OSA 4: Moodmetric-älysormuksen toiminta ja mittausdatan tulkinta

Aiemmat artikkelisarjamme osat kertovat, miten keho reagoi stressiin ja miten stressiä voi mitata. Osat 1 ja 2 kertovat mikä on pakene tai taistele -reaktio ja miten kehomme reagoi pitkäaikaiseen stressiin. Pitkäkestoisen stressin mittauksen menetelmiä esiteltiin osassa 3. Tässä artikkelissa selitetään Moodmetric-älysormuksen toiminta sekä mittausdatan tulkinta.

Moodmetric-älysormus mittaa ihon sähkönjohtavuuden muutosta. Se määrittää ihon konduktanssin eli johtavuuden sormuksen rengasosan avulla. Rengasosa koostuu kahdesta elektrodina toimivasta hopeoidusta teräsrenkaasta ja niiden välissä olevasta muovieristeestä.

Elektrodien tulee saada hyvä kontakti ihoon alueella, jossa hikirauhasten tiheys on suuri. Ihon sähkönjohtavuuden mittaukseen tarvittavien pienten (eng. eccrine) tiheys vaihtelee kämmenen 400/cm2 ja käsivarren 80/cm2 välillä. Moodmetric-mittarille on valittu sormusmuoto, jotta saavutetaan mahdollisimman suuri mittaustarkkuus. Mittauskohta on sormen alapinnalla, ja parhaimmillaan signaali on keskeytymätön.

Sormus mittaa jatkuvasti ja tallettaa kaiken mittaustiedon “kiveen” riippumatta siitä onko puhelinsovellus päällä vai ei. Data tallentuu sormukseen, vaikka puhelin ei olisi edes lähellä. Kun mobiilisovellus avataan ja painetaan kalenterikuvaketta, sormus lähettää tiedot bluetooth-yhteyden yli puhelimeen. Mittaus ja tallennus jatkuvat välittömästi. Signaalia voi myös milloin tahansa seurata reaaliaikaisesti puhelimen näytöllä.

Työterveyslaitoksen tutkimuksen (2015) mukaan Moodmetric-älysormuksen tuottama signaali vastaa laboratoriolaitteiden tasoa ja soveltuu kenttätutkimuksiin.

Moodmetric-käyrä

Moodmetric-käyrä eli aloitusnäytössä reaaliaikaisesti piirtyvä violetti käyrä on ihon sähkönjohtavuuden mittauksesta saatu raakasignaali.

Signaali skaalautuu automaattisesti siten, jotta koko amplitudi (aallon korkeus) on näkyvissa myös voimakkaassa reaktiossa.

Moodmetric-käyrän avulla voi seurata reaktioita: innostus, idea, säikähdys – näkyvät käyrällä 1-2 sekunnin viiveellä (fysiologinen viive).

Raakasignaalin tulkitsemiseminen vaatii perehtyneisyyttä mittausmenetelmään ja mahdollisiin virhelähteisiin.

Moodmetric-indeksi

Ihon sähkönjohtavuuden raakasignaali sellaisenaan on vaikeasti tulkittava ja häiriöherkkä. Merkittävät reaktiot käyrältä voidaan huomata melko helposti, mutta parempaa analyysia varten signaalia käsitellään matemaattisin menetelmin.

Moodmetric-indeksi tai Moodmetric-taso (sovelluksessa eng. Moodmetric level) on kehitetty ratkaisemaan ihon sähkönjohtavuuden mittaamiseen sisältyviä haasteita. Algoritmit laskevat käyttäjälle arvon 1 – 100 siten että 1 on henkilön oma, alin mahdollinen mittausarvo. Sen voi saavuttaa esimerkiksi syvässä unessa. Lukema 100 puolestaan määräytyy henkilön voimakkaasti vireytyessä, eli on henkilön oma maksimireaktio. Minimin ja maksimin löytymiseen menee noin 12 tuntia, mikä on kalibroitumisaika. Sormuksen voi aina kalibroida uudelleen esim. käyttäjän vaihtuessa.

