Toipilas ei kaipaa stressiä

Sairastuitko, loukkasitko itsesi tai onko takanasi leikkaus? Toipuminen vaatii elimistöltä paljon työtä. Tähän tarvitaan parasympaattista hermostoa, jonka tehtävä on palauttaa, parantaa ja edistää peruselintoimintoja.

Jotta parasympaattinen hermosto tekee tehtävänsä mahdollisimman hyvin, tulee sympaattisen hermoston aktivaatio pitää matalalla. Stressi käynnistää sympaattisen hermoston, joten toipilaan pitäisi rauhoittaa elämää mahdollisuuksien mukaan.

Moodmetric-älysormus mittaa sympaattisen hermoston aktivaatiota reaaliaikaisesti. Se soveltuu erinomaisesti stressitason jatkuvaan hallintaan. Sormusta pidetään vuorokauden ympäri ja tuloksia voi seurata jatkuvasti tai vaikkapa pari kertaa päivässä.

Liikkuminen on sairaana usein hyvin rajoitettua tai jopa mahdotonta. Kun liikunnalla ei voi kohentaa oloa ja mieltä, on löydettävä muita keinoja pitää stressi loitolla.

Leikkaushoitoa vaativasta tapaturmasta toipuva nelikymppinen nainen mittasi Moodmetric-älysormuksella toipilaspäiviään ja piti niistä päiväkirjaa.

Lue alta miten voi vaikuttaa esimerkiksi se, kuka sinua on hoitamassa.

Moodmetric-sormuksen käyttöönotto päivällä 21.6.

Mitä havaitsin, mikä yllätti?

Stressitasoa laski tietenkin eniten uni. Lisäksi vaikutti kirjan luku, lautapelien pelaaminen ja jalkapallon katsominen.

Nostavia olivat puolestaan sosiaalinen elämä, paperityöt, liikunta ja kuntoutusliikkeet. Seisaallaan oleminen oli hyvin raskasta. Ruokailut nostivat tasoja myös, mitään negatiivista niihin ei kuitenkaan liittynyt.

Tietenkin takaraivossa on usein ajatus, miten toipuminen edistyy, kuinka pitkään kestää päästä jalkeille. Vaatii kovaa työtä pitää ne ajatukset loitolla.

Ruumiillista työtä tekevällä romahti askelten määrä keskimääräisestä 13000 päivittäisestä askeleesta alle tuhanteen, tämä vaikuttaa myös mieleen.

Eniten Moodmetric-mittauksessa yllätti, kuinka jyrkkiä muutokset ovat päivän aikana molempiin suuntiin. Todella mielenkiintoista kaikinpuolin, aina on jännä nähdä, millainen kuvio latautuu ulos, miten asiat ovat vaikuttaneet. ’Hyvä että on olemassa hyödyllinen mittari myös sellaiselle, joka ei voi liikkua.’

Miksi tuhlata kesälomaa palautumiseen?

Kuva: Pixabay

Kesälomakausi alkaa olla kiivaimmillaan. Kiihtyvään tahtiin olemme saaneet lukea vinkkejä siitä, miten laskeutua lomalle, suhtautua lomaan ja mitä tehdä lomalla, jotta työvuodesta palautuminen tapahtuu optimaalisesti. Pikkulapsiperheessä kesälomalla palautumiselle ei välttämättä edes aseteta kovin suuria toiveita. Tehostettu palautumisen tarve koskee niin työn imussa paahtavia kuin ylisuuren työkuorman alle joutununeita.

Kesäloma on monelle työssäkäyvälle vuoden tärkein etappi, jonka saavuttamiseksi voi joutua sinnittelemään maratonilta tuntuvan ikuisuuden. Kun kesäloma vihdoin koittaa, saattavat ensimmäiset päivät – jopa yli viikko – kulua ihan pelkästään vireystilaa laskien nukkumalla ja lepäilemällä.

Pikku hiljaa vireystila elpyy ja lomalta alkaa haluta myös jotain muuta. Ehkä reissaamista, sukulointia, kesäjuhlia (henkilökohtainen suosikkini!), remontointia, pihatöitä tai muuta tekemistä. Passiivinen palautuminen vaihtuu aktiiviseksi, eli vireystilan laskeminen muuttuu mielihyvää tuottavan toiminnan etsimiseksi.

Entäpä jos kesälomasta ei kuluisi päivääkään univelkojen kuittaamiseen ja innostuksen elvyttämiseen? Käyttäisitkin jokaisen kesälomapäiväsi niin, että joka aamu herätessäsi vain taivas (ja mahdollisesti lapset) olisi ihanien lomasuunnitelmiesi rajana?

Oletko kokeillut, miltä tuntuu, jos palautuu riittävästi vuoden jokaisena päivänä? Saattaisit olla yllättynyt siitä, kuinka tehokas, tuottelias ja innostunut olet työstäsi ympäri vuoden. Kotiin ei kertyisi lomilla suoritettavia rästihommia, kun jaksaisit tehdä niitä tasaisesti ympäri vuoden.

Kesäloma voi olla upea neljän viikon mahdollisuus toteuttaa itseä, omia ja läheisten haaveita sekä nauttia kesästä.

Moodmetric haluaa auttaa yksilöitä löytämään oikea kuormituksen ja palautumisen tasapaino jokaisena päivänä. Kesälomaa ei meidän mielestä kannata tuhlata ylimääräiseen palautumiseen.

Enialla stressinhallinnan osaamisen kehittäminen aloitettiin johtoryhmästä

Enia Oy on reilun 400 hengen telemarkkinointiin erikoistunut myyntiorganisaatio, joka vastaa yhdessä muiden myyntikanavien kanssa Elisan ja Saunalahden palveluiden myynnistä kuluttaja-asiakkaille. Myyntitoimistoja on 13 paikkakunnalla ympäri Suomea ja myös johtoryhmä on fyysisesti hajaantunut Oulusta Tallinnaan.

Alkuvuonna 2018 Enian johtoryhmässä havaittiin tarve stressinhallinnan osaamisen kehittämiselle. Intensiivinen työtahti ja tulospaineet ovat jokaisen myyntiorganisaation haasteena ja Enialla haluttiin lähteä miettimään, miten tukea työntekijöiden jaksamista sekä työhyvinvointia pitkäjänteisemmin. Johtoryhmä päätti aloittaa stressinhallinnan osaamisen kehittämisen itsestään. Stressinhallinnan keinojen siirtäminen koko organisaatiolle onnistuu parhaiten esimerkin voimalla.

Enian johtoryhmä päätti tilata Moodmetric-mittauksen, jonka houkuttelevuutta lisäsi mahdollisuus kokeilla ensimmäisten joukossa toukokuussa 2018 lanseerattavia Kalevala Korun muotoilemia Moodmetric-älysormuksia.

