmetric-verkkokauppaan

OSA 4: Moodmetric-älysormuksen toiminta ja mittausdatan tulkinta

The Moodmetric real-time curve and the Moodmetric level

Aiemmat artikkelisarjamme osat kertovat, miten keho reagoi stressiin ja miten stressiä voi mitata. Osat 1 ja 2 kertovat mikä on pakene tai taistele -reaktio ja miten kehomme reagoi pitkäaikaiseen stressiin. Pitkäkestoisen stressin mittauksen menetelmiä esiteltiin osassa 3. Tässä artikkelissa selitetään Moodmetric-älysormuksen toiminta sekä mittausdatan tulkinta.

Moodmetric-älysormuksen toiminta ja mittausdatan tulkintaMoodmetric-älysormus mittaa ihon sähkönjohtavuuden muutosta. Se määrittää ihon konduktanssin eli johtavuuden sormuksen rengasosan avulla. Rengasosa koostuu kahdesta elektrodina toimivasta hopeoidusta teräsrenkaasta ja niiden välissä olevasta muovieristeestä.

Elektrodien tulee saada hyvä kontakti ihoon alueella, jossa hikirauhasten tiheys on suuri. Ihon sähkönjohtavuuden mittaukseen tarvittavien pienten (eng. eccrine) tiheys vaihtelee kämmenen 400/cm2 ja käsivarren 80/cm2 välillä. Moodmetric-mittarille on valittu sormusmuoto, jotta saavutetaan mahdollisimman suuri mittaustarkkuus. Mittauskohta on sormen alapinnalla, ja parhaimmillaan signaali on keskeytymätön.

Sormus mittaa jatkuvasti ja tallettaa kaiken mittaustiedon “kiveen” riippumatta siitä onko puhelinsovellus päällä vai ei. Data tallentuu sormukseen, vaikka puhelin ei olisi edes lähellä. Kun mobiilisovellus avataan ja painetaan kalenterikuvaketta, sormus lähettää tiedot bluetooth-yhteyden yli puhelimeen. Mittaus ja tallennus jatkuvat välittömästi. Signaalia voi myös milloin tahansa seurata reaaliaikaisesti puhelimen näytöllä.

Työterveyslaitoksen tutkimuksen (2015) mukaan Moodmetric-älysormuksen tuottama signaali vastaa laboratoriolaitteiden tasoa ja soveltuu kenttätutkimuksiin.

Moodmetric-mittaussignaalia voi seurata reaaliaikaisesti

Moodmetric-käyrä eli aloitusnäytössä reaaliaikaisesti piirtyvä violetti käyrä on ihon sähkönjohtavuuden mittauksesta saatu raakasignaali.

Signaali skaalautuu automaattisesti siten, jotta koko amplitudi (aallon korkeus) on näkyvissa myös voimakkaassa reaktiossa.

Moodmetric-älysormuksen toiminta ja mittausdatan tulkinta

Moodmetric-käyrän avulla voi seurata reaktioita: innostus, idea, säikähdys – näkyvät käyrällä 1-2 sekunnin viiveellä (fysiologinen viive).

Raakasignaalin tulkitsemiseminen vaatii perehtyneisyyttä mittausmenetelmään ja mahdollisiin virhelähteisiin.

Moodmetric-indeksi tekee ihon sähkönjohtavuuden mittauksesta luotettavan ja helposti ymmärrettävän

Ihon sähkönjohtavuuden raakasignaali sellaisenaan on vaikeasti tulkittava ja häiriöherkkä. Merkittävät reaktiot käyrältä voidaan huomata melko helposti, mutta parempaa analyysia varten signaalia käsitellään matemaattisin menetelmin.

Moodmetric-indeksi tai Moodmetric-taso (sovelluksessa eng. Moodmetric level) on kehitetty tekemään ihon sähkönjohtavuuden mittauksesta mahdollisimman luotettava. Algoritmit laskevat käyttäjälle arvon 1 – 100 siten että 1 on henkilön oma, alin mahdollinen mittausarvo. Sen voi saavuttaa esimerkiksi syvässä unessa. Lukema 100 puolestaan määräytyy henkilön voimakkaasti vireytyessä, eli on henkilön oma maksimireaktio. Minimin ja maksimin löytymiseen menee noin 12 tuntia, mikä on kalibroitumisaika. Sormuksen voi aina kalibroida uudelleen esim. käyttäjän vaihtuessa.