Moodmetric-indeksi näyttää henkilön senhetkisen vireystilan muutaman minuutin aikaikkunassa.  Moodmetric-indeksi ei näytä yksittäistä reaktiota, mutta muuttuu nopeasti, jos vireystila äkillisesti nousee tai laskee. Moodmetric-käyrän aaltojen liikkeen alkaessa kasvaa ja trendin mennessä ylöspäin, indeksi alkaa näyttää yhä suurempia arvoja.

Sataseen pääsee nopeasti – mielenkiintoisempaa onkin tehdä harjoituksia, joissa tasoa yritetään mieltä rauhoittamalla saada mahdollisimman alas.

Indeksin laskemisessa algoritmit minimoivat henkilön liikkeiden ja käden oman normaalin kosteuden vaikutuksen tulokseen. Moodmetric-indeksi on käyttäjien kesken vertailukelpoinen.  Kahden henkilön arvoja samassa tilanteessa voi siis tarkastella: onko toinen rentoutuneempi kuin toinen?

Ei ole tiettyä hetkellistä arvoa, johon pitäisi pyrkiä

Mikään hetkittäinen Moodmetric-arvo ei ole hyvä tai huono. On normaalia, että henkilön Moodmetric-indeksi vaihtelee 1 ja 100 välillä vuorokauden aikana.

Moodmetric-arvo ei myöskään kerro, onko reaktio positiivinen tai negatiivinen. Moodmetric ei siis ole tunnemittari.

Stressitasojen vaihtelu on yksilöllistä. On nopeasti ja voimakkaasti virittäytyviä ihmisiä, sekä rauhallisemmin reagoivia. Esimerkiksi luovat ihmiset ovat usein alttiimpia ympäristön ärsykkeille ja virittäytyminen voi tapahtua herkästi. Pitkää ja syvää keskittymistä vaativaa työtä tekevällä voivat Moodmetric-tasot olla päivän aikana hyvinkin alhaisia.

Työpäivän aikana lukemat voivat olla innostuksesta ja energiasta johtuen korkeita, tai matalia johtuen hyvästä keskittymisestä. Toisaalta korkeat lukevat voivat johtua epämiellyttävästä paineesta tai hallinnan tunteen menettämisestä. Matalat lukemat saattavat myös kertoa tylsistymisestä ja jopa masennuksesta. Lukemat vaativat  siis aina lisäksi oman tulkinnan tilanteesta. Ulkopuolinen ei voi tietää onko 100 ruudullasi innostusta vai ärsyyntymistä.

Työpaikalla on hyvä olla eri tavoin virittäytyviä ihmisiä. Joukko johon ei vaikuta mikään, tai joukko joka innostuu kaikesta valtavasti samantien, ei todennäköisesti ole kokonaisuutena yhtä tehokas kuin heterogeenisempi tiimi.

Moodmetric-mittaus auttaa yksilöitä ymmärtämään erilaisia tapoja virittäytyä. Hyvinvoinnin näkökulmasta tällä on iso merkitys, sillä voimme vähentää oman suorituksemme vertaamista muihin ja pohtia itsensä haastamista oma fysiologia ja elämäntilanne huomioiden.

Moodmetric-indeksin vuorokausikeskiarvo

Yksittäistä Moodmetric-arvoa tärkeämpi on vuorokausikeskiarvo.

Moodmetric-älysormus mittaa sympaattisen hermoston vastetta asteikolla 1-100. Laskenta perustuu tasapainon hakemiseen. Vuorokausikeskiarvon ollessa noin 50, palautumista on tapahtunut riittävästi suhteessa kuormitukseen ja autonominen hermosto on saavuttanut tasapainon. Moodmetric-sormuksen käyttäjät tekevät juuri tämän havainnon: vuorokausikeskiarvo vaihtelee yleensä 45 ja 55 välillä riippuen yöunen palauttavuudesta.