Kalevala Korun muotoilemat Moodmetric-älysormukset Lehti, Pelto ja Kallo lanseerataan toukokuussa 2018.
Yhteisillä säännöillä aivot narikkaan

Stressinhallinnan osaamisen kehittäminen aloitettiin Enian johtoryhmässä helmikuussa 2018. Kolmen tunnin työpajan aikana käytiin läpi stressinhallinnan perusteita sekä keinoja yksilölliseen stressinhallintaan. Muutaman minuutin harjoituksen avulla havahduttiin siihen, kuinka hengityksellä voi vaikuttaa omaan stressitasoonsa välittömästi.

Henkilökohtaisten stressinhallintakeinojen lisäksi keskusteltiin johtoryhmän kuormituksen lähteistä ja keskinäisestä toiminnasta. Työpaja päättyi mentaalivalmentaja Pertti Ratilaisen motivointiluentoon siitä, miten toivotut elämäntapamuutokset viedään onnistuneesti käytäntöön.

Psykologisen irrottautumisen merkitys osana palautumista puhutti paljon. Siihen liittyvät haasteet koskettavat lähes kaikkia johtoryhmiä. Mahdollisuus katkaista työhön liittyvien ajatusten virta työpäivän jälkeen on sitä useammin uhattuna, mitä korkeammalle organisaation hierarkiassa mennään. Psykologinen irrottautuminen nähtiin kuitenkin tärkeänä ja sen edistämiseen etsittiin yhdessä keinoja.

– Laadimme heti työpajan päätteeksi uusia työskentelyohjeita ja päätimme pitää entistä tarkemmin kiinni jo sovituista. Meillä on esimerkiksi ‘Postiton perjantai’, eli perjantaisin yritämme välttää sähköpostien lähettämistä mahdollisuuksien mukaan. Sen sijaan perjantait haluamme varata palavereille, jolloin keskustelemme ja ratkomme asioita yhdessä. Tämä on huomattavasti tehokkaampaa ja se näkyy myös Moodmetric-lukemissa, Enian toimitusjohtaja Sami Lillbacka kertoo.

– Uutena sääntönä päätimme, että klo 18 jälkeen ei ole enää velvollisuutta vastata uusiin sähköposteihin. Ennen jokainen saattoi olla sähköpostin tavoitettavissa puoleen yöhön saakka, mutta nyt periaatteena on, että iltakuuden jälkeen jokaisella tulee olla mahdollisuus heittää ‘aivot narikkaan’. Jos on jotain akuuttia, johon tarvitsee kollegalta vastauksen saman illan aikana, on siitä ilmoitettava erikseen tekstiviestillä, Sami jatkaa.

Lisää itsetuntemusta ja motivaatiota

Työpajan jälkeen johtoryhmäläiset saivat käyttöönsä Moodmetricin teknologialla varustetut Kalevala Korun muotoilemat Kallo-, Lehti- ja Pelto-sormukset. Moodmetric-mittaus lähti käyntiin välittömästi ja kertyvää dataa seurattiin mielenkiinnolla seuraavina viikkoina.

 Moodmetric-mittauksen päätyttyä toimitusjohtaja Sami Lillbacka kartoitti johtoryhmänsä kokemuksia mittauksesta. Sormus oli auttanut johtoryhmäläisiä tunnistamaan kuormituksen ja palautumisen lähteitä paremmin sekä saanut kiinnittämään enemmän huomiota niiden tasapainoon. Uudenlainen tapa mitata omaa hyvinvointia oli motivoinut myös elämäntapamuutoksiin esimerkiksi yöunta lisäämällä. Myös Moodmetric-datan tarkkuus oli yllättänyt. – Meillä aika moni kertoi, että erityisesti puolisoilta kotona saatu rakentava palaute näkyi selvinä punaisina piikkeinä datassa, Sami nauraa.

-Kokemukset Moodmetric-mittauksesta olivat hyviä. Saamamme ryhmäraportti johtoryhmän kokonaisstressitasosta antaa konkreettiset luvut tunnistaa miten kuormitus jakautuu viikon aikana ja miten voimme niihin itse vaikuttaa. Mittauksia olisi mielenkiintoista tehdä vielä tulevaisuudessakin ja erityisen mielenkiintoista olisi verrata MM-dataa myös myynnin kehitykseen. Ajatuksena on lisäksi, että kun ensin opettelemme nämä stressinhallinnan salat itse, osaamme esimiehinä välittää sitä osaamista muualle organisaatioon.

Moodmetric-mittauksen ryhmäpalaute oli kannustavaa luettavaa Enian johtoryhmälle, sillä sen mukaan perjantait ovat johtoryhmän vähiten kuormittavimpia työpäiviä.  ‘Postition perjantai’ selvästi toimii ja siitä halutaan pitää kiinni myös jatkossa. – Moodmetric mahdollisti meille itsetutkiskelua, josta on hyvä jatkaa, päättää Sami.

OSA 5: Moodmetric-mittaus ennakoivan työterveyshuollon välineenä

Krooninen stressi on ylikuormitustila, jossa palautumista ei tapahdu riittävästi suhteessa kuormitukseen. Autonominen hermosto ei pääse luontaisesti tasapainoon ja elimistö on jatkuvasti ikään kuin hälytystilassa. Autonomisen hermoston tasapaino on terveen ja mielekkään elämän edellytys.

Stressin kroonistuminen on yhteydessä moniin psyykkisiin ja fyysisiin sairauksiin, ja se on useimmiten myös työuupumuksen taustalla. Ylikuormitustilan tunnistaminen on kuitenkin hankalaa, sillä se kehittyy pitkän ajan kuluessa. Toisaalta ylikuormittuminen on tabu ja apua haetaan usein liian myöhään. Tutkimusten mukaan 60-80 %:lla lääkärikäynneistä on yhteys stressiin (Nerurkar et al. 2013). Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (2012) julkaisemassa raportissa todettiin, että joka neljäs suomalainen kokee jonkinasteista työuupumusta jossain työelämänsä vaiheessa.

Moodmetric-mittaus

Ihon sähkönjohtavuuden mittaus on toistaiseksi vähän hyödynnetty psykofysiologinen stressinmittaus laboratorio-olosuhteiden ulkopuolella sekä pitkäkestoisena stressimittauksena normaaliarjessa. Ihon sähkönjohtavuus reagoi erityisen herkästi emotionaaliseen ja kognitiiviseen stressiin, ja Moodmetric-sormus on siten erinomainen mittari tietotyöntekijöille.

Moodmetric-älysormus mittaa stressitasojen vaihteluita reaaliaikaisesti ihon sähkönjohtavuutta tulkitsemalla. Moodmetric-älysormus on helppo ja miellyttävä käyttää, ja tyypillinen mittausjakso yrityksille suunnatuissa palveluissamme on 2-4 viikkoa. Kahden viikon mittauksella käyttäjä oppii tunnistamaan omia yksilöllisiä kuormituksen ja palautumisen lähteitä sekä motivoituu etsimään keinoja paremman tasapainon löytämiseen.