Moodmetric-älysormuksen toiminta ja mittausdatan tulkintaMoodmetric-indeksi näyttää henkilön senhetkisen vireystilan muutaman minuutin aikaikkunassa.  Moodmetric-indeksi ei näytä yksittäistä reaktiota, mutta muuttuu nopeasti, jos vireystila äkillisesti nousee tai laskee. Moodmetric-käyrän aaltojen liikkeen alkaessa kasvaa ja trendin mennessä ylöspäin, indeksi alkaa näyttää yhä suurempia arvoja.

Sataseen pääsee nopeasti – mielenkiintoisempaa onkin tehdä harjoituksia, joissa tasoa yritetään mieltä rauhoittamalla saada mahdollisimman alas.

Indeksin laskemisessa algoritmit minimoivat henkilön liikkeiden ja käden oman normaalin kosteuden vaikutuksen tulokseen. Moodmetric-indeksi on käyttäjien kesken vertailukelpoinen.  Kahden henkilön arvoja samassa tilanteessa voi siis tarkastella esim. onko toinen rentoutuneempi kuin toinen.

Ei ole tiettyä hetkellistä arvoa, johon pitäisi pyrkiä

Mikään hetkittäinen Moodmetric-arvo ei ole hyvä tai huono. On normaalia, että henkilön Moodmetric-indeksi vaihtelee 1 ja 100 välillä vuorokauden aikana.

Moodmetric-arvo ei myöskään kerro, onko reaktio positiivinen tai negatiivinen. Moodmetric ei siis ole tunnemittari.

Stressitasojen vaihtelu on yksilöllistä. On nopeasti ja voimakkaasti virittäytyviä ihmisiä, sekä rauhallisemmin reagoivia. Esimerkiksi luovat ihmiset ovat usein alttiimpia ympäristön ärsykkeille ja virittäytyminen voi tapahtua herkästi. Pitkää ja syvää keskittymistä vaativaa työtä tekevällä voivat Moodmetric-tasot olla päivän aikana hyvinkin alhaisia.

Työpäivän aikana lukemat voivat olla innostuksesta ja energiasta johtuen korkeita, tai matalia johtuen hyvästä keskittymisestä. Toisaalta korkeat lukevat voivat johtua epämiellyttävästä paineesta tai hallinnan tunteen menettämisestä. Matalat lukemat saattavat myös kertoa tylsistymisestä ja jopa masennuksesta. Lukemat vaativat  siis aina lisäksi oman tulkinnan tilanteesta. Ulkopuolinen ei voi tietää onko 100 ruudullasi innostusta vai ärsyyntymistä.

Työpaikalla on hyvä olla eri tavoin virittäytyviä ihmisiä. Joukko johon ei vaikuta mikään, tai joukko joka innostuu kaikesta valtavasti samantien, ei todennäköisesti ole kokonaisuutena yhtä tehokas kuin heterogeenisempi tiimi.

Moodmetric-mittaus auttaa yksilöitä ymmärtämään erilaisia tapoja virittäytyä. Hyvinvoinnin näkökulmasta tällä on iso merkitys, sillä voimme vähentää oman suorituksemme vertaamista muihin ja pohtia itsensä haastamista oma fysiologia ja elämäntilanne huomioiden.

Moodmetric-indeksin vuorokausikeskiarvo on tärkein pitkän aikavälin seurannassa

Yksittäistä Moodmetric-arvoa tärkeämpi on vuorokausikeskiarvo.

Moodmetric-älysormus mittaa sympaattisen hermoston vastetta asteikolla 1-100. Laskenta perustuu tasapainon hakemiseen. Vuorokausikeskiarvon ollessa noin 50, palautumista on tapahtunut riittävästi suhteessa kuormitukseen ja autonominen hermosto on saavuttanut tasapainon. Moodmetric-sormuksen käyttäjät tekevät juuri tämän havainnon: vuorokausikeskiarvo vaihtelee yleensä 45 ja 55 välillä riippuen yöunen palauttavuudesta.