Päivän- ja yönaikaiset Moodmetric-tasojen vaihtelut voivat eri henkilöiden välillä olla suuriakin ja silti molemmat voivat kokevat olonsa hyväksi ja tarmokkaaksi. Joillakin Moodmetric-tasot ovat yleensä melko korkeita päivän aikana. Jos yöuni kuitenkin on levollista niin päiväkeskiarvo voi olla sama kuin henkilöllä, jolla on alemmat päivän aikaiset lukemat.

Alla kahden eri henkilön perättäiset päivä-yö -näkymät vuorokaudelta, joissa molempien keskiarvoksi on tullut 46. Hyvän, melko alhaisen keskiarvon voi siis saavuttaa eri tavoin.

Moodmetric-indeksin vuorokausikeskiarvo on sitä informatiivisempi, mitä enemmän sormusta käyttää. Kun Moodmetric-sormusta pitää myös yöllä, pystyy omaa kuormituksen ja palautumisen tasapainoa arvioimaan paremmin.

Moodmetric-käyttäjiltä saadun palautteen mukaan vuorokausikeskiarvo on  yhteneväinen koetun hyvinvoinnin kanssa. 50 tienoilla jaksaminen on yleensä normaalia. Arvon ollessa pitkään yli 50 tuntemukset omasta hyvinvoinnista ja tarmokkuudesta ovat heikompia. Hyvin matalat vuorokausikeskiarvot yhdistettynä erittäin negatiiviseen mielialaan voivat olla viite masennuksesta.

Moodmetric-mittaus auttaa käyttäjää saavuttamaan tasapainon kuormituksen ja palautumisen välillä. Kuormituksen lähteet ja palautumisen keinot ovat yksilöllisiä. Tästä syystä mittausdataa pitää aina pohtia omasta näkökulmasta ja käydä elämän osa-alueita läpi esimerkiksi sovelluksen kalenteritoiminnon avulla.

Artikkelisarjamme kokonaisuudessaan:

 

  1. OSA 1: Pakene-tai-taistele -reaktio
  2. OSA 2: Pitkittynyt stressi – aivot tulkitsevat meidän olevan jatkuvassa vaarassa
  3. OSA 3: Fysiologiset mittaukset stressin pitkäkestoisessa seurannassa
  4. OSA 4: Moodmetric-älysormuksen toiminta ja mittausdatan tulkinta
  5. OSA 5: Moodmetric-mittaus ennakoivan työterveyshuollon välineenä 

 

Susanna Hartikainen tutkii aktiivista oppimista Tampereen teknillisellä yliopistolla

Susanna Hartikainen työskentelee tohtorikoulutettavana Tampereen teknillisellä yliopistolla tuotantotalouden ja tietojohtamisen laboratoriossa. Hän on mukana professori Petri Nokelaisen johtamassa LEAD-tutkimusryhmässä. Ryhmä tutkii oppimista ja asiantuntijuuden kehittymistä tekniikan alan yliopisto-opiskelussa.

1. Mikä on tutkimusalasi?

Oma tutkimusaiheeni liittyy aktiivisen oppimisen menetelmiin ja emootioihin oppimisessa.

Aktiivista oppimista on tekniikan alalla (engineering education) tutkittu paljon viime vuosina. Emootiot oppimisessa on myös paljon tutkittu alue, mutta sitä on tutkittu vähän, miten emootiot liittyvät aktiiviseen oppimiseen. Aktiivinen oppiminen tässä yhteydessä tarkoittaa nimenomaan opettamisen menetelmiä, joissa tavoitteena on, että opiskelija toimii aktiivisesti ja itse konstruoi eli rakentaa tiedon sen sijaan että tieto tarjoillaan valmiina tai ‘kaadetaan’ hänelle.

