Aivojen tulkinta jatkuvasta vaarasta johtaa pitkittyneeseen stressiin

Autonomisen hermoston tehtävä on säädellä kehon toimintoja tilanteen vaatimalla tavalla. Kun henkilö nukkuu, toimivat kehoa palauttavat ja hoitavat järjestelmät. Lounaan jälkeen kehon tehtävä on sulattaa ruoka tehokkaasti ja korjata siitä saatava energia talteen. Henkeä uhkaavan vaaran edessä ruuansulatus tai immuunipuolustus ovat tarpeettomia – ne laitetaan pois päältä ja tuodaan lisävoimaa esimerkiksi kamppailussa tarvittaville lihaksille.

Autonominen hermosto toimii pääosin tahdosta riippumatta ja vastaa monista tärkeistä elintoiminnoista kuten verenpaineen- ja lämmönsäätelystä, ruuansulatuksesta, lisämunuaisen toiminnasta ja syljenerityksestä. Se hermottaa sisäelinten seinämissä olevaa sileää lihaskudosta ja sydänlihaskudosta, jotka vastaavat tahdosta riippumattomien lihasten toiminnasta. Autonominen hermosto pitää meidät hengissä ilman että meidän täytyy tietoisesti tehdä asioita sen eteen.

Autonominen hermosto jaetaan parasympaattiseen ja sympaattiseen hermostoon, jotka toimivat vastaparina. Parasympaattinen hermosto hidastaa sydämen sykettä, supistaa keuhkoputkia, nopeuttaa ruuansulatusta ja edistää paranemista. Se pyrkii rentouttamaan kehon ja pitämään elintoiminnot vakaina. Parasympaattinen hermosto on aktiivisimmillaan levon aikana.

Sympaattinen hermosto säätelee verenkiertoelinten, rauhasten, ruoansulatuskanavan ja virtsaelinten toimintoja. Sympaattisen hermoston toiminta vilkastuu stressitilanteissa ja kovassa fyysisessä rasituksessa.

Yleensä sympaattinen ja parasympaattinen hermosto toimivat hyvässä yhteistyössä, mutta kuten keinulauta. Kun toisen toiminta kiihtyy, toisen hidastuu. Esimerkiksi stressireaktiossa sympaattinen hermosto menee hälytystilaan ja toimii hetkessä maksimivoimalla. Tällöin parasympaattinen toiminta seisahtuu, ja esimerkiksi suolen toiminta lähes pysähtyy ja sydämen lyöntitaajuus nopeutuu. Sympaattisen ja parasympaattisen hermoston yhteistoiminta mahdollistaa hienovaraisen ja nopean säätelyn tilanteessa kuin tilanteessa.

Edellisessä artikkelissamme kuvattu pakene tai taistele -reaktio on tarkoitettu nopeasti syntyvään ja ratkeavaan tilanteeseen. Nykyihmisellä stressireaktio voi jäädä huomaamatta päälle, eikä parasympaattinen hermosto pääsee palauttamaan elimistöä lepotilaan.

Kun stressi jää päälle

Jatkuva stressi pitää hypotalamus-aivolisäke-lisämunuaiskuori -akselin aktiivisena. Se on ikään kuin pitkään joutokäynnillä oleva moottori pumpaten elimistöön stressihormoneja, erityisesti kortisolia.

Kortisoli auttaa elimistöä kohtaamaan vaaran, mutta samalla se kuitenkin vaimentaa immuunijärjestelmän. Evoluution kannalta tämä oli järkevää: jos leijona uhkaa, on järkevää laittaa tarpeettomat järjestelmät kehosta hetkeksi pois päältä ja käyttää kaikki energia taisteluun. Immuunipuolustus heikkenee ylikuormitustilassa, joten jatkuva stressi voi johtaa infektiokierteeseen. Stressitekijöillä saattaa olla vaikutusta myös autoimmuunisairauksien puhkeamiseen, sydän ja verisuonitauteihin tai syövän syntyyn. Jatkuvat adrenaliinipiikit voivat vaurioittaa verisuonia, nostaa verenpainetta ja lisätä sydänvaivojen riskiä.

Huolestuneisuus ja pelko lisäävät stressiä ja voivat lisätä sympaattisen hermoston vilkastumista. Näin oireilu jatkuu – samalla rentoutuminen, nukkuminen ja elpyminen edelleen hidastuvat. Kova henkinen kuormitus toipilasvaiheessa saattaa olla yhtä jopa kohtalokasta kuin fyysinen rasitus, eli töiden tekeminen sairaslomalla ei ole sitä mitä kehomme toivoisi.