Päivän- ja yönaikaiset Moodmetric-tasojen vaihtelut voivat eri henkilöiden välillä olla suuriakin ja silti molemmat voivat kokevat olonsa hyväksi ja tarmokkaaksi. Joillakin Moodmetric-tasot ovat yleensä melko korkeita päivän aikana. Jos yöuni kuitenkin on levollista niin päiväkeskiarvo voi olla sama kuin henkilöllä, jolla on alemmat päivän aikaiset lukemat.

Alla kahden eri henkilön perättäiset päivä-yö -näkymät vuorokaudelta, joissa molempien keskiarvoksi on tullut 46. Hyvän, melko alhaisen keskiarvon voi siis saavuttaa eri tavoin.

Moodmetric-älysormuksen toiminta ja mittausdatan tulkinta

Moodmetric-indeksin vuorokausikeskiarvo on sitä informatiivisempi, mitä enemmän sormusta käyttää. Kun Moodmetric-sormusta pitää myös yöllä, pystyy omaa kuormituksen ja palautumisen tasapainoa arvioimaan paremmin.

Moodmetric-käyttäjiltä saadun palautteen mukaan vuorokausikeskiarvo on  yhteneväinen koetun hyvinvoinnin kanssa. 50 tienoilla jaksaminen on yleensä normaalia. Arvon ollessa pitkään yli 50 tuntemukset omasta hyvinvoinnista ja tarmokkuudesta ovat heikompia. Hyvin matalat vuorokausikeskiarvot yhdistettynä erittäin negatiiviseen mielialaan voivat olla viite masennuksesta.

Moodmetric-mittaus auttaa käyttäjää saavuttamaan tasapainon kuormituksen ja palautumisen välillä. Kuormituksen lähteet ja palautumisen keinot ovat yksilöllisiä. Tästä syystä mittausdataa pitää aina pohtia omasta näkökulmasta ja käydä elämän osa-alueita läpi esimerkiksi sovelluksen kalenteritoiminnon avulla.

Moodmetric-mittauksen tieteellinen tausta ja käytännön sovellutukset käydään läpi viisiosaisessa sarjassa

  1. OSA 1: Pakene-tai-taistele -reaktio
  2. OSA 2: Pitkittynyt stressi – aivot tulkitsevat meidän olevan jatkuvassa vaarassa
  3. OSA 3: Fysiologiset mittaukset stressin pitkäkestoisessa seurannassa
  4. OSA 4: Moodmetric-älysormuksen toiminta ja mittausdatan tulkinta
  5. OSA 5: Moodmetric-mittaus ennakoivan työterveyshuollon välineenä 

 

OSA 3: Fysiologiset mittaukset stressin pitkäkestoisessa seurannassa

Measurement - a Moodmetric blow pic

Stressin vaikutuksia voidaan mitata monella tavalla ja myös kliiniseen käyttöön soveltuvia menetelmiä löytyy useita. Laboratorio-olosuhteissa tehdyissä mittauksissa saadaan monipuolista ja tarkkaa tietoa. Mutta koska emme asu laboratoriossa, niiden avulla on vaikea tavoittaa arkielämän tapahtumista johtuvia stressitason vaihteluja.

Laboratoriomittaukseen soveltuvia stressinseurannan menetelmiä on ollut saaatavilla vuosikymmenien ajan. Näitä ovat esimerkiksi monilla tarkoilla sensoreilla tehtävä syke- ja sykevälinvaihtelun mittaus, erikoisosaamista vaativat mittaukset (sydänsähkökäyrän ja verenpaineen pitkäaikaisrekisteröinnit, autonomisen hermoston testit) sekä biokemialliset määritykset (hormonaaliset ja immunologiset määritykset verestä, syljestä, virtsasta).