Moodmetric-mittauksen ehdottomiin etuihin kuuluvat käytön helppous, reaaliaikaisuus, informatiivisuus, mittauksen tarkkuus sekä käyttömukavuus myös pidemmissä mittausjaksoissa. Mobiilisovelluksen tuottama tieto on informatiivista ja siten helposti omaksuttavissa. Reaaliaikaisuus mahdollistaa välittömän palautteen, joka on käyttäytymisen muutosta haettaessa tärkeä motivaatiotekijä. Moodmetricin keräämän asiakaskokemustiedon mukaan Moodmetric-älysormuksen tarjoama data auttaa tunnistamaan yksilöllisiä kuormituksen ja palautumisen lähteitä paremmin sekä motivoi tekemään tarvittavia elämäntapamuutoksia.

Ennakoivaan työterveyshuoltoon kaivataan uusia palveluita

Moodmetricin tuotekehitystä on vahvasti ohjannut asiakkailta saatu palaute ja käyttäjäkokemuksia on kerätty Moodmetric-mittauksesta kolmen vuoden ajan. Yritysasiakkailla mittauksia on tehty vuodesta 2016 lähtien. Saaduissa asiakaspalautteissa toistuu mahdollisuus hyödyntää Moodmetric-älysormuksia osana työterveyshuollon tarjoamia palveluita, sillä asiakkaat kaipaavat usein ammattilaisen tukea datan tulkintaan ja toimivien stressinhallintakeinojen kartoittamiseen. Uskomme, että työterveyshuollot ottavat mieluusti tämän roolin ennaltaehkäisevässä työssä.

Työterveyshuolloilla on niukasti tarjottavana työkaluja asiakkailleen, jotka hakevat apua ylikuormitukseen, tai joiden vaivojen taustalla stressi on selkeä osatekijä. Moni ei kuitenkaan tarvitse stressimittaria jatkuvasti, mutta toivoisi sen olevan saatavilla palveluna työterveyshuollosta aina tarpeen mukaan.

Hyvinvointiteknologialla voidaan kannustaa ja motivoida työikäisiä ottamaan aktiivisempi rooli oman hyvinvoinnin mahdollistajana. Moodmetricin missiona on ennaltaehkäistä stressin aiheuttamia terveyshaittoja sekä inhimillisellä että yhteiskunnallisella tasolla. Uskomme, että kroonisen stressin ennaltaehkäiseminen kiinnostaa myös työeläkevakuutusyhtiöitä.

Lähteet:

Nerurkar, A., Bitton, A., Davis, R. B., Phillips, R. S., & Yeh, G. (2013). When physicians counsel about stress: Results of a national study. JAMA internal medicine, 173(1), 76-77.

Koskinen, S., Lundqvist, A., & Ristiluoma, N. (2012). Terveys, toimintakyky ja hyvinvointi Suomessa 2011.Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Raportti: 2012_068.

Kuva: Pixabay

Moodmetric-mittauksen tieteellinen tausta ja käytännön sovellutukset käydään läpi viisiosaisessa sarjassa
  1. OSA 1: Pakene-tai-taistele -reaktio
  2. OSA 2: Pitkittynyt stressi – aivot tulkitsevat meidän olevan jatkuvassa vaarassa
  3. OSA 3: Fysiologiset mittaukset stressin pitkäkestoisessa seurannassa
  4. OSA 4: Moodmetric-älysormuksen toiminta ja mittausdatan tulkinta
  5. OSA 5: Moodmetric-mittaus ennakoivan työterveyshuollon välineenä 

 

OSA 4: Moodmetric-älysormuksen toiminta ja mittausdatan tulkinta

Aiemmat artikkelisarjamme osat kertovat, miten keho reagoi stressiin ja miten stressiä voi mitata. Osat 1 ja 2 kertovat mikä on pakene tai taistele -reaktio ja miten kehomme reagoi pitkäaikaiseen stressiin. Pitkäkestoisen stressin mittauksen menetelmiä esiteltiin osassa 3. Tässä artikkelissa selitetään Moodmetric-älysormuksen toiminta sekä mittausdatan tulkinta.

Moodmetric-älysormus mittaa ihon sähkönjohtavuuden muutosta. Se määrittää ihon konduktanssin eli johtavuuden sormuksen rengasosan avulla. Rengasosa koostuu kahdesta elektrodina toimivasta hopeoidusta teräsrenkaasta ja niiden välissä olevasta muovieristeestä.

Elektrodien tulee saada hyvä kontakti ihoon alueella, jossa hikirauhasten tiheys on suuri. Ihon sähkönjohtavuuden mittaukseen tarvittavien pienten (eng. eccrine) tiheys vaihtelee kämmenen 400/cm2 ja käsivarren 80/cm2 välillä. Moodmetric-mittarille on valittu sormusmuoto, jotta saavutetaan mahdollisimman suuri mittaustarkkuus. Mittauskohta on sormen alapinnalla, ja parhaimmillaan signaali on keskeytymätön.

Sormus mittaa jatkuvasti ja tallettaa kaiken mittaustiedon “kiveen” riippumatta siitä onko puhelinsovellus päällä vai ei. Data tallentuu sormukseen, vaikka puhelin ei olisi edes lähellä. Kun mobiilisovellus avataan ja painetaan kalenterikuvaketta, sormus lähettää tiedot bluetooth-yhteyden yli puhelimeen. Mittaus ja tallennus jatkuvat välittömästi. Signaalia voi myös milloin tahansa seurata reaaliaikaisesti puhelimen näytöllä.

Työterveyslaitoksen tutkimuksen (2015) mukaan Moodmetric-älysormuksen tuottama signaali vastaa laboratoriolaitteiden tasoa ja soveltuu kenttätutkimuksiin.

Moodmetric-käyrä

Moodmetric-käyrä eli aloitusnäytössä reaaliaikaisesti piirtyvä violetti käyrä on ihon sähkönjohtavuuden mittauksesta saatu raakasignaali.

Signaali skaalautuu automaattisesti siten, jotta koko amplitudi (aallon korkeus) on näkyvissa myös voimakkaassa reaktiossa.

Moodmetric-käyrän avulla voi seurata reaktioita: innostus, idea, säikähdys – näkyvät käyrällä 1-2 sekunnin viiveellä (fysiologinen viive).

Raakasignaalin tulkitsemiseminen vaatii perehtyneisyyttä mittausmenetelmään ja mahdollisiin virhelähteisiin.

Moodmetric-indeksi

Ihon sähkönjohtavuuden raakasignaali sellaisenaan on vaikeasti tulkittava ja häiriöherkkä. Merkittävät reaktiot käyrältä voidaan huomata melko helposti, mutta parempaa analyysia varten signaalia käsitellään matemaattisin menetelmin.

Moodmetric-indeksi tai Moodmetric-taso (sovelluksessa eng. Moodmetric level) on kehitetty ratkaisemaan ihon sähkönjohtavuuden mittaamiseen sisältyviä haasteita. Algoritmit laskevat käyttäjälle arvon 1 – 100 siten että 1 on henkilön oma, alin mahdollinen mittausarvo. Sen voi saavuttaa esimerkiksi syvässä unessa. Lukema 100 puolestaan määräytyy henkilön voimakkaasti vireytyessä, eli on henkilön oma maksimireaktio. Minimin ja maksimin löytymiseen menee noin 12 tuntia, mikä on kalibroitumisaika. Sormuksen voi aina kalibroida uudelleen esim. käyttäjän vaihtuessa.

