Aivojen tulkinta jatkuvasta vaarasta johtaa pitkittyneeseen stressiin

Autonomisen hermoston tehtävä on säädellä kehon toimintoja tilanteen vaatimalla tavalla. Kun henkilö nukkuu, toimivat kehoa palauttavat ja hoitavat järjestelmät. Lounaan jälkeen kehon tehtävä on sulattaa ruoka tehokkaasti ja korjata siitä saatava energia talteen. Henkeä uhkaavan vaaran edessä ruuansulatus tai immuunipuolustus ovat tarpeettomia – ne laitetaan pois päältä ja tuodaan lisävoimaa esimerkiksi kamppailussa tarvittaville lihaksille.

Autonominen hermosto toimii pääosin tahdosta riippumatta ja vastaa monista tärkeistä elintoiminnoista kuten verenpaineen- ja lämmönsäätelystä, ruuansulatuksesta, lisämunuaisen toiminnasta ja syljenerityksestä. Se hermottaa sisäelinten seinämissä olevaa sileää lihaskudosta ja sydänlihaskudosta, jotka vastaavat tahdosta riippumattomien lihasten toiminnasta. Autonominen hermosto pitää meidät hengissä ilman että meidän täytyy tietoisesti tehdä asioita sen eteen.

Autonominen hermosto jaetaan parasympaattiseen ja sympaattiseen hermostoon, jotka toimivat vastaparina. Parasympaattinen hermosto hidastaa sydämen sykettä, supistaa keuhkoputkia, nopeuttaa ruuansulatusta ja edistää paranemista. Se pyrkii rentouttamaan kehon ja pitämään elintoiminnot vakaina. Parasympaattinen hermosto on aktiivisimmillaan levon aikana.

Sympaattinen hermosto säätelee verenkiertoelinten, rauhasten, ruoansulatuskanavan ja virtsaelinten toimintoja. Sympaattisen hermoston toiminta vilkastuu stressitilanteissa ja kovassa fyysisessä rasituksessa.

Yleensä sympaattinen ja parasympaattinen hermosto toimivat hyvässä yhteistyössä, mutta kuten keinulauta. Kun toisen toiminta kiihtyy, toisen hidastuu. Esimerkiksi stressireaktiossa sympaattinen hermosto menee hälytystilaan ja toimii hetkessä maksimivoimalla. Tällöin parasympaattinen toiminta seisahtuu, ja esimerkiksi suolen toiminta lähes pysähtyy ja sydämen lyöntitaajuus nopeutuu. Sympaattisen ja parasympaattisen hermoston yhteistoiminta mahdollistaa hienovaraisen ja nopean säätelyn tilanteessa kuin tilanteessa.

Edellisessä artikkelissamme kuvattu pakene tai taistele -reaktio on tarkoitettu nopeasti syntyvään ja ratkeavaan tilanteeseen. Nykyihmisellä stressireaktio voi jäädä huomaamatta päälle, eikä parasympaattinen hermosto pääsee palauttamaan elimistöä lepotilaan.

Kun stressi jää päälle

Jatkuva stressi pitää hypotalamus-aivolisäke-lisämunuaiskuori -akselin aktiivisena. Se on ikään kuin pitkään joutokäynnillä oleva moottori pumpaten elimistöön stressihormoneja, erityisesti kortisolia.

Kortisoli auttaa elimistöä kohtaamaan vaaran, mutta samalla se kuitenkin vaimentaa immuunijärjestelmän. Evoluution kannalta tämä oli järkevää: jos leijona uhkaa, on järkevää laittaa tarpeettomat järjestelmät kehosta hetkeksi pois päältä ja käyttää kaikki energia taisteluun. Immuunipuolustus heikkenee ylikuormitustilassa, joten jatkuva stressi voi johtaa infektiokierteeseen. Stressitekijöillä saattaa olla vaikutusta myös autoimmuunisairauksien puhkeamiseen, sydän ja verisuonitauteihin tai syövän syntyyn. Jatkuvat adrenaliinipiikit voivat vaurioittaa verisuonia, nostaa verenpainetta ja lisätä sydänvaivojen riskiä.