Nämä mittaustavat palvelevat sairaaloita ja tutkimuslaitoksia, mutta eivät anna kattavaa kuvaa henkilön stressitasosta normaaliarjessa. Ylikuormitustilat kehittyvät pitkän ajan kuluessa, ja kroonistuneesta stressistä palautuminen voi viedä viikkoja tai kuukausia. Stressin pitkäaikaiseen fysiologiseen mittaukseen tarvitaan käyttäjäystävällisiä ja normaaliarkeen sopivia menetelmiä.

Kannettavat laitteet soveltuvat pitkäkestoiseen mittaukseen

Stressin pitkäkestoinen seuranta on mahdollista vain kannettavilla laitteilla, joista ei koidu käyttäjälleen kohtuutonta vaivaa. Aktiivisuus- ja muut hyvinvointimittarit ovat tuoneet mahdollisuuden ymmärtää omaa fysiologiaa jokaisen ulottuville. Osa mittareista tekee päätelmiä myös käyttäjän stressitasosta.

Kliinisessä käytössä olevia fysiologisia mittausmenetelmiä stressin viikkoja tai kuukausia kestävään seurantaan ei vielä ole. Tällä hetkellä jatkuvaa ja pitkäaikaista stressin seurantaa voi tehdä sykevälivaihtelua tai ihon sähkönjohtavuutta mittaamalla.

Sykevälivaihtelu

eng. heart rate variability (HRV)

Terve sydän ei syki jatkuvasti samaan tahtiin. Sykevälivaihtelu tarkoittaa peräkkäisten sydämenlyöntien välisen ajan variaatiota. Sykeväli vaihtelee levossa kymmenistä jopa sataan millisekuntia.

Sykevälivaihtelu on kehon keino säädellä optimaalista verenkiertoa erityisesti aivoihin. Mitä enemmän vaihtelua lyöntien välissä on, sitä suurempi on parasympaattisen hermoston aktiivisuus – eli elimistön palauttavat toiminnot tekevät tehtäviään hyvin. Esimerkiksi pakene tai taistele -reaktio aktivoi sympaattisen hermoston, ja parasympaattinen toiminta menee pois päältä. Tällöin sykevälivaihtelu pienenee sydämen takoessa jatkuvasti samaa tahtia, sillä taistelussa pyritään pysymään hengissä eikä hienosäätämään kehon toimintoja.

Sydämen sykevälivaihteluun vaikuttavat eniten ikä, sukupuoli ja syketaajuus. Mitä korkeampi ikä ja leposyke, sitä pienempi vaihtelu. Sykevälivaihteluun vaikuttavat lisäksi mm. henkinen ja fyysinen stressi, tupa­kointi, alko­holi ja kah­vi, yli­paino, veren­paine, ve­ren rasvap­ro­fiili, soke­riarvot, tuleh­dus­te­kijät, masennus ja ahdis­tu­neisuus. Myös pe­rimä vai­kuttaa ­sy­ke­vä­li­vaih­teluun voimak­kaasti. Yksi­löl­linen vaih­telu on suur­ta, sik­si syke­vä­li­vaih­te­lulle ei voi asettaa sel­keitä raja-ar­voja. Mittauksissa tärkeää on huomioida lepo ja rasitus: kun syke kohoaa fyysisessä kuormituksessa korkealle, sykevälivaihtelu pienenee.

Sykevälivaihtelu on ilmiönä tunnettu 1960-luvulta asti ja terveydenhuollossakin sitä on käytetty jo pitkään. Tarkin tapa mittaukseen on sydänsähkökäyrä (elektrokardiogrammi eli EKG). Hyvinvointikäyttöön on tarjolla useita erilaisia laitteita, joista rinnasta mittaavat, esim. pannat tai liimattavat sensorit ovat tarkimpia. Ranteesta tai sormesta tehtynä mittauksen tarkkuus kärsii liikkeestä erityisesti korkeilla syketaajuuksilla.

Mittauksessa sydänkäyrältä lasketaan perättäisten jaksojen saman vaiheen välinen aika. Yleensä mitataan perättäisten R-piikkien (sydämen vasemman kammion supistuminen) välistä aikaa, R-R -intervallia. Sykevaihtelun analysoinnissa käytetään matemaattisia menetelmiä. Kehittyneellä algoritmiikalla sykevälivaihtelusta voidaan tehdä päätelmiä henkilön psyykkisestä ja fyysisestä kuormituksesta.