Moodmetric-indeksi näyttää henkilön senhetkisen vireystilan muutaman minuutin aikaikkunassa.  Moodmetric-indeksi ei näytä yksittäistä reaktiota, mutta muuttuu nopeasti, jos vireystila äkillisesti nousee tai laskee. Moodmetric-käyrän aaltojen liikkeen alkaessa kasvaa ja trendin mennessä ylöspäin, indeksi alkaa näyttää yhä suurempia arvoja.

Sataseen pääsee nopeasti – mielenkiintoisempaa onkin tehdä harjoituksia, joissa tasoa yritetään mieltä rauhoittamalla saada mahdollisimman alas.

Indeksin laskemisessa algoritmit minimoivat henkilön liikkeiden ja käden oman normaalin kosteuden vaikutuksen tulokseen. Moodmetric-indeksi on käyttäjien kesken vertailukelpoinen.  Kahden henkilön arvoja samassa tilanteessa voi siis tarkastella: onko toinen rentoutuneempi kuin toinen?

Ei ole tiettyä hetkellistä arvoa, johon pitäisi pyrkiä

Mikään hetkittäinen Moodmetric-arvo ei ole hyvä tai huono. On normaalia, että henkilön Moodmetric-indeksi vaihtelee 1 ja 100 välillä vuorokauden aikana.

Moodmetric-arvo ei myöskään kerro, onko reaktio positiivinen tai negatiivinen. Moodmetric ei siis ole tunnemittari.

Stressitasojen vaihtelu on yksilöllistä. On nopeasti ja voimakkaasti virittäytyviä ihmisiä, sekä rauhallisemmin reagoivia. Esimerkiksi luovat ihmiset ovat usein alttiimpia ympäristön ärsykkeille ja virittäytyminen voi tapahtua herkästi. Pitkää ja syvää keskittymistä vaativaa työtä tekevällä voivat Moodmetric-tasot olla päivän aikana hyvinkin alhaisia.

Työpäivän aikana lukemat voivat olla innostuksesta ja energiasta johtuen korkeita, tai matalia johtuen hyvästä keskittymisestä. Toisaalta korkeat lukevat voivat johtua epämiellyttävästä paineesta tai hallinnan tunteen menettämisestä. Matalat lukemat saattavat myös kertoa tylsistymisestä ja jopa masennuksesta. Lukemat vaativat  siis aina lisäksi oman tulkinnan tilanteesta. Ulkopuolinen ei voi tietää onko 100 ruudullasi innostusta vai ärsyyntymistä.

Työpaikalla on hyvä olla eri tavoin virittäytyviä ihmisiä. Joukko johon ei vaikuta mikään, tai joukko joka innostuu kaikesta valtavasti samantien, ei todennäköisesti ole kokonaisuutena yhtä tehokas kuin heterogeenisempi tiimi.

Moodmetric-mittaus auttaa yksilöitä ymmärtämään erilaisia tapoja virittäytyä. Hyvinvoinnin näkökulmasta tällä on iso merkitys, sillä voimme vähentää oman suorituksemme vertaamista muihin ja pohtia itsensä haastamista oma fysiologia ja elämäntilanne huomioiden.

Moodmetric-indeksin vuorokausikeskiarvo

Yksittäistä Moodmetric-arvoa tärkeämpi on vuorokausikeskiarvo.

Moodmetric-älysormus mittaa sympaattisen hermoston vastetta asteikolla 1-100. Laskenta perustuu tasapainon hakemiseen. Vuorokausikeskiarvon ollessa noin 50, palautumista on tapahtunut riittävästi suhteessa kuormitukseen ja autonominen hermosto on saavuttanut tasapainon. Moodmetric-sormuksen käyttäjät tekevät juuri tämän havainnon: vuorokausikeskiarvo vaihtelee yleensä 45 ja 55 välillä riippuen yöunen palauttavuudesta.

Päivän- ja yönaikaiset Moodmetric-tasojen vaihtelut voivat eri henkilöiden välillä olla suuriakin ja silti molemmat voivat kokevat olonsa hyväksi ja tarmokkaaksi. Joillakin Moodmetric-tasot ovat yleensä melko korkeita päivän aikana. Jos yöuni kuitenkin on levollista niin päiväkeskiarvo voi olla sama kuin henkilöllä, jolla on alemmat päivän aikaiset lukemat.

Alla kahden eri henkilön perättäiset päivä-yö -näkymät vuorokaudelta, joissa molempien keskiarvoksi on tullut 46. Hyvän, melko alhaisen keskiarvon voi siis saavuttaa eri tavoin.

Moodmetric-indeksin vuorokausikeskiarvo on sitä informatiivisempi, mitä enemmän sormusta käyttää. Kun Moodmetric-sormusta pitää myös yöllä, pystyy omaa kuormituksen ja palautumisen tasapainoa arvioimaan paremmin.

Moodmetric-käyttäjiltä saadun palautteen mukaan vuorokausikeskiarvo on  yhteneväinen koetun hyvinvoinnin kanssa. 50 tienoilla jaksaminen on yleensä normaalia. Arvon ollessa pitkään yli 50 tuntemukset omasta hyvinvoinnista ja tarmokkuudesta ovat heikompia. Hyvin matalat vuorokausikeskiarvot yhdistettynä erittäin negatiiviseen mielialaan voivat olla viite masennuksesta.

Moodmetric-mittaus auttaa käyttäjää saavuttamaan tasapainon kuormituksen ja palautumisen välillä. Kuormituksen lähteet ja palautumisen keinot ovat yksilöllisiä. Tästä syystä mittausdataa pitää aina pohtia omasta näkökulmasta ja käydä elämän osa-alueita läpi esimerkiksi sovelluksen kalenteritoiminnon avulla.

Artikkelisarjamme kokonaisuudessaan:

 

  1. OSA 1: Pakene-tai-taistele -reaktio
  2. OSA 2: Pitkittynyt stressi – aivot tulkitsevat meidän olevan jatkuvassa vaarassa
  3. OSA 3: Fysiologiset mittaukset stressin pitkäkestoisessa seurannassa
  4. OSA 4: Moodmetric-älysormuksen toiminta ja mittausdatan tulkinta
  5. OSA 5: Moodmetric-mittaus ennakoivan työterveyshuollon välineenä 

 

OSA 3: Fysiologiset mittaukset stressin pitkäkestoisessa seurannassa

Stressin vaikutuksia voidaan mitata monella tavalla ja myös kliiniseen käyttöön soveltuvia menetelmiä löytyy useita. Laboratorio-olosuhteissa tehdyissä mittauksissa saadaan monipuolista ja tarkkaa tietoa. Mutta koska emme asu laboratoriossa, niiden avulla on vaikea tavoittaa arkielämän tapahtumista johtuvia stressitason vaihteluja.