Fyysisten oireiden lisäksi stressi vaikuttaa keskittymiseen ja muistiin

Hippokampus on mielenkiintoinen, merihevosen muotoinen aivojen osa. Sillä on tärkeä osa muistin toiminnassa ja oppimisessa. Jatkuvat stressireaktiot tai pitkittynyt stressi aiheuttaa sen, että hippokampukseen johdetaan jatkuvasti kortisolia. Uuden oppiminen hidastuu, tunteiden käsittely vaikeutuu, henkilö kärsii keskittymisvaikeuksista ja muistihäiriöistä.

Ylhäällä olevat kortisolitasot pyrkivät pitämään kehon energiatasot korkeana (koska aivot luulevat, että fyysinen taistelu käynnistyy hetkellä millä hyvänsä). Kortisoli lisää ruokahalua ja tehostaa ylimääräisen ravinnon varastointia, mikä saattaa johtaa painnonousuun.

Jatkuva stressi ei ole pikkujuttu. Työstressin vaikutusta myös kuolleisuuteen on tutkittu:

Tutkimukseen osallistui yhteensä 812 työntekijää ja heitä seurattiin keskimäärin 25,6 vuotta. Työntekijät, joilla oli korkea työstressi, korkeat työvaatimukset yhdistettynä alhaisella työnohjauksella, oli 2,2-kertainen riski kuolla sydän- ja verisuonisairauteen verrattuna alhaisen työstressin kollegoihin. Vastaava riskisuhde oli työntekijöillä, joilla oli ponnistelu-palkitsevuus-epäsuhta (matala palkka, sosiaalisen arvostuksen puute, vähemmän uramahdollisuuksia suhteessa työhön tehtävään ponnisteluun) oli 2.4-kertainen kuolleisuusriski (Kivimäki et al., 2002)

Burnout

Kova stressi ei jatku loputtomiin ilman seurauksia. Burnout eli loppuunpalaminen on koko elimistön vakava häiriö. Se mielletään arkipuheessa usein psyykkiseksi tilaksi, mutta takana ovat samat elimistön reaktiot kuin lyhytkestoisessa stressissä. Samanaikainen psykologinen, hermostollinen, aineenvaihdunnallinen ja immuunipuolustuksen ylikuormittuminen saattaa olla niin vaikea, että täydellinen toipuminen on äärimmäisen hidasta tai jopa mahdotonta.

Burnoutin ehdottomasti paras hoito on ennaltaehkäisy. Henkilön itsensä saattaa olla vaikea ilmaista tilanteen vakavuutta, sillä itseä ja oletettua työtahtia verrataan helposti työtovereihin tai pyritään pitämään kulissit kunnossa. Vielä hetki ennen romahtamista saattaa kaikki näyttää ulkonaisesti normaalilta.

Keskustele ystävien, kollegoiden, esimiehen tai työterveyslääkärin kanssa aina, jos arvelet kuormituksesi olevan lähellä sitä, että enää ei jaksa. Hyvä indikaattori on uni.

Uni, aivot ja stressi

Kun elämä on kuormituksen suhteen tasapainossa, ihminen palautuu nopeista stressireaktioista ja myös pidemmistä kuormitusjaksoista, joita voivat aiheuttaa esimerkiksi vauvavuosi, talon rakennus, opiskelu- tai työprojekti. Kun palautumista on riittävästi eikä stressiä ole omalle sietokyvylle liikaa, ihminen pääsee myös vaikeiden jaksojen yli.

Uni on palauttavista keinoista tärkein, samalla se ilmaisee hyvin tasapainon häiriöistä. Pitkään jatkuneet unen häiriöt kertovat usein stressistä ja vähäinen uni taas vähentää stressinsietoa entisestään.

Aivot ja uni kannattaa mieltää tärkeänä parina. Unen aika aivoissa tapahtuu paljon asioita joita nukkuja ei huomaa, niille tehdään perusteellinen vuorokausihuolto jotta fyysisesti ja psyykkisesti voisimme hyvin.

Terveyttä ei ole ilman hyvää unta, ei fyysistä eikä henkistä. Unen merkitys jaksamiselle tulee kaikille eteen viimeistään, kun ei saa nukuttua tarpeeksi. Pahimmillaan elämä on sumussa elämistä ja pakollisten asioiden yli rämpimistä. Valitettavasti tämä kuitataan usein sillä, että ‘se nyt vaan kuuluu tähän elämänvaiheeseen’.

Kun pääsääntöisesti nukkuu hyvin ja aamulla olo on levännyt, pystyvät keho ja mieli joka päivä hyviin suorituksiin ja tasapaino kehossa säilyy.