Sy­dämen syke­vä­li­vaih­telu on le­vossa ja rentou­tu­neena suur­ta, kun ih­minen on nuori, ter­ve, hyvä­kun­toinen ja -voin­tinen. Alhainen sykevälivaihtelu perusterveellä aikuisella voi antaa indikaatiota stressistä.

Ihon sähkönjohtavuuden muutos

eng. electrodermal activity (EDA), galvanic skin response (GSR), skin conductance response (SCR)

Sykevälivaihtelua pidempään tunnettu ilmiö on ihon sähkönjohtavuuden muutos. Psykologisten tekijöiden vaikutuksen ihon sähkönjohtavuuteen löysivät lähes samaan aikaan ranskalainen neurologi Féré (1888) ja venäläinen fysiologi Tarchanoff (1889). Ensimmäiset havainnot oli tehnyt jo kymmenen vuotta aiemmin ranskalainen terapeutti Vigouroux. Ilmiön lukuisista nimeämiskäytännöistä on englanniksi vakiintunut termi electrodermal activity (EDA).

Ihon sähkönjohtavuuden fysiologia

Ihon sähkönjohtavuus kasvaa, kun hikirauhasten kautta ihon pinnalle nousee hikeä. Sympaattinen autonominen hermosto aktivoi ihon pienet hikirauhaset (eccrine sweat glands) osana pakene tai taistele -reaktiota. Tämä tekee ihon sähkönjohtavuuden ilmiöstä tärkeää stressin seurannan kannalta. Se on erityisen merkittävää sillä ihon sähkönjohtavuutta säätelee autonomisen hermoston eri puolista vain sympaattinen osa. Parasympaattinen puoli ei vaikuta tähän toisin kuin muihin tahdosta riippumattomiin toimintoihin (1).

Ihon sähkönjohtavuuden mittaus

Mittaamiseen on kautta aikojen ollut tarjolla paljon laitteita, joilla voidaan tehdä laboratoriotason mittausta. Yleensä mittaus tehdään kämmenestä tai sormenpäistä elektrodeilla, jotka on johtimin yhdistetty vahvistimeen.

Käsittelemätön signaali on hyvin herkkä liikkeelle, joten useimmissa testiasetelmissa henkilön pitää olla liikkumatta. Tämä on aiemmin rajoittanut mittauksen laboratorioihin.

Viime aikoina puettavan teknologian kehitys on tuonut parannuksia myös ihon sähkönjohtavuuden seurantaan. Kehittyneet algoritmit ja signaalinkäsittely ovat pystyneet kompensoimaa liikeartefaktoja, ja puettavia ihon sähkönjohtavuuden mittareita on tullut markkinoille.

Kannettavuus on kiinnostavaa sekä psykologian että kliinisen käytön näkökulmasta (2). Psykologian piirissä kannettavat sensorit sallivat mittaukset henkilön normaalissa elämänpiirissä, mikä tuo arviointiin uutta näkökulmaa. Etuna on tutkimusprojektien kannalta lisäksi kannettavien laitteiden kohtuullinen kustannus.

Mittausyksikkö, parametrit ja mittauksen tarkkuus

Ihon sähkönjohtavuuden mittaus rekisteröi resistanssin eli sähköisen vastuksen (mittayksikkö ohmi) käänteisarvon konduktanssin (mittayksikkö siemens) kahden ihon pisteen välillä (3). Signaalilla on kaksi komponenttia: hitaasti muuttuva ihon johtavuustaso (skin conductance level, SCL) ja piikkimäinen ihon johtavuusvaste (skin conductace response, SCR), jonka amplitudi ja esiintymistiheys kertovat henkisestä vireystilasta (1). Ihon sähkönjohtavuuden muutos ei kerro henkilön tunnetilasta, eli vireystilan nousu voi johtua yhtä hyvin innostuksesta, paniikista kuin ärsyyntymisestä.