Laboratoriomittaukseen soveltuvia stressinseurannan menetelmiä on ollut saaatavilla vuosikymmenien ajan. Näitä ovat esimerkiksi monilla tarkoilla sensoreilla tehtävä syke- ja sykevälinvaihtelun mittaus, erikoisosaamista vaativat mittaukset (sydänsähkökäyrän ja verenpaineen pitkäaikaisrekisteröinnit, autonomisen hermoston testit) sekä biokemialliset määritykset (hormonaaliset ja immunologiset määritykset verestä, syljestä, virtsasta).

Nämä mittaustavat palvelevat sairaaloita ja tutkimuslaitoksia, mutta eivät anna kattavaa kuvaa henkilön stressitasosta normaaliarjessa. Ylikuormitustilat kehittyvät pitkän ajan kuluessa, ja kroonistuneesta stressistä palautuminen voi viedä viikkoja tai kuukausia. Stressin pitkäaikaiseen fysiologiseen mittaukseen tarvitaan käyttäjäystävällisiä ja normaaliarkeen sopivia menetelmiä.

Kannettavat laitteet soveltuvat pitkäkestoiseen mittaukseen

Pitkäkestoista stressin mittausta voidaan tehdä vain kannettavilla laitteilla, joista ei koidu käyttäjälleen kohtuutonta vaivaa. Aktiivisuus- ja muut hyvinvointimittarit ovat tuoneet mahdollisuuden ymmärtää omaa fysiologiaa jokaisen ulottuville. Osa mittareista tekee päätelmiä myös käyttäjän stressitasosta.

Kliinisessä käytössä olevia fysiologisia mittausmenetelmiä stressin viikkoja tai kuukausia kestävään seurantaan ei vielä ole. Tällä hetkellä jatkuvaa ja pitkäaikaista stressin seurantaa voi tehdä sykevälivaihtelua tai ihon sähkönjohtavuutta mittaamalla.

Sykevälivaihtelu

eng. heart rate variability (HRV)

Terve sydän ei syki jatkuvasti samaan tahtiin. Sykevälivaihtelu tarkoittaa peräkkäisten sydämenlyöntien välisen ajan variaatiota. Sykeväli vaihtelee levossa kymmenistä jopa sataan millisekuntia.

Sykevälivaihtelu on kehon keino säädellä optimaalista verenkiertoa erityisesti aivoihin. Mitä enemmän vaihtelua lyöntien välissä on, sitä suurempi on parasympaattisen hermoston aktiivisuus – eli elimistön palauttavat toiminnot tekevät tehtäviään hyvin. Esimerkiksi pakene tai taistele -reaktio aktivoi sympaattisen hermoston, ja parasympaattinen toiminta menee pois päältä. Tällöin sykevälivaihtelu pienenee sydämen takoessa jatkuvasti samaa tahtia, sillä taistelussa pyritään pysymään hengissä eikä hienosäätämään kehon toimintoja.

Sydämen sykevälivaihteluun vaikuttavat eniten ikä, sukupuoli ja syketaajuus. Mitä korkeampi ikä ja leposyke, sitä pienempi vaihtelu. Sykevälivaihteluun vaikuttavat lisäksi mm. henkinen ja fyysinen stressi, tupa­kointi, alko­holi ja kah­vi, yli­paino, veren­paine, ve­ren rasvap­ro­fiili, soke­riarvot, tuleh­dus­te­kijät, masennus ja ahdis­tu­neisuus. Myös pe­rimä vai­kuttaa ­sy­ke­vä­li­vaih­teluun voimak­kaasti. Yksi­löl­linen vaih­telu on suur­ta, sik­si syke­vä­li­vaih­te­lulle ei voi asettaa sel­keitä raja-ar­voja. Mittauksissa tärkeää on huomioida lepo ja rasitus: kun syke kohoaa fyysisessä kuormituksessa korkealle, sykevälivaihtelu pienenee.

Sykevälivaihtelu on ilmiönä tunnettu 1960-luvulta asti ja terveydenhuollossakin sitä on käytetty jo pitkään. Tarkin tapa mittaukseen on sydänsähkökäyrä (elektrokardiogrammi eli EKG). Hyvinvointikäyttöön on tarjolla useita erilaisia laitteita, joista rinnasta mittaavat, esim. pannat tai liimattavat sensorit ovat tarkimpia. Ranteesta tai sormesta tehtynä mittauksen tarkkuus kärsii liikkeestä erityisesti korkeilla syketaajuuksilla.

Mittauksessa sydänkäyrältä lasketaan perättäisten jaksojen saman vaiheen välinen aika. Yleensä mitataan perättäisten R-piikkien (sydämen vasemman kammion supistuminen) välistä aikaa, R-R -intervallia. Sykevaihtelun analysoinnissa käytetään matemaattisia menetelmiä. Kehittyneellä algoritmiikalla sykevälivaihtelusta voidaan tehdä päätelmiä henkilön psyykkisestä ja fyysisestä kuormituksesta.

Sy­dämen syke­vä­li­vaih­telu on le­vossa ja rentou­tu­neena suur­ta, kun ih­minen on nuori, ter­ve, hyvä­kun­toinen ja -voin­tinen. Alhainen sykevälivaihtelu perusterveellä aikuisella voi antaa indikaatiota stressistä.

Ihon sähkönjohtavuuden muutos

eng. electrodermal activity (EDA), galvanic skin response (GSR), skin conductance response (SCR)

Sykevälivaihtelua pidempään tunnettu ilmiö on ihon sähkönjohtavuuden muutos. Psykologisten tekijöiden vaikutuksen ihon sähkönjohtavuuteen löysivät lähes samaan aikaan ranskalainen neurologi Féré (1888) ja venäläinen fysiologi Tarchanoff (1889). Ensimmäiset havainnot oli tehnyt jo kymmenen vuotta aiemmin ranskalainen terapeutti Vigouroux. Ilmiön lukuisista nimeämiskäytännöistä on englanniksi vakiintunut termi electrodermal activity (EDA).

Ihon sähkönjohtavuuden fysiologia

Ihon sähkönjohtavuus kasvaa, kun hikirauhasten kautta ihon pinnalle nousee hikeä. Sympaattinen autonominen hermosto aktivoi ihon pienet hikirauhaset (eccrine sweat glands) osana pakene tai taistele -reaktiota. Tämä tekee ihon sähkönjohtavuuden ilmiöstä tärkeää stressin seurannan kannalta. Se on erityisen merkittävää sillä ihon sähkönjohtavuutta säätelee autonomisen hermoston eri puolista vain sympaattinen osa. Parasympaattinen puoli ei vaikuta tähän toisin kuin muihin tahdosta riippumattomiin toimintoihin (1).

Ihon sähkönjohtavuuden mittaus

Mittaamiseen on kautta aikojen ollut tarjolla paljon laitteita, joilla voidaan tehdä laboratoriotason mittausta. Yleensä mittaus tehdään kämmenestä tai sormenpäistä elektrodeilla, jotka on johtimin yhdistetty vahvistimeen.