Lue lisää unesta artikkelissamme Se ainoa uudenvuodenlupaus 

Pertti Panulan artikkeli aiheesta Stressi ja aivot lääkietieteellinen aikakauskirja Duodecimissä

Moodmetric-mittauksen tieteellinen tausta ja käytännön sovellutukset käydään läpi viisiosaisessa sarjassa
  1. Pakene-tai-taistele -reaktio
  2. Aivojen tulkinta jatkuvasta vaarasta johtaa pitkittyneeseen stressiin
  3. Fysiologiset mittaukset stressin pitkäkestoisessa seurannassa
  4. Moodmetric-älysormuksen toiminta ja mittausdatan tulkinta (julk. vko 9)
  5. Moodmetric-mittaus ennakoivan työterveyshuollon välineenä (julk. vko 10)

 

 

Ihon sähkönjohtavuuden mittaus tuo uutta tietoa urheilijan harjoittelun tueksi

Huippu-urheilussa erilaisia mittareita on käytetty pitkään valmennuksen apuna. Puettava elektroniikka on tehnyt seurannan helpoksi myös kuntoilijoille.

Eniten on mitattu sydämen sykettä ja analysoitu sykealueita. Sykemittarin kehitti australialainen fyysikko Robert Treffene 70-luvulla aluksi uinnin harjoitteluun. Suomessa sykemittarin keksi Polar Electron perustaja professori Seppo Säynäjäkangas, ja haki tälle patenttia vuonna 1975.

Sykkeen mittausta voi nykyisin tehdä valtavalla määrällä laitteita. Tarkimmat mittaavat edelleen rinnan alueelta, rintapannalla tai rintaan liimattavilla sensoreilla. Ranteesta mittaavat laitteet ovat mukavuutensa takia paljolti syrjäyttäneet rintapannat erityisesti kuntoilijoilla. Näidenkin tarkkuus on parantunut, mutta erityisesti korkeilla sykealueilla ranteesta tai sormesta mittaavien laitteiden tarkkuus kärsii.

Syke, sykevälinvaihtelu ja ihon sähkönjohtavuuden muutos

Sydämen sykkeen mittaus on erinomainen tapa ymmärtää fyysistä rasitusta. Sykkeestä saa erilaisilla algoritmeillä ymmärrystä myös palautumisesta, unesta ja stressistä.
Sykevälinvaihtelun mittaus on noussut viime vuosina paljon esille juuri palautumisen ja henkisen kuormituksen mittaamiseen. Tähän sisältyy kuitenkin haasteita, sillä korkealla syketaajuudella algoritmien on vaikea tulkita, mitä tapahtuu: onko kyse siitä, että henkilö paikallaan istuessaan jännittää (vaikkapa alkavaa tenttiä), vai onko kyse fyysisestä rasituksesta. Tässä ovat apuna kiihtyvyysanturit, jotka osaavat päätellä ollaanko liikkeessä vai paikallaan.

Ihon sähkönjohtavuuden muutoksen mittaus tuo mielenkiintoisen lisän urheilijoiden suorituskyvyn arvioimiseen. Mittaus ei kerro sydämen toiminnasta, vaan ihon hikirauhasten reaktioiden kautta sympaattisen hermoston aktivaatiosta. Iho on ainoa elin, joka on puhtaasti hermotettu sympaattiseen hermostoon. Ihon sähkönjohtavuuden mittaus reagoi erityisen herkästi emotionaaliseen ja kognitiiviseen kuormitukseen, ja se on ollut psykologien yli 100 vuotta hyödyntämä mittausmenetelmä. Vasta viime vuosina se on ollut saatavilla myös kuluttajalaitteissa.

Moodmetric-älysormus mittaa ihon sähkönjohtavuutta ja se soveltuu erinomaisesti pitkäaikaiseen mittaukseen, kun halutaan nähdä mistä yksilön kokonaiskuormitus syntyy ja miten palautumista tapahtuu viikkojen, kuukausien tai jopa vuosien aikana.

Sekä huippu- että tavoitteellisessa urheilussa tarvitaan tietoa siitä, mitkä muut mahdolliset kuormituksen lähteet tai palautumisen haasteet vaikuttavat huippusuoritukseen. Esimerkiksi ammattiurheilijan kognitiivinen kuormitus on oletettavasti vähäisempää kuin samalla tasolla kisaavan urheilijan, joka käy töissä rahoittaakseen elämänsä ja urheilun. Tällöin ammattiurheilija voi treenata enemmän, sillä hänellä on paremmin aikaa palautumiseen. Urheilusuoritukseen ei vaikuta siis pelkästään fyysisen kuormituksen määrä vaan myös emotionaalinen ja kognitiivinen kuormitus.

Lue lisää: Moodmetric-mittaus tutkimusprojekteissa

Moodmetric osallistuu SMASH-urheilutapahtumaan 28-29. marraskuuta,
tule tapaamaan ja testaamaan älysormusta!

Yhteystiedot:
Niina Venho
[email protected]
040 710 4087