Mittaustarkkuus riippuu käytettävästä laitteesta, ympäristöstä sekä mistä kohtaa kehoa mitataan. Kämmenistä ja jalkapohjista saadaan paras vaste (4). Ikä ja sukupuoli vaikuttavat ihon sähkönjohtavuuden arvoihin jonkin verran. Ulkoinen lämpötila ja henkilön liikkeet vaikuttavat mittaussignaaliin, jota pitää oikeiden johtopäätösten tekemiseksi käsitellä.

Ihon sähkönjohtavuuden mittaus saadaan hyvin tarkaksi myös kannettavassa muodossa. Sitä voi jo tällä hetkellä tehdä kenttätutkimuskelpoisilla laitteilla.

Sovellutukset

Ihon sähkönjohtavuudella on paljon kliinisiä ja käytännön sovellutuksia, joista tunnetuin lienee valheenpaljastustesti. Psykologian tutkimuksessa ilmiön mittausta on sovellettu sen löytämisestä lähtien, myöhemmin esimerkiksi peli- ja käyttäjätutkimuksessa ja huippu-urheilussa.

Stressin pitkäkestoinen seuranta ihon sähköjohtavuuden mittausta käyttäen on uutta. Moodmetric-älysormus on kehitetty erityisesti tähän tarkoitukseen.

 

Seuraavassa artikkelissamme kerromme, miten Moodmetric-älysormus mittaa ihon sähkönjohtavuutta.

Lähteet:
(1) Electrodermal Activity (Boucsein, 2012)

(2) Feasibility of an Electrodermal Activity Ring Prototype as a Research Tool (Torniainen, Cowley, Henelius, Lukander, Pakarinen, 2015)

(3) A short review and primer on electrodermal activity in human computer interaction applications (Benjamin Cowley, Jari Torniainen, 2016)

(4) Electrodermal Activity Sensor for Classification of Calm/Distress Condition (Zangróniz et al., 2017)

Moodmetric-mittauksen tieteellinen tausta ja käytännön sovellutukset käydään läpi viisiosaisessa sarjassa

  1. OSA 1: Pakene-tai-taistele -reaktio
  2. OSA 2: Pitkittynyt stressi – aivot tulkitsevat meidän olevan jatkuvassa vaarassa
  3. OSA 3: Fysiologiset mittaukset stressin pitkäkestoisessa seurannassa
  4. OSA 4: Moodmetric-älysormuksen toiminta ja mittausdatan tulkinta
  5. OSA 5: Moodmetric-mittaus ennakoivan työterveyshuollon välineenä 

 

OSA 2: Pitkittynyt stressi – aivot tulkitsevat meidän olevan jatkuvassa vaarassa

Autonomisen hermoston tehtävä on säädellä kehon toimintoja tilanteen vaatimalla tavalla. Kun henkilö nukkuu, toimivat kehoa palauttavat ja hoitavat järjestelmät. Lounaan jälkeen kehon tehtävä on sulattaa ruoka tehokkaasti ja korjata siitä saatava energia talteen. Henkeä uhkaavan vaaran edessä ruuansulatus tai immuunipuolustus ovat tarpeettomia – ne laitetaan pois päältä ja tuodaan lisävoimaa esimerkiksi kamppailussa tarvittaville lihaksille. Pitkittynyt stressi on epänormaali tilanne, jossa elimistö olettaa henkeä uhkaavan tilanteen olevan päällä koko ajan.

Autonominen hermosto toimii pääosin tahdosta riippumatta ja vastaa monista tärkeistä elintoiminnoista

Sen tehtäviin kuuluu mm. verenpaineen- ja lämmönsäätely, ruuansulatus, lisämunuaisen toiminta ja syljeneritys. Se hermottaa sisäelinten seinämissä olevaa sileää lihaskudosta ja sydänlihaskudosta, jotka vastaavat tahdosta riippumattomien lihasten toiminnasta. Autonominen hermosto pitää meidät hengissä ilman että meidän täytyy tietoisesti tehdä asioita sen eteen.

Autonominen hermosto jaetaan parasympaattiseen ja sympaattiseen hermostoon, jotka toimivat vastaparina. Parasympaattinen hermosto hidastaa sydämen sykettä, supistaa keuhkoputkia, nopeuttaa ruuansulatusta ja edistää paranemista. Se pyrkii rentouttamaan kehon ja pitämään elintoiminnot vakaina. Parasympaattinen hermosto on aktiivisimmillaan levon aikana.