Huolestuneisuus ja pelko lisäävät stressiä ja voivat lisätä sympaattisen hermoston vilkastumista. Näin oireilu jatkuu – samalla rentoutuminen, nukkuminen ja elpyminen edelleen hidastuvat. Kova henkinen kuormitus toipilasvaiheessa saattaa olla yhtä jopa kohtalokasta kuin fyysinen rasitus, eli töiden tekeminen sairaslomalla ei ole sitä mitä kehomme toivoisi.

Fyysisten oireiden lisäksi stressi vaikuttaa keskittymiseen ja muistiin

Hippokampus on mielenkiintoinen, merihevosen muotoinen aivojen osa. Sillä on tärkeä osa muistin toiminnassa ja oppimisessa. Jatkuvat stressireaktiot tai pitkittynyt stressi aiheuttaa sen, että hippokampukseen johdetaan jatkuvasti kortisolia. Uuden oppiminen hidastuu, tunteiden käsittely vaikeutuu, henkilö kärsii keskittymisvaikeuksista ja muistihäiriöistä.

Ylhäällä olevat kortisolitasot pyrkivät pitämään kehon energiatasot korkeana (koska aivot luulevat, että fyysinen taistelu käynnistyy hetkellä millä hyvänsä). Kortisoli lisää ruokahalua ja tehostaa ylimääräisen ravinnon varastointia, mikä saattaa johtaa painnonousuun.

Jatkuva stressi ei ole pikkujuttu. Työstressin vaikutusta myös kuolleisuuteen on tutkittu:

Tutkimukseen osallistui yhteensä 812 työntekijää ja heitä seurattiin keskimäärin 25,6 vuotta. Työntekijät, joilla oli korkea työstressi, korkeat työvaatimukset yhdistettynä alhaisella työnohjauksella, oli 2,2-kertainen riski kuolla sydän- ja verisuonisairauteen verrattuna alhaisen työstressin kollegoihin. Vastaava riskisuhde oli työntekijöillä, joilla oli ponnistelu-palkitsevuus-epäsuhta (matala palkka, sosiaalisen arvostuksen puute, vähemmän uramahdollisuuksia suhteessa työhön tehtävään ponnisteluun) oli 2.4-kertainen kuolleisuusriski (Kivimäki et al., 2002)

Burnout

Kova stressi ei jatku loputtomiin ilman seurauksia. Burnout eli loppuunpalaminen on koko elimistön vakava häiriö. Se mielletään arkipuheessa usein psyykkiseksi tilaksi, mutta takana ovat samat elimistön reaktiot kuin lyhytkestoisessa stressissä. Samanaikainen psykologinen, hermostollinen, aineenvaihdunnallinen ja immuunipuolustuksen ylikuormittuminen saattaa olla niin vaikea, että täydellinen toipuminen on äärimmäisen hidasta tai jopa mahdotonta.

Burnoutin ehdottomasti paras hoito on ennaltaehkäisy. Henkilön itsensä saattaa olla vaikea ilmaista tilanteen vakavuutta, sillä itseä ja oletettua työtahtia verrataan helposti työtovereihin tai pyritään pitämään kulissit kunnossa. Vielä hetki ennen romahtamista saattaa kaikki näyttää ulkonaisesti normaalilta.

Keskustele ystävien, kollegoiden, esimiehen tai työterveyslääkärin kanssa aina, jos arvelet kuormituksesi olevan lähellä sitä, että enää ei jaksa. Hyvä indikaattori on uni.

Uni, aivot ja stressi

Kun elämä on kuormituksen suhteen tasapainossa, ihminen palautuu nopeista stressireaktioista ja myös pidemmistä kuormitusjaksoista, joita voivat aiheuttaa esimerkiksi vauvavuosi, talon rakennus, opiskelu- tai työprojekti. Kun palautumista on riittävästi eikä stressiä ole omalle sietokyvylle liikaa, ihminen pääsee myös vaikeiden jaksojen yli.

