OSA 1: Pakene tai taistele -reaktio

Kun kyse on elämästä ja kuolemasta, keho ei jätä meitä pulaan. Se valmistautuu taistelemaan monin keinoin, joilla evoluutio on meidät varustanut.

Aivojen mantelitumake on vastuussa pelon prosessoinnista ja uhkatilanteen arvioinnista tulkitsemalla ääniä ja kuvia. Aiemmin opitun perustella mantelitumake määrittää kohdatun krokotiilin vaaralliseksi, ja lähettää välittömästi hätäsignaalin hypotalamukseen. Tämä toimii eräänlaisena komentokeskuksena, joka aktivoi sympaattisen hermoston.

Sympaattinen hermosto käynnistää pakene tai taistele -reaktion

Uhkatilanteessa aivot saavat kehoon vapautumaan ensin adrenaliinia ja noradrenaliinia. Käynnistyy taistele tai pakene -reaktio, jonka myötä pulssi nousee, sydämen iskuvoima kasvaa ja lihasten verisuonet laajenevat. Ihon ja sisäelinten verisuonet puolestaan supistuvat ja verenpaine nousee. Keuhkoputket laajenevat, jolloin ilma virtaa paremmin keuhkorakkuloihin.

Varastoitua sokeria ja rasvaa alkaa vapautua lihasten käyttöön, ruuansulatus hidastuu ja silmäterät laajenevat. Ihon pinta lämpenee ja hikoaa, mikä nostaa sähkönjohtavuutta. Kämmenten hikoaminen parantaa tarttumisotetta – mahdollisesti on kiivettävä puuhun pakoon.

Nämä havaittavat reaktiot aiheuttaa äärimmäisen nopea kemiallinen prosessi kehossamme. Kaikki tapahtuu tahdosta riippumattomasti. Ihminen on silmänräpäyksessä valmis toimintaan, ja pakenee krokotiilia jo ennen kuin ehtii pohtia mitä tehdä.

Termin kehittäjä Walter B. Cannon

Termin pakene tai taistele kehitti tohtori Walter B. Cannon vuonna 1915. Hän opiskeli Harvardin yliopistossa ja jatkoi siellä opettajana psykologian laitoksella. Cannon kiinnostui erityisesti laboratorioeläinten fyysisistä reaktioista paineen alla.

Kun hän tutki eläinten ruuansulatusta, hän havaitsi pelokkaan eläimen vatsassa fyysisiä muutoksia. Cannon halusi ymmärtää ilmiötä paremmin, ja jatkoi tutkimuksiaan eläinten kehossa tapahtuvista muutoksista stressin aikana kahden vuosikymmenen ajan.

Cannon määritteli myös uudestaan aiemmin esitellyn termin homeostaasi, joka tarkoittaa elimistön sisäistä tasapainoa. Keho pyrkii pysymään mahdollisimman vakaana muutoksista huolimatta ja tavoittelee tietynlaista tasapainoa. Esimerkiksi verensokerin nousu aiheuttaa janon, ja juomalla nestettä saadaan sokerin määrä elimistössä tasapainoon. Cannonin mukaan myös akuutista stressireaktiosta palautuminen on kehon pyrkimystä homeostaasiin.

Stressin homeostaattisen määritelmän mukaan ‘stressi on tila, missä odotukset – geneettisesti ohjelmoidut, opitut tai ympäristön ohjaamat – eivät vastaa käsitystä sisäisen tai ulkoisen ympäristön senhetkisestä tai odotetusta tilasta. Tämä odotusten ja oletetun tilanteen välinen ero aiheuttaa ihmisessä stressireaktion.’

Vaaratilanteen jatkuessa

Palataan vaaraan, jonka kohtasimme. Jos havaittu krokotiili onkin valtava pehmoeläin, voi vetäistä syvään henkeä ja naurahtaa helpotuksesta.

Jos uhka on todellinen ja taistelu väistämätön, aktivoituu ensimmäisen adrenaliinipiikin ehtyessä hypotalamus-aivolisäke-lisämunuaiskuori -akseli. Sen tehtävänä on pitää sympaattinen hermosto aktiivisena niin pitkään kuin tarvitaan.