Sympaattinen hermosto aktivoituu stressitilanteessa

Sympaattinen hermosto säätelee niinikään monien elinten toimintoja. Sen toiminta vilkastuu stressitilanteissa ja kovassa fyysisessä rasituksessa.

Yleensä sympaattinen ja parasympaattinen hermosto toimivat hyvässä yhteistyössä, mutta kuten keinulauta. Kun toisen toiminta kiihtyy, toisen hidastuu. Esimerkiksi stressireaktiossa sympaattinen hermosto menee hälytystilaan ja toimii hetkessä maksimivoimalla. Tällöin parasympaattinen toiminta seisahtuu, ja esimerkiksi suolen toiminta lähes pysähtyy.

Täydellinen sympaattisen ja parasympaattisen hermoston yhteistoiminta mahdollistaa hienovaraisen ja nopean elintoimintojen säätelyn joka tilanteessa.

Pakene tai taistele -reaktio on tarkoitettu nopeasti syntyvään ja ratkeavaan tilanteeseen. Nykyihmisellä stressireaktio voi jäädä huomaamatta päälle, eikä parasympaattinen hermosto pääse palauttamaan elimistöä lepotilaan.

Pitkittynyt stressi on tila, jossa elimistön kortisolitaso on jatkuvasti ylhäällä

Jatkuva stressi pitää hypotalamus-aivolisäke-lisämunuaiskuori -akselin aktiivisena. Se on ikään kuin pitkään joutokäynnillä oleva moottori pumpaten elimistöön stressihormoneja, erityisesti kortisolia.

Kortisoli auttaa elimistöä kohtaamaan vaaran, mutta samalla se kuitenkin vaimentaa immuunijärjestelmän. Evoluution kannalta tämä oli järkevää: jos krokotiili uhkaa, on järkevää laittaa tarpeettomat järjestelmät kehosta hetkeksi pois päältä ja käyttää kaikki energia taisteluun.

Immuunipuolustus heikkenee ylikuormitustilassa, joten jatkuva stressi voi johtaa infektiokierteeseen. Stressitekijöillä on havaittu olevan vaikutuksia myös autoimmuunisairauksien puhkeamiseen, sydän ja verisuonitauteihin ja syövän syntyyn. Jatkuvat adrenaliinipiikit voivat vaurioittaa verisuonia, nostaa verenpainetta ja lisätä sydänvaivojen riskiä.

Huolestuneisuus ja pelko lisäävät stressiä, mikä edelleen aktivoi sympaattista hermostoa. Näin oireilu jatkuu – samalla palautuminen rentoutumalla ja nukkumalla vaikeutuu entisestään. Kova henkinen kuormitus toipilasvaiheessa saattaa olla jopa yhtä kohtalokasta kuin fyysinen rasitus. Töiden tekeminen sairaslomalla ei ole sitä mitä kehomme toivoisi.

Stressi vaikuttaa keskittymiseen, muistiin ja ruokahaluun

Pitkäaikaisessa stressissä aivot ovat jatkuvasti siinä käsityksessä, että fyysinen taistelu käynnistyy hetkellä millä hyvänsä. Kortisolin avulla elimistö pyrkii pitämään maksimimäärän energiaa saatavilla. Se lisää ruokahalua ja tehostaa ylimääräisen ravinnon varastointia, mikä saattaa johtaa painonnousuun.

Kortisolia erittyy myös aivojen hippokampukseen, jolla on tärkeä rooli muistin toiminnassa ja oppimisessa. Stressaantuneella uuden oppiminen hidastuu ja tunteiden käsittely vaikeutuu, ilmenee keskittymisvaikeuksia ja muistihäiriöitä.