Käsittelemätön signaali on hyvin herkkä liikkeelle, joten useimmissa testiasetelmissa henkilön pitää olla liikkumatta. Tämä on aiemmin rajoittanut mittauksen laboratorioihin.

Viime aikoina puettavan teknologian kehitys on tuonut parannuksia myös ihon sähkönjohtavuuden seurantaan. Kehittyneet algoritmit ja signaalinkäsittely ovat pystyneet kompensoimaa liikeartefaktoja, ja puettavia ihon sähkönjohtavuuden mittareita on tullut markkinoille.

Kannettavuus on kiinnostavaa sekä psykologian että kliinisen käytön näkökulmasta (2). Psykologian piirissä kannettavat sensorit sallivat mittaukset henkilön normaalissa elämänpiirissä, mikä tuo arviointiin uutta näkökulmaa. Etuna on tutkimusprojektien kannalta lisäksi kannettavien laitteiden kohtuullinen kustannus.

Mittausyksikkö, parametrit ja mittauksen tarkkuus

Ihon sähkönjohtavuuden mittaus rekisteröi resistanssin eli sähköisen vastuksen (mittayksikkö ohmi) käänteisarvon konduktanssin (mittayksikkö siemens) kahden ihon pisteen välillä (3). Signaalilla on kaksi komponenttia: hitaasti muuttuva ihon johtavuustaso (skin conductance level, SCL) ja piikkimäinen ihon johtavuusvaste (skin conductace response, SCR), jonka amplitudi ja esiintymistiheys kertovat henkisestä vireystilasta (1). Ihon sähkönjohtavuuden muutos ei kerro henkilön tunnetilasta, eli vireystilan nousu voi johtua yhtä hyvin innostuksesta, paniikista kuin ärsyyntymisestä.

Mittaustarkkuus riippuu käytettävästä laitteesta, ympäristöstä sekä mistä kohtaa kehoa mitataan. Kämmenistä ja jalkapohjista saadaan paras vaste (4). Ikä ja sukupuoli vaikuttavat ihon sähkönjohtavuuden arvoihin jonkin verran. Ulkoinen lämpötila ja henkilön liikkeet vaikuttavat mittaussignaaliin, jota pitää oikeiden johtopäätösten tekemiseksi käsitellä.

Ihon sähkönjohtavuuden mittaus saadaan hyvin tarkaksi myös kannettavassa muodossa. Sitä voi jo tällä hetkellä tehdä kenttätutkimuskelpoisilla laitteilla.

Sovellutukset

Ihon sähkönjohtavuudella on paljon kliinisiä ja käytännön sovellutuksia, joista tunnetuin lienee valheenpaljastustesti. Psykologian tutkimuksessa ilmiön mittausta on sovellettu sen löytämisestä lähtien, myöhemmin esimerkiksi peli- ja käyttäjätutkimuksessa ja huippu-urheilussa.

 

Seuraavassa artikkelissamme kerromme, miten Moodmetric-älysormus mittaa ihon sähkönjohtavuutta.

Lähteet:
(1) Electrodermal Activity (Boucsein, 2012)

(2) Feasibility of an Electrodermal Activity Ring Prototype as a Research Tool (Torniainen, Cowley, Henelius, Lukander, Pakarinen, 2015)

(3) A short review and primer on electrodermal activity in human computer interaction applications (Benjamin Cowley, Jari Torniainen, 2016)

(4) Electrodermal Activity Sensor for Classification of Calm/Distress Condition (Zangróniz et al., 2017)

Moodmetric-mittauksen tieteellinen tausta ja käytännön sovellutukset käydään läpi viisiosaisessa sarjassa
  1. OSA 1: Pakene-tai-taistele -reaktio
  2. OSA 2: Pitkittynyt stressi – aivot tulkitsevat meidän olevan jatkuvassa vaarassa
  3. OSA 3: Fysiologiset mittaukset stressin pitkäkestoisessa seurannassa
  4. OSA 4: Moodmetric-älysormuksen toiminta ja mittausdatan tulkinta
  5. OSA 5: Moodmetric-mittaus ennakoivan työterveyshuollon välineenä 

 

OSA 2: Pitkittynyt stressi – aivot tulkitsevat meidän olevan jatkuvassa vaarassa

Autonomisen hermoston tehtävä on säädellä kehon toimintoja tilanteen vaatimalla tavalla. Kun henkilö nukkuu, toimivat kehoa palauttavat ja hoitavat järjestelmät. Lounaan jälkeen kehon tehtävä on sulattaa ruoka tehokkaasti ja korjata siitä saatava energia talteen. Henkeä uhkaavan vaaran edessä ruuansulatus tai immuunipuolustus ovat tarpeettomia – ne laitetaan pois päältä ja tuodaan lisävoimaa esimerkiksi kamppailussa tarvittaville lihaksille.

Autonominen hermosto toimii pääosin tahdosta riippumatta ja vastaa monista tärkeistä elintoiminnoista kuten verenpaineen- ja lämmönsäätelystä, ruuansulatuksesta, lisämunuaisen toiminnasta ja syljenerityksestä. Se hermottaa sisäelinten seinämissä olevaa sileää lihaskudosta ja sydänlihaskudosta, jotka vastaavat tahdosta riippumattomien lihasten toiminnasta. Autonominen hermosto pitää meidät hengissä ilman että meidän täytyy tietoisesti tehdä asioita sen eteen.

Autonominen hermosto jaetaan parasympaattiseen ja sympaattiseen hermostoon, jotka toimivat vastaparina. Parasympaattinen hermosto hidastaa sydämen sykettä, supistaa keuhkoputkia, nopeuttaa ruuansulatusta ja edistää paranemista. Se pyrkii rentouttamaan kehon ja pitämään elintoiminnot vakaina. Parasympaattinen hermosto on aktiivisimmillaan levon aikana.

Sympaattinen hermosto säätelee niinikään monien elinten toimintoja. Sen toiminta vilkastuu stressitilanteissa ja kovassa fyysisessä rasituksessa.

Yleensä sympaattinen ja parasympaattinen hermosto toimivat hyvässä yhteistyössä, mutta kuten keinulauta. Kun toisen toiminta kiihtyy, toisen hidastuu. Esimerkiksi stressireaktiossa sympaattinen hermosto menee hälytystilaan ja toimii hetkessä maksimivoimalla. Tällöin parasympaattinen toiminta seisahtuu, ja esimerkiksi suolen toiminta lähes pysähtyy.

Täydellinen sympaattisen ja parasympaattisen hermoston yhteistoiminta mahdollistaa hienovaraisen ja nopean elintoimintojen säätelyn joka tilanteessa.

Pakene tai taistele -reaktio on tarkoitettu nopeasti syntyvään ja ratkeavaan tilanteeseen. Nykyihmisellä stressireaktio voi jäädä huomaamatta päälle, eikä parasympaattinen hermosto pääse palauttamaan elimistöä lepotilaan.