Lisämunuaisen toiminnan käynnistyessä alkaa vereen vapautua stressihormoni kortisolia, jolla on monia tehtäviä. Se pitää mm. veren sokeritason riittävän korkeana stressitilanteiden aikana. Lisämunuaisen kautta tulevia hormonaalisia vaikutuksia kutsutaan välillisiksi stressin vaikutuksiksi, koska ne toimivat verenkierron kautta. Nämä vaikutukset ovat havaittavissa 20–30 sekunnissa. Artikkelin alussa kuvattiin välittömiä vaikutuksia, jotka tulevat suoraan sympaattisen hermoston ansiosta parissa sekunnissa.

Stressireaktiosta palautuminen

Kun uhka on voitettu, eivätkä aivot enää havaitse riskejä ympäristössä, otsalohkolle välittyy ’peru hälytys’ -viesti, sympaattisen hermoston hälytysmerkit vaikenevat, ja mantelitumake saa parasympaattisen hermoston palauttamaan elimistön normaaliin rentoutuneeseen tilaan.

Keholta menee noin 20 minuuttia fyysiseen palautumiseen akuutista stressireaktiosta, adrenaliinilisä vaikuttaa puolesta tunnista tuntiin. Lisämunuaisten erittämien hormonien vaikutus alkoi myöhemmin, ja myös kestää pidempään. Kun stressitekijää ei enää esiinny, kortisolinkin tuotanto kehossa loppuu ja tasapainotila saavutetaan parasympaattisen ja sympaattisen hermoston välille.

Sympaattinen hermosto ja hypotalamus-aivolisäke-lisämunuaiskuori -akseli pitävät stressireaktion yllä niin kauan kuin on tarpeen. Ihminen on rakennettu kohtaamaan vaaroja ja taistelemaan hengestään tilanteissa, jotka syntyvät nopeasti mutta usein myös ratkeavat pian. Aktivoituminen ja valmius hyökkäykseen ovat normaaleja reaktioita, samoin kuin innostus ja voitonriemu.

Multitaskaus, verot, korot, korkojen korot, piinaava kollega ja hajoavat kodinkoneet – näistä ei ollut tietoa evoluution alkuaikoina. Adrenaliinipiikkiä ei saa taistelemalla purettua, kun vastapuolena on puhelinlasku.

Mitä kehossa tapahtuu, kun stressivaste jää päälle? Lue artikkelisarjamme osa 2 (linkki alla).

Kuva ja tiedot Walter Cannonista: 

https://home.cc.umanitoba.ca/~berczii/hans-selye/walter-cannon-fight-or-flight-response.html

Moodmetric-mittauksen tieteellinen tausta ja käytännön sovellutukset käydään läpi viisiosaisessa sarjassa
  1. OSA 1: Pakene-tai-taistele -reaktio
  2. OSA 2: Aivojen tulkinta jatkuvasta vaarasta johtaa pitkittyneeseen stressiin
  3. OSA 3: Fysiologiset mittaukset stressin pitkäkestoisessa seurannassa
  4. OSA 4: Moodmetric-älysormuksen toiminta ja mittausdatan tulkinta
  5. OSA 5: Moodmetric-mittaus ennakoivan työterveyshuollon välineenä 

 

Maaseutuyrittäjän stressi ja palautuminen

Olen seurannut maaseutuyrittäjän arkea samasta taloudesta käsin 8 vuotta.

Kun Mooodmetric sai kutsun DIDIVE-hankkeen työpajaan, pyysi kollegani minua listaamaan maaseutuyrittäjien stressin aiheita. Keskitymme paljon tietotyöläisen arkeen, ja kohdeyleisö tulisi nyt olemaan erilaista.

(DIDIVE-hanke – Maaseutuyritysten työhyvinvoinnin ja tuloksellisuuden kehittäminen )

Stressinaiheita syntyi nopeasti blogillinen.