Jatkuva stressi ei ole pikkujuttu. Työstressin vaikutusta myös kuolleisuuteen on tutkittu:

Tutkimukseen osallistui yhteensä 812 työntekijää ja heitä seurattiin keskimäärin 25,6 vuotta. Työntekijät, joilla oli korkea työstressi, korkeat työvaatimukset yhdistettynä alhaisella työnohjauksella, oli 2,2-kertainen riski kuolla sydän- ja verisuonisairauteen verrattuna alhaisen työstressin kollegoihin. Vastaava riskisuhde oli työntekijöillä, joilla oli ponnistelu-palkitsevuus-epäsuhta (matala palkka, sosiaalisen arvostuksen puute, vähemmän uramahdollisuuksia suhteessa työhön tehtävään ponnisteluun) oli 2.4-kertainen kuolleisuusriski (Kivimäki et al., 2002)

Burnout

Kova stressi ei jatku loputtomiin ilman seurauksia. Burnout eli loppuunpalaminen on koko elimistön vakava häiriö. Se mielletään arkipuheessa usein psyykkiseksi tilaksi, mutta takana ovat samat elimistön reaktiot kuin lyhytkestoisessa stressissä. Samanaikainen psykologinen, hermostollinen, aineenvaihdunnallinen ja immuunipuolustuksen ylikuormittuminen saattaa olla niin vaikea, että täydellinen toipuminen on äärimmäisen hidasta tai jopa mahdotonta.

Burnoutin paras hoito on ennaltaehkäisy. Henkilön itsensä saattaa olla vaikea ilmaista tilanteen vakavuutta, sillä itseä ja oletettua työtahtia verrataan helposti työtovereihin. Kulissit pyritään pitämään kunnossa ja vielä hetki ennen romahtamista saattaa kaikki näyttää ulkonaisesti normaalilta.

Keskustele ystävien, kollegoiden, esimiehen tai työterveyslääkärin kanssa aina, jos arvelet olevasi ylikuormittunut. Uni on hyvä indikaattori.

Uni, aivot ja stressi

Kun elämä on kuormituksen suhteen tasapainossa, ihminen palautuu nopeista stressireaktioista ja myös pidemmistä kuormitusjaksoista. Näitä voivat aiheuttaa esimerkiksi vauvavuosi, talon rakennus, hektinen opiskelu- tai työprojekti. Kun palautumista on riittävästi , ihminen pääsee myös vaikeiden jaksojen yli.

Uni on palauttavista keinoista tärkein, samalla se on hyvä tasapainon indikaattori. Pitkään jatkuneet unen häiriöt kertovat usein stressistä, ja vähäinen uni taas vähentää stressinsietoa entisestään.

Aivot tarvitsevat unta. Unen aika tapahtuu paljon asioita joita nukkuja ei huomaa. Aivoille tehdään perusteellinen vuorokausihuolto jotta fyysisesti ja psyykkisesti voisimme hyvin.

Terveyttä ei ole ilman hyvää unta. Unen merkitys jaksamiselle tulee kaikille eteen viimeistään, kun ei saa nukuttua tarpeeksi. Pahimmillaan elämä on sumussa elämistä ja pakollisten asioiden yli rämpimistä. Valitettavasti uniongelmat ovat niin yleisiä, että niitä pidetään normaalina. Mutta näin ei ole – normaalia on nukkua hyvin.

Kun pääsääntöisesti uni on levollista ja aamulla olo on pirteä, pystyvät keho ja mieli joka päivä hyviin suorituksiin. Kehossa säilyy tasapaino.

Lue lisää unesta artikkelissamme Se ainoa uudenvuodenlupaus 

Pertti Panulan artikkeli aiheesta Stressi ja aivot lääkietieteellinen aikakauskirja Duodecimissä

Moodmetric-mittauksen tieteellinen tausta ja käytännön sovellutukset käydään läpi viisiosaisessa sarjassa

  1. OSA 1: Pakene-tai-taistele -reaktio
  2. OSA 2: Pitkittynyt stressi – aivot tulkitsevat meidän olevan jatkuvassa vaarassa
  3. OSA 3: Fysiologiset mittaukset stressin pitkäkestoisessa seurannassa
  4. OSA 4: Moodmetric-älysormuksen toiminta ja mittausdatan tulkinta
  5. OSA 5: Moodmetric-mittaus ennakoivan työterveyshuollon välineenä