Uni on palauttavista keinoista tärkein, samalla se ilmaisee hyvin tasapainon häiriöistä. Pitkään jatkuneet unen häiriöt kertovat usein stressistä ja vähäinen uni taas vähentää stressinsietoa entisestään.

Aivot ja uni kannattaa mieltää tärkeänä parina. Unen aika aivoissa tapahtuu paljon asioita joita nukkuja ei huomaa, niille tehdään perusteellinen vuorokausihuolto jotta fyysisesti ja psyykkisesti voisimme hyvin.

Terveyttä ei ole ilman hyvää unta, ei fyysistä eikä henkistä. Unen merkitys jaksamiselle tulee kaikille eteen viimeistään, kun ei saa nukuttua tarpeeksi. Pahimmillaan elämä on sumussa elämistä ja pakollisten asioiden yli rämpimistä. Valitettavasti tämä kuitataan usein sillä, että ‘se nyt vaan kuuluu tähän elämänvaiheeseen’.

Kun pääsääntöisesti nukkuu hyvin ja aamulla olo on levännyt, pystyvät keho ja mieli joka päivä hyviin suorituksiin ja tasapaino kehossa säilyy.

Lue lisää unesta artikkelissamme Se ainoa uudenvuodenlupaus 

Pertti Panulan artikkeli aiheesta Stressi ja aivot lääkietieteellinen aikakauskirja Duodecimissä

Moodmetric-mittauksen tieteellinen tausta ja käytännön sovellutukset käydään läpi viisiosaisessa sarjassa
  1. Pakene-tai-taistele -reaktio
  2. Aivojen tulkinta jatkuvasta vaarasta johtaa pitkittyneeseen stressiin
  3. Fysiologiset mittaukset stressin pitkäkestoisessa seurannassa
  4. Moodmetric-älysormuksen toiminta ja mittausdatan tulkinta (julk. vko 9)
  5. Moodmetric-mittaus ennakoivan työterveyshuollon välineenä (julk. vko 10)

 

 

Milloin innostuminen on vaarallista?

Innostuminen on tunne, joka ennakoi, aikaansaa ja ylläpitää toimintaa. Kokijalleen se on yleensä mielihyvän sävyttämä elämys. Innostuminen on korkean virittyneisyyden tila, jossa energiaa virtaa elimistössä ja asioita tapahtuu. Fysiologisessa mielessä sympaattinen hermosto on aktiivinen. Kun sympaattinen hermosto aktivoituu, tarkoittaa se sitä, että energiaa kuluu. Innostuminen on elimistölle näin ollen stressitila, joka kuormittaa.

Innostuminen on erityisesti työelämässä tavoiteltava tila. Työn imussa työskentely on sekä työnantajan että työntekijän näkökulmasta hyvä asia – työntekijä on tarmokas, uppoutunut ja omistautunut työlleen. Innostumiseen liittyy usein myös jonkin uuden ja ennakoimattoman odotus – työskennellään ehkä intohimoisesti päämäärää kohden, jonka lopputuloksesta ei voida olla täysin varmoja.

Kaikki eivät kuitenkaan innostu samalla lailla. On oikeastaan ihan hyvä, että ihmisillä on erilaisia taipumuksia innostua. Korkean virittyneisyyden tilassa hienomotoriikka kärsii ja saatetaan tehdä ylioptimistisia arvioita ja roiskitaan menemään. Korkeassa virittyneisyyden tilassa yksilö on usein vastaanottavainen erilaisille ärsykkeille ja huomio herpaantuu helposti. Ryhmässä on hyvä olla myös joku, joka pystyy tarkastelemaan toimintaa kriittisemmin matalamman virittyneisyytensä johdosta.