Muutama vuosikymmen sitten maanviljelijä pystyi elättämään perheensä jo kohtuullisella peltomäärällä. Urakoinnilla ja ahkeruudella tilakoko kasvoi ja konekanta parani.

Tänään maaseutuyrittäjän arkea leimaa taloudellinen epävarmuus, eikä pieni tai keskikokoinen tila elätä enää koko perhettä, usein ei edes yhtä aikuista. Ahkeruutta ei välttämättä palkita, sillä työmäärän ja työtulon välillä ei ole järkeenkäyvää suhdetta. Vääriä asioita tekemällä voivat tappiot jopa jatkuvasti lisääntyä.

Raha-asiat valvottavat

Maatila on yritys, jonka tulokseen vaikuttavat ja yrittäjälle stressiä aiheuttavat mm. isot investoinnit koneisiin, laitteisiin ja rakennuksiin, pienenevät tulot, maataloustuet, tukien hakeminen ja maksatus, EU-valvonta ja siitä mahdollisesti seuraavat sanktiot. Ja tietenkin sää, joka viime vuosina ei ole viljelijöitä suosinut.

Kokonaisuuden hallinta ei ole helppoa, työtä on haalittava, mutta millaista ja kuinka paljon. Maan hinta on korkea, ja tuotto-odotukset lyhyellä tähtäimellä synkät. Kannattaako tuotantoeläinten pito, pitäisikö lehmiä ottaa lisää vai laittaa kaikki pois? Koneet eivät sairastu, mutta hajoavat. Kalliit remontit voivat syödä muut tuotot, erityisesti jos itsellä ei ole taitoa korjata kaikkea. 

Suuri osa yrittäjistä on palkkatöissä muualla, tai tekee urakointia tai tuntitöitä. Työn hajautuminen aiheuttaa ajanhallinnan kadottamista – ei ole enää hetkeä, jolloin ei olisi jotain puuhaa. 

Perhe ja parisuhde

Parisuhde on koetuksella, kun työ ei palkitse. Vaikka toinen painaa töitä kellon ympäri, ei laskuja saada välttämättä maksettua, saati hankittua mitään ekstraa. Erityisesti muualta muuttaneelle voi olla kova paikka huomata, että perheen yhteiset kokemukset saattavat jäädä satunnaiseen pysähtymiseen ABC:llä.

Lasten koulumatka maalla on usein pitkä, ja koulukyydissä kuluu iso osa päivästä. Kaverit ja harrastukset ovat kaukana, ja menemiset vaativat enemmän järjestelyä kuin kaupungin joukkoliikeenteen piirissä.

Perhe on voimavara ja parhaimmillaan pitää kaiken pystyssä, tuli vastaan mitä tahansa. Ristiriitoja on kuitenkin välillä kuten kaikilla muillakin, ja pienessä yhteisössä avun hakeminen voi olla vaikeaa ajoissa esimerkiksi parisuhteen ongelmiin. Jos toinen puolisoista sairastuu, on asioiden järjestäminen aina hankalaa niin maalla kuin kaupungissa.

MaaseutuyrittäjäT vastaan muut

Harmaita hiuksia aiheuttaa yleisellä tasolla maatalouspolitiikka ja kaupunkilaisten mielipiteet. Ulkopuolelta tukia arvostellaan, mutta kuitenkin halutaan halpaa suomalaista ruisleipää. Harvaan asuttuja alueita ei haluta tukea, mutta maan viljeltynä pitämisen tärkeyttä ei laajasti pohdita. Maanviljelijät tuntevat tekevänsä työtä Suomen hyväksi, jotta esimerkiksi kriisitilanteessa ruokaa saa omasta maasta, mutta kokevat että täytyy odottaa seuraavaa sotaa, jotta tätä arvostetaan.

Maaseutuyrittäjät ovat pärjäämisen mestareita. Tuttujen kesken apua vaihdetaan, mutta tärkeää on pyrkiä selviämään yksin. Naapurin auto käydään viipymättä vetämässä ojasta, mutta avioeron sattuessa on hankalampi tarjota tutulle isännälle apua.