Aktiivisen oppimisen menetelmiä on jo käytössä TTY:lla, ja monet opettajat ovat käyttäneet ja kokeilleet eri menetelmiä. Tutkimuksen tavoite on antaa tietoa menetelmien valitsemisen avuksi opetuksessa ja tukea oppimisen tavoitteiden saavuttamista.

2. Käytät Moodmetric-sormusta tutkimustyössä – miten tutustuitte laitteeseen ja mistä tuli idea soveltamisesta teidän tutkimukseenne?

Eräs tutkimusryhmämme jäsen oli kuullut Moodmetric-esittelyn ja kiinnostui tästä uudesta mahdollisuudesta mitata virittyneisyyttä. Perinteisesti emootioiden tutkimus on perustunut pitkälti itseraportointiin, ja fysiologiset mittarit tuovat objektiivista tietoa täydentämään tätä. Moodmetric-sormuksen tekemä ihon sähkönjohtavuuden mittaus (electrodermal activity) on paljon käytetty menetelmä kognitiivisen ja emotionaalisen virittyneisyyden mittauksessa, joten se soveltui meidän tutkimukseemme hyvin.

Päätimme ottaa sormuksen tutkimusvälineeksi, sillä sitä voi käyttää autenttisessa tilanteessa liikuteltavuutensa vuoksi eikä mittaus vaadi laboratorio-olosuhteita.

3. Kuinka tärkeää on jatkuvan mitattavan tiedon saanti tutkimuksessa ja esim rahoituksen saamisessa?

Tutkimuksen näkökulmasta jatkuva mittaus antaa uutta tietoa, jolla voidaan täydentää itseraportoinnilla tehtäviä havaintoja. Jatkuva fysiologinen mittaus on uraauurtavaa oppimisen ja opiskelun tutkimuksessa, erityisesti autenttisessa ympäristössä tehtynä. Se on herättänyt myös paljon kiinnostusta yhteistyökumppaneissamme.

4. Millaisia mittauksia olet tehnyt ja kuinka suurille ryhmille?

Olemme tehneet mittauksia vuodesta 2016 lähtien, ja pääosin TTY:n opiskelijoilla. Ryhmien koko on vaihdellut 10 ja 40 henkilön välillä. Asetelmia on ollut erilaisia; jotkut mittausjaksot on ajoitettu ennalta määritettyjen opintojaksojen yhteyteen, toisissa opiskelijoiden virittyneisyyttä on mitattu hyvin erilaisissa opiskelutilanteissa. Myös opettajien virittyneisyyttä on mitattu, mutta pääpaino on ollut opiskelijoiden mittauksessa.

Tutkimusasetelmassa opiskelijat tekevät itseraportointia esimerkiksi emootioista, ja Moodmetric-mittaus tuo virittyneisyysdataa tämän lisäksi. Tyypillinen mittausjakso on ollut kaksi viikkoa.

5. Millainen Moodmetric-sormus ja sovellus ovat tutkimuksen apuvälineenä?

Tutkijan näkökulmasta älysormus on mielenkiintoinen tapa saada psykofysiologista dataa itsearvioinnin lisäksi. Hyvinä puolina ovat liikuteltavuus, eli sormusta voi soveltaa erilaisissa tilanteissa. Sormuksen keveys ja helppokäyttöisyys ovat plussaa, samoin laitteen kiinnostavuus itsessään – tutkimukseen on ollut helppo löytää osallistujia.

Kannettavuus tuo kuitenkin haastetta sen suhteen, että tutkimustilanne ei ole välttämättä tutkijan nähtävissä, koska opiskelijat käyttävät laitetta itsenäisesti. Opiskelijoiden pitää muistaa ladata laite ja varmistaa, että sormuksen kontakti on hyvä, jotta mittausdataa varmasti saadaan. Tämä pyritään varmistamaan hyvällä ohjeistuksella, ja opiskelijat saavat apua ja neuvoja tarvittaessa koko mittausjakson ajan.