Unelmatyöstä voi uupua

Innostuminen on siis positiivista stressiä. Moni ajattelee, että vain negatiivinen stressi on haitallista. Elimistölle ei ole kuitenkaan merkitystä, kokeeko yksilö mielihyvää vai mielipahaa korkean virittyneisyyden tilassa. Toki positiivisella stressillä pääsee pidemmälle, mutta silloin on riskinä se, että mahdolliset ylikuormittumisen merkit jäävät huomioimatta.

Työlleen omistautunut ja unelmatyötään tekevä saattaakin kokea yllätyksen, jos voimat yllättäen loppuvat. Pitkään laiminlyöty palautuminen johtaa stressin kroonistumiseen. Ensi merkkejä ovat usein työn tuottavuuden ja mielekkyyden väheneminen ja myöhemmin vaikutukset myös psyykkisessä ja fyysisessä terveydessä. Ylikuormitustilassa autonominen hermosto ei pääse tasapainoon, vaan sympaattinen hermosto on aktiivisempi kuin parasympaattinen.

Kuva: Pixabay

Ketkä ovat vaarassa?

Korkeasti motivoituneet, työlleen omistautuvat, paljon itseltään vaativat – kaikki työnantajan näkökulmasta arvokkaita työntekijöitä – ovat erityisessä vaarassa. Omia rajoja ei tunnisteta tai niitä ei haluta tunnustaa. Saattaa tuntua  myös ammatilliselta itsemurhalta kertoa jaksamisongelmista, jos organisaatiossa on esimerkiksi YT-uhka päällä. Omaa suoriutumista saatetaan verrata myös muiden suoriutumiseen, jolloin jaksamisen ajatellaan olevan vain tahtokysymys.

Haitallisen stressin tunnistaminen ja siihen puuttuminen vaikeutuu, mitä lähempänä ollaan työuupumusta. Kroonistunut stressi on usein työuupumuksen taustalla, jolloin yksilö kokee ammatillisen itsetunnon laskua, kyynistymistä ja jatkuvaa väsymystä – oma suoriutumisen taso laskee merkittävästi. Ennen positiivista tarmoa kokenut työntekijä saattaa alkaa piiskata itseään yhä kovempiin suorituksiin, vaikka todellisuudessa pitäisi löysätä tahtia.

THL:n vuonna 2011 julkaiseman tutkimuksen mukaan joka neljäs suomalainen kokee jonkinasteista työuupumusta jossain elämänsä vaiheessa. Luvut tuskin ovat laskeneet tämän jälkeen. Olisi mielenkiintoista saada tietää, kuinka monen uupumisen taustalla on överiksi mennyt innostus omaan työhön?

Myös innostuksesta täytyy palautua!

Huippusuoritus löytyy sopivasta määrästä stressiä. Ajatus sopivasta määrästä stressiä pitää sisällään ajatuksen myös sopivasta määrästä palautumista. Mitä enemmän kuormittuu, sitä enemmän täytyy palautua. Innostuja ei aina tunnista omia rajojaan ja silloin voi olla hyödyllistä ottaa teknologiaa avuksi.

Moodmetric-älysormus on kehitetty yksilöllisen stressinhallinnan tueksi. Stressireaktioita voi seurata reaaliajassa omalta älypuhelimelta ja kokonaiskuormitus on helppo nähdä mobiilisovelluksen graafeista. Jo kahden viikon mittauksella yksilö saa hyvän kuvan kokonaiskuormituksesta ja alkaa löytämään yksilöllisiä kuormituksen ja palautumisen lähteitä. Reaaliaikainen ja aina käytettävissä oleva palaute motivoi tekemään tarvittavia muutoksia elämäntapoihin oli kyse sitten yöunen lisäämisestä, työtapojen muutoksista tai esimerkiksi vapaa-aikaan liittyvistä toimista.   