Entä palautumisen keinot?

Työ on maaseudulla usein myös se harrastus ja tuo iloa ja tyydytystä. Kyntäminen voi olla parasta mitä tietää – tahti on rauhallinen, radio soi, kukaan ei häiritse. Näkee edistymisen ja työnsä jäljen. Ammatinvalinta tuntuu oikealta kauniina kesäpäivinä, mieli on hyvä kun säät suosivat ja koneet kestävät.

Koti ja perhe ovat monen maaseutuyrittäjän paras palautumisen lähde. Kiireaikaan ei harrastamaan tai kyläilemään ehdi, ja monelle riittävät työn kautta tulevat ihmissuhteet.

Koneiden remontointi voi olla rentouttavaa käsillä tekemistä, ja välillä ehtii hetken istua kuivurin ovella katselemassa pellolle. 

Liikunta ei välttämättä ole harrastus, mutta osa saa fyysistä treeniä sopivasti. Työ voi toisille olla liiankin raskasta, ja vaikka koneet vähentävät ruumiillista rasitusta jatkuvasti, nostelua ja kantamista riittää edelleen. Lihaskunto voi olla hyvä, mutta aerobinen kunto heikko, ja jo kävelyllä käyminen silloin tällöin voisi virkistää mieltä ja kehoa.

Maatalousyrittäjyys on koko elämä.  Työt ovat aina silmien alla, mikä voi stressata mutta tuo myös turvallisuuden tunnetta ja omistajuuden iloa.

Hyvät yöunet ovat kaikkien, myös maatalousyrittäjän paras palautumisen lähde. Vaikka aamut ovat aikaisia ja joskus on yölläkin eläinten tai kuivurin takia noustava, nukkuu moni yrittäjä onneksi sikeästi.

Susanna Hartikainen tutkii aktiivista oppimista Tampereen teknillisellä yliopistolla

Susanna Hartikainen työskentelee tohtorikoulutettavana Tampereen teknillisellä yliopistolla tuotantotalouden ja tietojohtamisen laboratoriossa. Hän on mukana professori Petri Nokelaisen johtamassa LEAD-tutkimusryhmässä. Ryhmä tutkii oppimista ja asiantuntijuuden kehittymistä tekniikan alan yliopisto-opiskelussa.

1. Mikä on tutkimusalasi?

Oma tutkimusaiheeni liittyy aktiivisen oppimisen menetelmiin ja emootioihin oppimisessa.

Aktiivista oppimista on tekniikan alalla (engineering education) tutkittu paljon viime vuosina. Emootiot oppimisessa on myös paljon tutkittu alue, mutta sitä on tutkittu vähän, miten emootiot liittyvät aktiiviseen oppimiseen. Aktiivinen oppiminen tässä yhteydessä tarkoittaa nimenomaan opettamisen menetelmiä, joissa tavoitteena on, että opiskelija toimii aktiivisesti ja itse konstruoi eli rakentaa tiedon sen sijaan että tieto tarjoillaan valmiina tai ‘kaadetaan’ hänelle.

Aktiivisen oppimisen menetelmiä on jo käytössä TTY:lla, ja monet opettajat ovat käyttäneet ja kokeilleet eri menetelmiä. Tutkimuksen tavoite on antaa tietoa menetelmien valitsemisen avuksi opetuksessa ja tukea oppimisen tavoitteiden saavuttamista.

2. Käytät Moodmetric-sormusta tutkimustyössä – miten tutustuitte laitteeseen ja mistä tuli idea soveltamisesta teidän tutkimukseenne?

Eräs tutkimusryhmämme jäsen oli kuullut Moodmetric-esittelyn ja kiinnostui tästä uudesta mahdollisuudesta mitata virittyneisyyttä. Perinteisesti emootioiden tutkimus on perustunut pitkälti itseraportointiin, ja fysiologiset mittarit tuovat objektiivista tietoa täydentämään tätä. Moodmetric-sormuksen tekemä ihon sähkönjohtavuuden mittaus (electrodermal activity) on paljon käytetty menetelmä kognitiivisen ja emotionaalisen virittyneisyyden mittauksessa, joten se soveltui meidän tutkimukseemme hyvin.

