Ihon sähkönjohtavuuden mittaus tuo uutta tietoa urheilijan harjoittelun tueksi

Huippu-urheilussa erilaisia mittareita on käytetty pitkään valmennuksen apuna. Puettava elektroniikka on tehnyt seurannan helpoksi myös kuntoilijoille.

Eniten on mitattu sydämen sykettä ja analysoitu sykealueita. Sykemittarin kehitti australialainen fyysikko Robert Treffene 70-luvulla aluksi uinnin harjoitteluun. Suomessa sykemittarin keksi Polar Electron perustaja professori Seppo Säynäjäkangas, ja haki tälle patenttia vuonna 1975.

Sykkeen mittausta voi nykyisin tehdä valtavalla määrällä laitteita. Tarkimmat mittaavat edelleen rinnan alueelta, rintapannalla tai rintaan liimattavilla sensoreilla. Ranteesta mittaavat laitteet ovat mukavuutensa takia paljolti syrjäyttäneet rintapannat erityisesti kuntoilijoilla. Näidenkin tarkkuus on parantunut, mutta erityisesti korkeilla sykealueilla ranteesta tai sormesta mittaavien laitteiden tarkkuus kärsii.

Syke, sykevälinvaihtelu ja ihon sähkönjohtavuuden muutos

Sydämen sykkeen mittaus on erinomainen tapa ymmärtää fyysistä rasitusta. Sykkeestä saa erilaisilla algoritmeillä ymmärrystä myös palautumisesta, unesta ja stressistä.
Sykevälinvaihtelun mittaus on noussut viime vuosina paljon esille juuri palautumisen ja henkisen kuormituksen mittaamiseen. Tähän sisältyy kuitenkin haasteita, sillä korkealla syketaajuudella algoritmien on vaikea tulkita, mitä tapahtuu: onko kyse siitä, että henkilö paikallaan istuessaan jännittää (vaikkapa alkavaa tenttiä), vai onko kyse fyysisestä rasituksesta. Tässä ovat apuna kiihtyvyysanturit, jotka osaavat päätellä ollaanko liikkeessä vai paikallaan.

Ihon sähkönjohtavuuden muutoksen mittaus tuo mielenkiintoisen lisän urheilijoiden suorituskyvyn arvioimiseen. Mittaus ei kerro sydämen toiminnasta, vaan ihon hikirauhasten reaktioiden kautta sympaattisen hermoston aktivaatiosta. Iho on ainoa elin, joka on puhtaasti hermotettu sympaattiseen hermostoon. Ihon sähkönjohtavuuden mittaus reagoi erityisen herkästi emotionaaliseen ja kognitiiviseen kuormitukseen, ja se on ollut psykologien yli 100 vuotta hyödyntämä mittausmenetelmä. Vasta viime vuosina se on ollut saatavilla myös kuluttajalaitteissa.

Moodmetric-älysormus mittaa ihon sähkönjohtavuutta ja se soveltuu erinomaisesti pitkäaikaiseen mittaukseen, kun halutaan nähdä mistä yksilön kokonaiskuormitus syntyy ja miten palautumista tapahtuu viikkojen, kuukausien tai jopa vuosien aikana.

Sekä huippu- että tavoitteellisessa urheilussa tarvitaan tietoa siitä, mitkä muut mahdolliset kuormituksen lähteet tai palautumisen haasteet vaikuttavat huippusuoritukseen. Esimerkiksi ammattiurheilijan kognitiivinen kuormitus on oletettavasti vähäisempää kuin samalla tasolla kisaavan urheilijan, joka käy töissä rahoittaakseen elämänsä ja urheilun. Tällöin ammattiurheilija voi treenata enemmän, sillä hänellä on paremmin aikaa palautumiseen. Urheilusuoritukseen ei vaikuta siis pelkästään fyysisen kuormituksen määrä vaan myös emotionaalinen ja kognitiivinen kuormitus.

Lue lisää: Moodmetric-mittaus tutkimusprojekteissa

Moodmetric osallistuu SMASH-urheilutapahtumaan 28-29. marraskuuta,
tule tapaamaan ja testaamaan älysormusta!

Yhteystiedot:
Niina Venho
[email protected]
040 710 4087

Pertti Ratilainen seuraa läheltä huippu-urheilijan henkistä kuormitusta

Pertti Ratilainen tulee syyskuussa toimineeksi kymmenen vuotta henkisen valmennuksen parissa. Työssään hän ohjaa yksilöitä tunnistamaan omat vahvuutensa ja persoonalliset ominaisuutensa, ja ottamaan nämä käyttöön tavoitteiden saavuttamiseksi. Vuoden 2017 alusta Pertti Ratilainen on käyttänyt Moodmetric-älysormusta ymmärtääkseen omaa kuormitustaan paremmin, ja käyttää mittausta nyt myös asiakastyössään.

Aktiiviset liikuntaharrastukset läpi elämän ovat tuoneet kiinnostuksen urheilijan psyykeen, ja Ratilainen on toiminut pitkään mentaalivalmentajana jääkiekkoilijoille ja golfin pelaajille. Hänen asiakkainaan on myös yritysten johtoa ja asiantuntijoita, jotka huippu-urheilijoiden tavoin ovat päämäärätietoisia, mutta työssään usein paineen alla.