 

Moodmetric-älysormuksen voi ostaa itselle tai lahjaksi täältä:

Moodmetric-verkkokauppa

 

Kysy lisää  Moodmetricin palveluista yrityksille:  Henna Salonius, 044 309 6997, [email protected]

 

Uusi Moodmetric-sovellus sisältää päiväkirjan ja stressidatan analytiikkaa

Moodmetric-älysormus ja -sovellus helpottavat stressinhallintaa terveysteknologian avulla. Sovellus on käyttäjälle nopea ja visuaalinen keino nähdä mitkä asiat elämässä stressaavat, mitkä palauttavat.

Uusi Moodmetric-älypuhelinsovellus on nyt ladattavissa AppStoresta ja GooglePlaysta. Uusi sovellus toimii kaikilla sormusversioilla.

sovellus tukee stressinhallintaa nyt entistä paremmin

Moodmetric-sovelluksen kaikki tutut toiminnot ovat edelleen käytettävissä. Reaaliaikanäyttö tukee stressitasojen pienimpienkien vaihtelujen seurantaa, ja paljon kiitosta saanut päivädiagrammi näyttää levon sekä kuormittumisen päivän ja yön aikana.

Uusi sovellus tukee stressinhallintaa entistä paremmin sekä mahdollisuudella tehdä omia merkintöjä, että automaattisella analytiikalla. Kalenterimerkinnät saavat mitatun stressiarvon, ja päiväkirjan avulla ne voi kategorisoida. Näin on helppo päästä kiinni elämän stressaaviin tekijöihin, toisaalta rauhoittaviin ja energisoiviin.

Stressi/mieliala -nelikenttä

Erityisen kuvaava uusi esitysmuoto on stressi/mieliala -nelikenttä, joka nyt yhdistää koetun olon Moodmetric-älysormuksen mittausdataan.

 

Nelikentän pystyakseli on Moodmetric-taso, joka on aiemmista sovellusversioista tuttu 0-100 arvo. Mitä korkeampi on mitattu stressitaso, sen korkeammalla eri elämän osa-alueita kuvaavat ympyrät ovat. Vaaka-akseli puolestaan on henkilön itse kokema positiivinen tai negatiivinen mieliala.

Päiväkirja

Nelikentän sisältö perustuu päiväkirjaan, johon osa tiedoista tulee sovelluksesta automaattisesti. Käyttäjä voi esimerkiksi ladata puhelimen kalenterista kaikki merkinnät päiväkirjaan. Myös Moodmetric-sormuksen mittaamat stressitasot tulevat päiväkirjan merkinnöille suoraan.

Käyttäjä voi myös itse lisäsä merkintöjä sovellukseen, osoittaa niille oikean elämän osa-alueen / kategorian, sekä valita hyvän, huonon tai neutraalin olon.

Sovelluskehitys on tiimityötä

Uusien ominaisuuksien suunnittelu ja käyttöliittymäkehitys aloitettiin Moodmetricillä jo keväällä 2017 ja valmistelutyötä tehtiin pitkään ennen kehityksen aloittamista. Visuaalisesta toteutuksesta ja käyttäjäkokemuksen optimoinnista osoitamme erityiskiitokset Eero Jaakonaholle.

Sekä Android- että iOS mobiilisovelluksen uudet ominaisuudet on kehitetty Gofore:lla, tiiviissä yhteistyössä Moodmetricin kanssa. Loppukäyttäjän näkökulma huomioitiin projektin kaikissa vaiheissa, esimerkiksi kaikki kehittäjät saivat itsekin käyttää älysormusta. Joustava yhteydenpito mahdollisti nopean aikataulun tähdäten sovelluksen saatavuuteen hyvissä ajoin ennen uuden sormusversion toimituksia.

Lataa uusi Moodmetric-sovellus AppStoresta tai GooglePlaysta. Jos sinulla on vanha versio ja siellä mittausdataa, uusi versio ei kadota vanhaa dataasi.

Mikä elämässä stressaa?

”Olen niin stressaantunut.”

Tämän kuulee usein, ja se tulee sanottua usein. Harvoin sanoja pysähtyy miettimään mikä erityisesti kuormittaa, tai erittelemään syitä ja seurauksia.