Päätimme ottaa sormuksen tutkimusvälineeksi, sillä sitä voi käyttää autenttisessa tilanteessa liikuteltavuutensa vuoksi eikä mittaus vaadi laboratorio-olosuhteita.

3. Kuinka tärkeää on jatkuvan mitattavan tiedon saanti tutkimuksessa ja esim rahoituksen saamisessa?

Tutkimuksen näkökulmasta jatkuva mittaus antaa uutta tietoa, jolla voidaan täydentää itseraportoinnilla tehtäviä havaintoja. Jatkuva fysiologinen mittaus on uraauurtavaa oppimisen ja opiskelun tutkimuksessa, erityisesti autenttisessa ympäristössä tehtynä. Se on herättänyt myös paljon kiinnostusta yhteistyökumppaneissamme.

4. Millaisia mittauksia olet tehnyt ja kuinka suurille ryhmille?

Olemme tehneet mittauksia vuodesta 2016 lähtien, ja pääosin TTY:n opiskelijoilla. Ryhmien koko on vaihdellut 10 ja 40 henkilön välillä. Asetelmia on ollut erilaisia; jotkut mittausjaksot on ajoitettu ennalta määritettyjen opintojaksojen yhteyteen, toisissa opiskelijoiden virittyneisyyttä on mitattu hyvin erilaisissa opiskelutilanteissa. Myös opettajien virittyneisyyttä on mitattu, mutta pääpaino on ollut opiskelijoiden mittauksessa.

Tutkimusasetelmassa opiskelijat tekevät itseraportointia esimerkiksi emootioista, ja Moodmetric-mittaus tuo virittyneisyysdataa tämän lisäksi. Tyypillinen mittausjakso on ollut kaksi viikkoa.

5. Millainen Moodmetric-sormus ja sovellus ovat tutkimuksen apuvälineenä?

Tutkijan näkökulmasta älysormus on mielenkiintoinen tapa saada psykofysiologista dataa itsearvioinnin lisäksi. Hyvinä puolina ovat liikuteltavuus, eli sormusta voi soveltaa erilaisissa tilanteissa. Sormuksen keveys ja helppokäyttöisyys ovat plussaa, samoin laitteen kiinnostavuus itsessään – tutkimukseen on ollut helppo löytää osallistujia.

Kannettavuus tuo kuitenkin haastetta sen suhteen, että tutkimustilanne ei ole välttämättä tutkijan nähtävissä, koska opiskelijat käyttävät laitetta itsenäisesti. Opiskelijoiden pitää muistaa ladata laite ja varmistaa, että sormuksen kontakti on hyvä, jotta mittausdataa varmasti saadaan. Tämä pyritään varmistamaan hyvällä ohjeistuksella, ja opiskelijat saavat apua ja neuvoja tarvittaessa koko mittausjakson ajan.

6. Syksyllä on lanseerattu Moodmetric-pilvipalvelu, jota olet jo päässyt kokeilemaan. Mitä mahdollisuuksia se tarjoaa jatkossa tutkimuksenne tueksi?

Aineistonkeruun ja -hallinnan kannalta on erittäin hienoa saada pilvipalvelu käyttöön. Palvelu mahdollistaa myös seurannan tutkimuksen aikana, sen avulla voi esimerkiksi seurata toimiiko mittaus hyvin kaikilla osallistujilla.

Jatkossa pilvipalvelu mahdollistaa isojenkin aineistojen keruun ja hallinnan, jopa niin että tutkittava ryhmä on toisella puolella maapalloa.

7. Millaisiin tutkimuskohteisiin tai minkä tyyppisiin hankkeisiin voisit suositella Moodmetric-mittausta?

Mihin vain missä halutaan tietää, miten henkilöt ovat virittyneet tietyissä tilanteissa. Mittaus voi tuoda lisäarvoa monenlaisiin tilanteisiin ja sovelluskohteita on varmasti rajattomasti.