Pitkäaikaisessa stressissä elimistön kortisolitaso on jatkuvasti ylhäällä

Jatkuva stressi pitää hypotalamus-aivolisäke-lisämunuaiskuori -akselin aktiivisena. Se on ikään kuin pitkään joutokäynnillä oleva moottori pumpaten elimistöön stressihormoneja, erityisesti kortisolia.

Kortisoli auttaa elimistöä kohtaamaan vaaran, mutta samalla se kuitenkin vaimentaa immuunijärjestelmän. Evoluution kannalta tämä oli järkevää: jos krokotiili uhkaa, on järkevää laittaa tarpeettomat järjestelmät kehosta hetkeksi pois päältä ja käyttää kaikki energia taisteluun.

Immuunipuolustus heikkenee ylikuormitustilassa, joten jatkuva stressi voi johtaa infektiokierteeseen. Stressitekijöillä on havaittu olevan vaikutuksia myös autoimmuunisairauksien puhkeamiseen, sydän ja verisuonitauteihin ja syövän syntyyn. Jatkuvat adrenaliinipiikit voivat vaurioittaa verisuonia, nostaa verenpainetta ja lisätä sydänvaivojen riskiä.

Huolestuneisuus ja pelko lisäävät stressiä, mikä edelleen aktivoi sympaattista hermostoa. Näin oireilu jatkuu – samalla palautuminen rentoutumalla ja nukkumalla vaikeutuu entisestään. Kova henkinen kuormitus toipilasvaiheessa saattaa olla jopa yhtä kohtalokasta kuin fyysinen rasitus. Töiden tekeminen sairaslomalla ei ole sitä mitä kehomme toivoisi.

stressi vaikuttaa keskittymiseen, muistiin ja ruokahaluun

Pitkäaikaisessa stressissä aivot ovat jatkuvasti siinä käsityksessä, että fyysinen taistelu käynnistyy hetkellä millä hyvänsä. Kortisolin avulla elimistö pyrkii pitämään maksimimäärän energiaa saatavilla. Se lisää ruokahalua ja tehostaa ylimääräisen ravinnon varastointia, mikä saattaa johtaa painonnousuun.

Kortisolia erittyy myös aivojen hippokampukseen, jolla on tärkeä rooli muistin toiminnassa ja oppimisessa. Stressaantuneella uuden oppiminen hidastuu ja tunteiden käsittely vaikeutuu, ilmenee keskittymisvaikeuksia ja muistihäiriöitä.

Jatkuva stressi ei ole pikkujuttu. Työstressin vaikutusta myös kuolleisuuteen on tutkittu:

Tutkimukseen osallistui yhteensä 812 työntekijää ja heitä seurattiin keskimäärin 25,6 vuotta. Työntekijät, joilla oli korkea työstressi, korkeat työvaatimukset yhdistettynä alhaisella työnohjauksella, oli 2,2-kertainen riski kuolla sydän- ja verisuonisairauteen verrattuna alhaisen työstressin kollegoihin. Vastaava riskisuhde oli työntekijöillä, joilla oli ponnistelu-palkitsevuus-epäsuhta (matala palkka, sosiaalisen arvostuksen puute, vähemmän uramahdollisuuksia suhteessa työhön tehtävään ponnisteluun) oli 2.4-kertainen kuolleisuusriski (Kivimäki et al., 2002)

Burnout

Kova stressi ei jatku loputtomiin ilman seurauksia. Burnout eli loppuunpalaminen on koko elimistön vakava häiriö. Se mielletään arkipuheessa usein psyykkiseksi tilaksi, mutta takana ovat samat elimistön reaktiot kuin lyhytkestoisessa stressissä. Samanaikainen psykologinen, hermostollinen, aineenvaihdunnallinen ja immuunipuolustuksen ylikuormittuminen saattaa olla niin vaikea, että täydellinen toipuminen on äärimmäisen hidasta tai jopa mahdotonta.

Burnoutin paras hoito on ennaltaehkäisy. Henkilön itsensä saattaa olla vaikea ilmaista tilanteen vakavuutta, sillä itseä ja oletettua työtahtia verrataan helposti työtovereihin. Kulissit pyritään pitämään kunnossa ja vielä hetki ennen romahtamista saattaa kaikki näyttää ulkonaisesti normaalilta.

Keskustele ystävien, kollegoiden, esimiehen tai työterveyslääkärin kanssa aina, jos arvelet olevasi ylikuormittunut. Uni on hyvä indikaattori.

Uni, aivot ja stressi

Kun elämä on kuormituksen suhteen tasapainossa, ihminen palautuu nopeista stressireaktioista ja myös pidemmistä kuormitusjaksoista. Näitä voivat aiheuttaa esimerkiksi vauvavuosi, talon rakennus, hektinen opiskelu- tai työprojekti. Kun palautumista on riittävästi , ihminen pääsee myös vaikeiden jaksojen yli.

Uni on palauttavista keinoista tärkein, samalla se on hyvä tasapainon indikaattori. Pitkään jatkuneet unen häiriöt kertovat usein stressistä, ja vähäinen uni taas vähentää stressinsietoa entisestään.

Aivot tarvitsevat unta. Unen aika tapahtuu paljon asioita joita nukkuja ei huomaa. Aivoille tehdään perusteellinen vuorokausihuolto jotta fyysisesti ja psyykkisesti voisimme hyvin.

Terveyttä ei ole ilman hyvää unta. Unen merkitys jaksamiselle tulee kaikille eteen viimeistään, kun ei saa nukuttua tarpeeksi. Pahimmillaan elämä on sumussa elämistä ja pakollisten asioiden yli rämpimistä. Valitettavasti uniongelmat ovat niin yleisiä, että niitä pidetään normaalina. Mutta näin ei ole – normaalia on nukkua hyvin.

Kun pääsääntöisesti uni on levollista ja aamulla olo on pirteä, pystyvät keho ja mieli joka päivä hyviin suorituksiin. Kehossa säilyy tasapaino.

Lue lisää unesta artikkelissamme Se ainoa uudenvuodenlupaus 

Pertti Panulan artikkeli aiheesta Stressi ja aivot lääkietieteellinen aikakauskirja Duodecimissä

Moodmetric-mittauksen tieteellinen tausta ja käytännön sovellutukset käydään läpi viisiosaisessa sarjassa
  1. OSA 1: Pakene-tai-taistele -reaktio
  2. OSA 2: Pitkittynyt stressi – aivot tulkitsevat meidän olevan jatkuvassa vaarassa
  3. OSA 3: Fysiologiset mittaukset stressin pitkäkestoisessa seurannassa
  4. OSA 4: Moodmetric-älysormuksen toiminta ja mittausdatan tulkinta
  5. OSA 5: Moodmetric-mittaus ennakoivan työterveyshuollon välineenä 

 

 

OSA 1: Pakene tai taistele -reaktio

Kun kyse on elämästä ja kuolemasta, keho ei jätä meitä pulaan. Se valmistautuu taistelemaan monin keinoin, joilla evoluutio on meidät varustanut.