6. Syksyllä on lanseerattu Moodmetric-pilvipalvelu, jota olet jo päässyt kokeilemaan. Mitä mahdollisuuksia se tarjoaa jatkossa tutkimuksenne tueksi?

Aineistonkeruun ja -hallinnan kannalta on erittäin hienoa saada pilvipalvelu käyttöön. Palvelu mahdollistaa myös seurannan tutkimuksen aikana, sen avulla voi esimerkiksi seurata toimiiko mittaus hyvin kaikilla osallistujilla.

Jatkossa pilvipalvelu mahdollistaa isojenkin aineistojen keruun ja hallinnan, jopa niin että tutkittava ryhmä on toisella puolella maapalloa.

7. Millaisiin tutkimuskohteisiin tai minkä tyyppisiin hankkeisiin voisit suositella Moodmetric-mittausta?

Mihin vain missä halutaan tietää, miten henkilöt ovat virittyneet tietyissä tilanteissa. Mittaus voi tuoda lisäarvoa monenlaisiin tilanteisiin ja sovelluskohteita on varmasti rajattomasti.

8. Mitä jatkosuunnitelmia teillä on?

Aineistonkeruu jatkuu, aloitamme parhaillaan uutta mittausjaksoa. Analyysivaiheeseen pääsemme myöhemmin tänä vuonna.

Opetusmenetelmäpuolen näkökulmasta suunnitelmissa on jatkossa myös interventioasetelma.

Kiitos haastattelusta!

Lisätietoa LEAD-tutkimusryhmästä:

Home

Haastateltavan yhteystiedot:
Susanna Hartikainen
[email protected]
Puhelin: +358 50 447 8526

Haastattelijana Niina Venho / Moodmetric

Pertti Ratilainen seuraa läheltä huippu-urheilijan henkistä kuormitusta

Pertti Ratilainen tulee syyskuussa toimineeksi kymmenen vuotta henkisen valmennuksen parissa. Työssään hän ohjaa yksilöitä tunnistamaan omat vahvuutensa ja persoonalliset ominaisuutensa, ja ottamaan nämä käyttöön tavoitteiden saavuttamiseksi. Vuoden 2017 alusta Pertti Ratilainen on käyttänyt Moodmetric-älysormusta ymmärtääkseen omaa kuormitustaan paremmin, ja käyttää mittausta nyt myös asiakastyössään.

Aktiiviset liikuntaharrastukset läpi elämän ovat tuoneet kiinnostuksen urheilijan psyykeen, ja Ratilainen on toiminut pitkään mentaalivalmentajana jääkiekkoilijoille ja golfin pelaajille. Hänen asiakkainaan on myös yritysten johtoa ja asiantuntijoita, jotka huippu-urheilijoiden tavoin ovat päämäärätietoisia, mutta työssään usein paineen alla.

Moodmetric-mittauksesta on hyötyä golf-valmennuksessa

Ratilainen on tehnyt neljä vuotta yhteistyötä Anssi Kankkosen kanssa yli 15-vuotiaiden golf-lupausten valmentajana Kankkonen-Numminen Golf Akatemiassa.

He etsivät yhdessä keinoja auttaa nuoria pelaajia löytämään oman optimaalisen vireystasonsa sekä ymmärtämään sen vaikutusta suoritukseen. Moodmetric-älysormusta on hyödynnetty sekä jatkuvana mittauksena, että reaaliaikaisessa vireystason seurannassa golf-kierroksen aikana.

Moodmetric-älysormuksen avulla saatavalla datalla Ratilainen käy valmennettavien kanssa läpi edellisen illan tekemisten ja unen vaikutusta seuraavan päivän suoritukseen. Reaaliaikaista stressitason seurantaa on käytetty hyväksi, jotta yksittäisen lyönnin onnistumista voidaan ymmärtää paremmin.