8. Mitä jatkosuunnitelmia teillä on?

Aineistonkeruu jatkuu, aloitamme parhaillaan uutta mittausjaksoa. Analyysivaiheeseen pääsemme myöhemmin tänä vuonna.

Opetusmenetelmäpuolen näkökulmasta suunnitelmissa on jatkossa myös interventioasetelma.

Kiitos haastattelusta!

Lisätietoa LEAD-tutkimusryhmästä:

Home

Haastateltavan yhteystiedot:
Susanna Hartikainen
[email protected]
Puhelin: +358 50 447 8526

Haastattelijana Niina Venho / Moodmetric

Se ainoa uudenvuodenlupaus

Uudenvuodenlupausten tekeminen ei taida olla kovin trendikästä. Fiksu ihminen ymmärtää, että päätöksiä oman hyvinvoinnin puolesta tulee tehdä joka päivä, ei vain kerran vuodessa.

Moni meistä ei kuitenkaan pysty viemään järkeviä ajatuksiaan käytäntöön ja joudumme etsimään motivaatiota elämäntapamuutoksiin eri tavoin.

Mielestäni uusi vuosi on hyvä ajankohta tehdä lupauksia, eli asettaa tavoitteita itselleen tulevalle vuodelle. Yleensä vuodenvaihdetta edeltää rauhallinen joulunalusaika, jolloin akkuja on ehditty lataamaan. Jouluna on tullut ehkä syötyä liikaa suklaata, kuten allekirjoittanut, ja ajatus sokerin vähentämisestä tuntuu hyvältä.

Jos innostut uudenvuodenlupauksista, mutta olet joutunut pettymään aiempina vuosina huonoihin tuloksiin, suosittelen yhtä ainoaa lupausta.

Panosta yöuneen.

Kysyn aina hyvinvointiluennoillamme yleisöltä, kuinka moni nukkuu mielestään riittävästi. Vain arviolta noin joka kymmenes nostaa kätensä ylös. Syitä on monia, eivätkä ne ole aina itsen päätettävissä. Tuntuu monesti, että unen merkitystä suorituskyvylle ja hyvinvoinnille ei ymmärretä.

Unen yhtenä tärkeänä tehtävänä on tasapainottaa hermostoa päivän aikaisesta rasituksesta. Autonominen hermosto, joka säätelee kehomme elintärkeitä toimintoja kuten sydämen, hengityksen sekä monien sisäelinten ja rauhasten toimintaa, pyrkii jatkuvasti tasapainotilaan. Jos toistuvasti estämme autonomista hermostoa saavuttamasta tasapainoa, altistamme itsemme erilaisille psyykkisille ja fyysisille sairauksille. Sitä ennen olemista saattaa leimata jatkuva kiire, väsymys, saamattomuus ja negatiivinen mieliala. Oma elämä tuntuu olevan joidenkin muiden käsissä ja kotona läheisiltä toivoo lähinnä riittävän pitkää etäisyyttä. Itsesyytökset liikunnan pois jäämisestä ja huonoista ruokailutottumuksista kuuluvat kuvaan niin ikään.

 

Tehokkain keino häiritä autonomisen hermoston tasapainotilan saavuttamista on nukkua liian vähän. Ja sama toisin päin. Tehokkain keino auttaa autonominen hermosto tasapainotilaan on nukkua riittävästi ja hyvin, mutta ei kuitenkaan liikaa. Korostuneen unentarpeen taustalla voi olla esimerkiksi piilevä terveysvaiva.

Jos olet onnekas, riittää vain, että päätät mennä nukkumaan ajoissa. Jos sinulla on pieniä lapsia, voit joutua kamppailemaan sen ajatuksen kanssa, että ns. oma aikasi lyhenee.  Suosittelen kokeilemaan silti, sillä saatat yht’äkkiä nauttia elämästä ja saada aikaan enemmän, vaikka oma aikasi jäisikin lyhyemmäksi.