Aivojen mantelitumake on vastuussa pelon prosessoinnista ja uhkatilanteen arvioinnista tulkitsemalla ääniä ja kuvia. Aiemmin opitun perustella mantelitumake määrittää kohdatun krokotiilin vaaralliseksi, ja lähettää välittömästi hätäsignaalin hypotalamukseen. Tämä toimii eräänlaisena komentokeskuksena, joka aktivoi sympaattisen hermoston.

Sympaattinen hermosto käynnistää pakene tai taistele -reaktion

Uhkatilanteessa aivot saavat kehoon vapautumaan ensin adrenaliinia ja noradrenaliinia. Käynnistyy taistele tai pakene -reaktio, jonka myötä pulssi nousee, sydämen iskuvoima kasvaa ja lihasten verisuonet laajenevat. Ihon ja sisäelinten verisuonet puolestaan supistuvat ja verenpaine nousee. Keuhkoputket laajenevat, jolloin ilma virtaa paremmin keuhkorakkuloihin.

Varastoitua sokeria ja rasvaa alkaa vapautua lihasten käyttöön, ruuansulatus hidastuu ja silmäterät laajenevat. Ihon pinta lämpenee ja hikoaa, mikä nostaa sähkönjohtavuutta. Kämmenten hikoaminen parantaa tarttumisotetta – mahdollisesti on kiivettävä puuhun pakoon.

Nämä havaittavat reaktiot aiheuttaa äärimmäisen nopea kemiallinen prosessi kehossamme. Kaikki tapahtuu tahdosta riippumattomasti. Ihminen on silmänräpäyksessä valmis toimintaan, ja pakenee krokotiilia jo ennen kuin ehtii pohtia mitä tehdä.

Termin kehittäjä Walter B. Cannon

Termin pakene tai taistele kehitti tohtori Walter B. Cannon vuonna 1915. Hän opiskeli Harvardin yliopistossa ja jatkoi siellä opettajana psykologian laitoksella. Cannon kiinnostui erityisesti laboratorioeläinten fyysisistä reaktioista paineen alla.

Kun hän tutki eläinten ruuansulatusta, hän havaitsi pelokkaan eläimen vatsassa fyysisiä muutoksia. Cannon halusi ymmärtää ilmiötä paremmin, ja jatkoi tutkimuksiaan eläinten kehossa tapahtuvista muutoksista stressin aikana kahden vuosikymmenen ajan.

Cannon määritteli myös uudestaan aiemmin esitellyn termin homeostaasi, joka tarkoittaa elimistön sisäistä tasapainoa. Keho pyrkii pysymään mahdollisimman vakaana muutoksista huolimatta ja tavoittelee tietynlaista tasapainoa. Esimerkiksi verensokerin nousu aiheuttaa janon, ja juomalla nestettä saadaan sokerin määrä elimistössä tasapainoon. Cannonin mukaan myös akuutista stressireaktiosta palautuminen on kehon pyrkimystä homeostaasiin.

Stressin homeostaattisen määritelmän mukaan ‘stressi on tila, missä odotukset – geneettisesti ohjelmoidut, opitut tai ympäristön ohjaamat – eivät vastaa käsitystä sisäisen tai ulkoisen ympäristön senhetkisestä tai odotetusta tilasta. Tämä odotusten ja oletetun tilanteen välinen ero aiheuttaa ihmisessä stressireaktion.’

Vaaratilanteen jatkuessa

Palataan vaaraan, jonka kohtasimme. Jos havaittu krokotiili onkin valtava pehmoeläin, voi vetäistä syvään henkeä ja naurahtaa helpotuksesta.

Jos uhka on todellinen ja taistelu väistämätön, aktivoituu ensimmäisen adrenaliinipiikin ehtyessä hypotalamus-aivolisäke-lisämunuaiskuori -akseli. Sen tehtävänä on pitää sympaattinen hermosto aktiivisena niin pitkään kuin tarvitaan.

Lisämunuaisen toiminnan käynnistyessä alkaa vereen vapautua stressihormoni kortisolia, jolla on monia tehtäviä. Se pitää mm. veren sokeritason riittävän korkeana stressitilanteiden aikana. Lisämunuaisen kautta tulevia hormonaalisia vaikutuksia kutsutaan välillisiksi stressin vaikutuksiksi, koska ne toimivat verenkierron kautta. Nämä vaikutukset ovat havaittavissa 20–30 sekunnissa. Artikkelin alussa kuvattiin välittömiä vaikutuksia, jotka tulevat suoraan sympaattisen hermoston ansiosta parissa sekunnissa.

Stressireaktiosta palautuminen

Kun uhka on voitettu, eivätkä aivot enää havaitse riskejä ympäristössä, otsalohkolle välittyy ’peru hälytys’ -viesti, sympaattisen hermoston hälytysmerkit vaikenevat, ja mantelitumake saa parasympaattisen hermoston palauttamaan elimistön normaaliin rentoutuneeseen tilaan.

Keholta menee noin 20 minuuttia fyysiseen palautumiseen akuutista stressireaktiosta, adrenaliinilisä vaikuttaa puolesta tunnista tuntiin. Lisämunuaisten erittämien hormonien vaikutus alkoi myöhemmin, ja myös kestää pidempään. Kun stressitekijää ei enää esiinny, kortisolinkin tuotanto kehossa loppuu ja tasapainotila saavutetaan parasympaattisen ja sympaattisen hermoston välille.

Sympaattinen hermosto ja hypotalamus-aivolisäke-lisämunuaiskuori -akseli pitävät stressireaktion yllä niin kauan kuin on tarpeen. Ihminen on rakennettu kohtaamaan vaaroja ja taistelemaan hengestään tilanteissa, jotka syntyvät nopeasti mutta usein myös ratkeavat pian. Aktivoituminen ja valmius hyökkäykseen ovat normaaleja reaktioita, samoin kuin innostus ja voitonriemu.

Multitaskaus, verot, korot, korkojen korot, piinaava kollega ja hajoavat kodinkoneet – näistä ei ollut tietoa evoluution alkuaikoina. Adrenaliinipiikkiä ei saa taistelemalla purettua, kun vastapuolena on puhelinlasku.

Mitä kehossa tapahtuu, kun stressivaste jää päälle? Lue artikkelisarjamme osa 2 (linkki alla).

Kuva ja tiedot Walter Cannonista: 

https://home.cc.umanitoba.ca/~berczii/hans-selye/walter-cannon-fight-or-flight-response.html

Moodmetric-mittauksen tieteellinen tausta ja käytännön sovellutukset käydään läpi viisiosaisessa sarjassa
  1. OSA 1: Pakene-tai-taistele -reaktio
  2. OSA 2: Aivojen tulkinta jatkuvasta vaarasta johtaa pitkittyneeseen stressiin
  3. OSA 3: Fysiologiset mittaukset stressin pitkäkestoisessa seurannassa
  4. OSA 4: Moodmetric-älysormuksen toiminta ja mittausdatan tulkinta
  5. OSA 5: Moodmetric-mittaus ennakoivan työterveyshuollon välineenä