Jos pyydetään tarkennusta, ensin nostetaan esille työ ja kiire, mahdollisesti esimies, kollegat ja puoliso. Paljon hankalampaa on pohtia, kuinka paljon kukin tekijä stressaa ja millaisiin tilanteisiin paine liittyy. Jos kiireistä elämää on jatkunut pitkään, kuormituksen syyt sekoittuvat ja lopulta hallinnan tunne vaikuttaa olevan kateissa 24/7.

Moodmetric-mittaus auttaa löytämään elämästä ne tekijät, jotka stressaavat eniten. Puhelinsovellus näyttää yksinkertaisesti ja reaaliajassa kognitiivisen sekä emotionaalisen stressin lähteet.  Asteikko on helposti ymmärrettävä ja näytetään väreinä kellotaululla. Punaiset lukemat ja niiden sijoittuminen päivään auttavat osoittamaan, mikä hermostoa aktivoi.

Itselleni suurin stressin lähde ovat lapset, (vaikka he ovat elämässäni ilman muuta tärkeintä). Aamulähdöt töihin, päiväkotiin ja kouluun ovat lähes aina hirveitä, tosin helpottuen joka vuosi lasten kasvaessa. Päivän kakkonen stressin lähteenä on lasten nukkumaanmenoaika. Vaikka yrittäjän työni on yllätyksellistä, välillä vaikeaa ja aina haastavaa, se saa aniharvoin itselläni samanlaisia kierroksia aikaan kuin kuorokiljunta.

Moodmetric-mittaus on tämän osaltani todennut. Toisaalta mittaus näyttää myös, että jokaisella on oma yksilöllinen tapansa reagoida.. Joillakin vireystila on esimerkiksi sosiaalisessa tilanteessa aina erittäin korkea, toiset suorastaan rentoutuvat vaikka keskustelukumppani olisi uusi.

Jos elämässä on kerrallaan yksi erittäin korkean stressin lähde, on tilanne yleensä mahdollista hallita. Hyvät yöunet palauttavat mielen ja kehon, kun parasympaattinen hermosto saa työskennellä rauhassa. Useampi stressin lähde saattaa vaatia parempia seurannan ja hallinnan toimia, erityisesti jos ote asioista tuntuu herpaantuvan, on toivoton olo ja/tai unet alkavat kärsiä.

Monille Moodmetric-mittauksen tehneille työ on osoittautunut elämän suurimmaksi stressitekijäksi. Koko työpäivän korkealla pysyvät stressitasot saattavat kieliä kroonistuneesta stressistä, jolloin kuormitus on päässyt kumuloitumaan pitkällä aikavälillä. Positiivisen stressin, innostuksen, seuraukset ovat lopulta samat, työhönsä heittäytyvät väsyvät myös.

Jos viikkoihin liittyy pienten lasten tai vaikkapa ikääntyvien vanhempien hoitoa ja asioista huolehtimista, saattaa elämä tuntua raskaalta päivästä toiseen suoriutumiselta. Suuria muutoksia ei yhdessä yössä voi tehdä, eikä kaikkia stressaaviakaan asioita edes halua muuttaa. Tietyissä elämänvaiheissa rauha ja palautuminen pitää koota pienistä paloista, ja asioiden yksinkertaistamisesta aina kun mahdollista.

Moodmetric-älysormus ja siihen liittyvä puhelinsovellus ovat yksinkertaisin tapa hallita stressiä reaaliaikaista fysiologista dataa hyödyntäen. Käyttäjä voi katsoa elämää kokonaisuutena ja pyrkiä hallitsemaan yhtä stressaavaa tekijää kerrallaan, pyrkien löytämään useampia rauhoittavia asioita tasapainottajaksi. Mittaus näyttää stressin ja palautumisen tasot niin unessa kuin liikkeessä, fyysinen tekeminen ei vie tarkkuutta Moodmetric-mittauksesta.

Tästä linkistä voit lukea lisää stressinhallinnan keinoista.

Picture: Pixabay