Golf on äärimmäisen herkkä laji, jossa pelaajan vireystasolla on merkittävä vaikutus lyönnin onnistumiseen. Korkea stressitaso vaikuttaa kielteisesti hienomotoriikkaan, jolloin lyönti kärsii. Pelaajan on pystyttävä palauttamaan riittävä rentous epäonnistuneen lyönnin jälkeen. Ratilainen muistuttaa, että lyöntien välissä on pitkä aika, jolloin pitää olla yksin ajatustensa kanssa – Häiritsemään jäänyt lyönti stressaa ja vaikuttaa väistämättä seuraavaan.

-Olemme tehneet testejä, jossa pelaajalla on Moodmetric-älysormus ja minä kuljen lähellä reaaliaikaista vireystilaa seuraten. Älypuhelimen näytöllä jatkuvasti päivittyvän stressilukeman kautta pääsen heti kiinni tasojen vaikutuksesta peliin. Esimerkiksi, jos havaitsen tason nousun punaiselle asti, usein auttaa jos pelaajan kanssa vetäydyn hetkeksi sivuun ja avaan tilannetta vuorovaikuttamalla. Henkilö rauhoittuu, ja lähtö seuraavaan lyöntiin on merkittävästi parempi, havainnollistaa Ratilainen.

Vireystilan huomiointi yksilökeskeisessä valmennuksessa

Ratilainen haluaa tuoda vireystilan mittaamisen osaksi yksilökeskeistä valmennusta. Moodmetric-mittaus näyttää tason lukuna 0 ja 100 välillä. Matalat lukemat kertovat rauhallisuudesta, korkeat stressistä tai innostuksesta. Korkea henkinen vireystila voi olla positiivista tai negatiivista, kummassakin tapauksessa riittävä palautuminen on tärkeää.

Ihmisten persoonallisuus ja yksilölliset lähtökohdat kiehtovat Ratilaista. Hän haluaa auttaa asiakkaitaan ymmärtämään kognitiivisen ja emotionaalisen kuormituksen lähteitä. -Itselleni parhaat kierrokset ovat tulleet hyvässä seurassa, ja tämän on myös Moodmetric-mittaus todentanut. Keskustelu rentouttaa ja se näkyy pelissä. Toiset tuntemani ihmiset taas kokevat kierroksen aikaisen jutustelun kuormittavana ja suoritusta häiritsevänä, Ratilainen pohtii.

Yksilöllisen herkkyyden oivaltamisen myötä myös erityisherkistä (high sensitive person) on tullut Ratilaiselle tärkeä asiakasryhmä. Kognitiivisen ja emotionaalisen kuormituksen ymmärtäminen on keskeinen osa Ratilaisen valmennustyötä, ja aihe nousee erityisherkkien kanssa keskustellessa jatkuvasti pinnalle.

Ratilanen tuo esille myös elinympäristössämme tapahtuneet muutokset. – Ihmiset eivät ole sopeutuneet siihen, että työ on muuttunut ruumiillisesta istumatyöksi. Fyysisen kuormituksen määrä on valtavasti vähentynyt muutaman kymmenen vuoden aikana. Emme tiedosta, että psyykkinen kuormitus on tullut tilalle. Illalla mentiin ennen nukkumaan, koska oltiin aivan poikki. Nyt ei osata levätä koska ei fyysisesti väsytä, vaikka olemme henkisesti aivan lopussa.

Henkisestä hyvinvoinnista jatkuvasti huolehtiminen on menestyjän työkalu.

-Optimaalisen suorituskyvyn voi saavuttaa vain, kun vireystaso on oikea ja henkinen kokonaiskuormitus hallinnassa, summaa Pertti Ratilainen.

 

Ratilaisen kesän golf-kierrosten paras ja huonoin Moodmetric-mittarilla, fiilis ja tulos huomioiden. Vireystason pitää olla riittävä, mutta jatkuva korkea stressitila ei tuo onnistuneeseen suoritukseen tarvittavaa rentoutta.