Moodmetric-mittauksesta on hyötyä golf-valmennuksessa

Ratilainen on tehnyt neljä vuotta yhteistyötä Anssi Kankkosen kanssa yli 15-vuotiaiden golf-lupausten valmentajana Kankkonen-Numminen Golf Akatemiassa.

He etsivät yhdessä keinoja auttaa nuoria pelaajia löytämään oman optimaalisen vireystasonsa sekä ymmärtämään sen vaikutusta suoritukseen. Moodmetric-älysormusta on hyödynnetty sekä jatkuvana mittauksena, että reaaliaikaisessa vireystason seurannassa golf-kierroksen aikana.

Moodmetric-älysormuksen avulla saatavalla datalla Ratilainen käy valmennettavien kanssa läpi edellisen illan tekemisten ja unen vaikutusta seuraavan päivän suoritukseen. Reaaliaikaista stressitason seurantaa on käytetty hyväksi, jotta yksittäisen lyönnin onnistumista voidaan ymmärtää paremmin.

Golf on äärimmäisen herkkä laji, jossa pelaajan vireystasolla on merkittävä vaikutus lyönnin onnistumiseen. Korkea stressitaso vaikuttaa kielteisesti hienomotoriikkaan, jolloin lyönti kärsii. Pelaajan on pystyttävä palauttamaan riittävä rentous epäonnistuneen lyönnin jälkeen. Ratilainen muistuttaa, että lyöntien välissä on pitkä aika, jolloin pitää olla yksin ajatustensa kanssa – Häiritsemään jäänyt lyönti stressaa ja vaikuttaa väistämättä seuraavaan.

-Olemme tehneet testejä, jossa pelaajalla on Moodmetric-älysormus ja minä kuljen lähellä reaaliaikaista vireystilaa seuraten. Älypuhelimen näytöllä jatkuvasti päivittyvän stressilukeman kautta pääsen heti kiinni tasojen vaikutuksesta peliin. Esimerkiksi, jos havaitsen tason nousun punaiselle asti, usein auttaa jos pelaajan kanssa vetäydyn hetkeksi sivuun ja avaan tilannetta vuorovaikuttamalla. Henkilö rauhoittuu, ja lähtö seuraavaan lyöntiin on merkittävästi parempi, havainnollistaa Ratilainen.

Vireystilan huomiointi yksilökeskeisessä valmennuksessa

Ratilainen haluaa tuoda vireystilan mittaamisen osaksi yksilökeskeistä valmennusta. Moodmetric-mittaus näyttää tason lukuna 0 ja 100 välillä. Matalat lukemat kertovat rauhallisuudesta, korkeat stressistä tai innostuksesta. Korkea henkinen vireystila voi olla positiivista tai negatiivista, kummassakin tapauksessa riittävä palautuminen on tärkeää.

Ihmisten persoonallisuus ja yksilölliset lähtökohdat kiehtovat Ratilaista. Hän haluaa auttaa asiakkaitaan ymmärtämään kognitiivisen ja emotionaalisen kuormituksen lähteitä. -Itselleni parhaat kierrokset ovat tulleet hyvässä seurassa, ja tämän on myös Moodmetric-mittaus todentanut. Keskustelu rentouttaa ja se näkyy pelissä. Toiset tuntemani ihmiset taas kokevat kierroksen aikaisen jutustelun kuormittavana ja suoritusta häiritsevänä, Ratilainen pohtii.

Yksilöllisen herkkyyden oivaltamisen myötä myös erityisherkistä (high sensitive person) on tullut Ratilaiselle tärkeä asiakasryhmä. Kognitiivisen ja emotionaalisen kuormituksen ymmärtäminen on keskeinen osa Ratilaisen valmennustyötä, ja aihe nousee erityisherkkien kanssa keskustellessa jatkuvasti pinnalle.

Ratilanen tuo esille myös elinympäristössämme tapahtuneet muutokset. – Ihmiset eivät ole sopeutuneet siihen, että työ on muuttunut ruumiillisesta istumatyöksi. Fyysisen kuormituksen määrä on valtavasti vähentynyt muutaman kymmenen vuoden aikana. Emme tiedosta, että psyykkinen kuormitus on tullut tilalle. Illalla mentiin ennen nukkumaan, koska oltiin aivan poikki. Nyt ei osata levätä koska ei fyysisesti väsytä, vaikka olemme henkisesti aivan lopussa.

Henkisestä hyvinvoinnista jatkuvasti huolehtiminen on menestyjän työkalu.

-Optimaalisen suorituskyvyn voi saavuttaa vain, kun vireystaso on oikea ja henkinen kokonaiskuormitus hallinnassa, summaa Pertti Ratilainen.

 

Ratilaisen kesän golf-kierrosten paras ja huonoin Moodmetric-mittarilla, fiilis ja tulos huomioiden. Vireystason pitää olla riittävä, mutta jatkuva korkea stressitila ei tuo onnistuneeseen suoritukseen tarvittavaa rentoutta.