Pitäisikö vaihtaa maisemaa

 

– Työympäristöni on niin huono, etten pysty keskittymään, en saa mitään aikaan.
– Kuinka huono se on, asteikolla yhdestä kymmeneen?
– Yhdeksän.
– Käydään asiaa sitten paremmin läpi, kun on kymmenen, tai joku muukin ottaa asian esille.

Tuttua? Työilmapiiriä, työympäristöä ja näiden vaikutusta työn tekemiseen, motivaatioon ja työhyvinvointiin on vaikea mitata tai todentaa. Paljonko on paljon, ja kuinka huonosti asioiden on oltava, että muutosta tulee. Vaikka työpahoinvointi etenisi sairaudeksi, lääkärillä on sairasloman, lääkkeiden ja terapian lisäksi hyvin vähän keinoja puuttua tilanteeseen siellä, missä työtä tehdään.

Esimies ja yrityksen johto voivat tehdä paljonkin. On työilmapiiriselvityksiä, hyvinvointikyselyjä sekä eri ryhmien kokoontumisia, missä ehdotuksia työn esteiden poistamiseksi pohditaan. Toimenpiteiden lista on rajaton, ja ulottuu yksittäisistä viherseinistä koko kiinteistön ja työn tekemisen remonttiin konkreettisesti ja kuvaannollisesti.

Mutta miten mitata, miten henkilö milloinkin voi?

Psyykkisen ja kognitiivisen kuormituksen mittareina käytetään lähes yksinomaan kyselyjä. Kysely, haastattelu tai vaikkapa yhden neljästä värikkäästä napista painaminen keskittyy vain yhteen ajankohtaan. Toki kyselyn toistaminen riittävän usein parantaa tarkkuutta, mutta subjektiivinen arvio on aina ongelmallinen. Usein annetaan värittynyt lausunto, positiivisempi kuin pitäisi, jos henkilö on hyvällä tuulella tai ei muuten halua olla hankala. Negatiiviseksi kääntyneen kommentin syynä voi olla vaikkapa kollegan uusi auto, eikä väitetty neuvottelutilan uusittu tekniikka.

Fysiologiset mittarit kertovat psyykkisestä kuormituksesta, stressistä ja mielialoista, mutta eri mittareiden sopivuus tietotyöläisen arjen mittaamiseen vaihtelee. Aivojen toiminnan mittaaminen vaatisi laboratorioympäristöä, joka ei enää kerro todellisesta arjesta. Sydämen toiminnan mittaaminen eri tavoin kertoo parhaiten fyysisestä kuormituksesta, hyvillä algoritmeilla voidaan ymmärtää myös palautumista. Aktiivisuusrannekkeilla ei saa kuvaa henkisestä rasituksesta.

Moodmetric-älysormus sopii nimenomaan emotionaalisen ja kognitiivisen kuormituksen mittaamiseen. Sen lähtökohta on psykologian tutkimuksessa jo sata vuotta käytetty ihon sähkönjohtavuuden mittaus, joka on tuotu sormuksessa kannettavaan muotoon. Mittaustulos näkyy reaaliaikaisesti älypuhelimen näytöllä, jolloin omia reaktioita voi seurata eri tilanteissa. Tietotyöntekijän arkeen kuuluu palavereja, tekstin tuottamista, takkuavia tietojärjestelmiä, ideointia, ongelmanratkaisua yksin ja yhdessä, sekä yllättäviä haasteita, jotka vaativat nopeaa reagointia. Moodmetric-mittaus antaa henkilön virittyneisyydelle lukeman 0–100, joka on vertailukelpoinen eri käyttäjien kesken. Mittaustulokset kertovat, mikä elämässä kuormittaa. Korkeat lukemat viestivät stressistä tai innostuksesta, matalat rauhallisesta mielestä.

Mittausdata myös tallentuu, ja työpaikkalääkärille tai yritysvalmentajalle voi näyttää lukemat työpäivän ajalta ja työn ulkopuolelta. Jatkossa voi osoittaa vaikkapa, että avokonttorissa aistiyliherkän Moodmetric-lukema on jatkuvasti 100, mikä tarkoittaa äärimmäistä kuormitusta ja pitkään jatkuessaan voi sairastuttaa. Ennakoiva työterveyshuolto ja/tai työhyvinvoinnista huolta pitävä esimies osaa tällöin järjestää työn tekemiselle vaihtoehtoisen tilan.

Työympäristöstä voidaan tehdä paremmin käyttäjiä palveleva vain, jos tiedetään miten käyttäjä tilassa todella voi. Subjektiivisten oman voinnin arvioiden lisäksi otetaan objektiivisia mittareita. Henkilölle annetaan riittävästi valtaa vaikuttaa oman työnsä tekemiseen, sopivaa tilaa ei pidä joutua anelemaan. Muutokset, esimerkiksi omista huoneista monitilatoimistoon tulee hoitaa huolella ja pitää oletuksena, että siirtymäajan jälkeenkään uudenlainen työn tekemisen tapa ei sovi kaikille.

Moodmetric on mukana useissa hankkeissa paremman tietotyön tekemisen puolesta. Reaaliaikainen mittausdata kertoo ilman kaavakkeita, missä mieli lepää.