Jos taas kärsit univaikeuksista, on tilanne haastavampi. Kiinnittämällä huomiota unihygieniaan voi yrittää etsiä ratkaisua ongelmaan  Unihygienialla tarkoitetaan erilaisia toimia, joilla pyritään parantamaan unen laatua ja kestoa. Katso vinkkejä unihygieniaan esimerkiksi täältä. Toisinaan, erityisesti jos univaikeudet ovat kestäneet pitkään, voi olla hyvä kääntyä ammattilaisen puoleen. Univaikeuksien kanssa ei kannata jäädä yksin.

Ne onnekkaat, joille nukahtaminen tai unen ylläpitäminen ei tuota vaikeuksia, haastan kokeilemaan riittävää yöunta yhtäjaksoisesti ainakin kahden viikon ajan. Jos mahdollista, pidä myös uni-valverytmi samanlaisena päivästä toiseen.

On todennäköistä, että sen jälkeen myös ne muut tavoitteet, kuten esimerkiksi liikunnan lisääminen, kilojen karistaminen, parempi työteho tai mitä ikinä tavoitteletkin, ovat helpommin saavutettavissa. On suuri riski siinä, että tulet myös onnellisemmaksi.

Oma uudenvuodenlupaukseni on karkkilakko, sillä nukkumisen priorisoinnin aloitin viime vuonna. Vähän jopa nolottaa myöntää, mutta vasta 37  vuoden iässä oivalsin, kuinka tarmokas olo voi olla riittävän pitkään ja hyvin nukutun yön jälkeen. Olin kuvitellut, että perimäni pitää huolen, etten voi herätä virkeänä kuudelta aamulla. Lisäämällä tunnin yöunta ja nipistämällä omasta ajasta, olen saanut elämääni enemmän kuin mistä olen joutunut luopumaan.

Yöuni on tärkein palautumisen mekanismi. Mitä isommilla kierroksilla päivän aikana käy, sitä enemmän akkuja täytyy ladata. Ajoittaiset univaikeudet muistuttavat kuitenkin läsnäolollaan myös minua, jos kierrokset ovat olleet liian kovia suhteessa palautumiseen.

Nukkuminen ei ole itsestäänselvyys ja siksi sitä kannattaa vaalia. 

Opinnäytetyö: Työhyvinvoinnin tukeminen luontoympäristössä

Tiina Aitto-ojan ja Ella Ikosen opinnäytetyön tavoitteena on edistää työhyvinvointia ja lisätä ihmisten tietoutta luonnon hyvinvointivaikutuksista.

Opinnäytetyö sai pohjan LUOTUO-hankkeesta, joka oli ensimmäisten joukossa tuomassa tietoa luonnon hyvinvointivaikutuksista ja näiden mittaamisesta matkailupalveluihin. (LUOTUO-luonnon hyvinvointi- ja terveysvaikutusten tuotteistaminen 2015.)

Tiina Aitto-ojan ja Ella Ikosen opinnäytetyön teoriaosuus käy läpi fyysisen, psyykkisen ja sosiaalisen työhyvinvoinnin osa-alueet sekä haasteet.

Luonnon vaikutusta työhyvinvointiin sekä hyvinvoinnin mittaamista teknologian avulla käytiin läpi sekä aiempien tutkimusten kautta että itse käytännön osuudessa. Tiina Aitto-oja ja Ella Ikonen suunnittelivat luontoympäristöön liikunta- ja rentoutusradan, jota myös testattiin ja osallistujien stressitasoja mitattiin Moodmetric-älysormuksella.

Opinnäytetyötä voi hyödyntää työhyvinvointia tukevassa toiminnassa, ja siitä voivat hyötyä sekä yksilöt että yritykset.

-Jatkotutkimusaiheeksi opinnäytetyöstämme nousi Moodmetric-sormuksen käyttö työhyvinvoinnin mittarina. Tutkia voi mm. sitä, miten luonnossa oleskelun palauttava vaikutus näkyy pidemmässä mittauksessa.

 

Lue Tiina Aitto-ojan ja Ella Ikosen opinnäytetyö kokonaisuudessaan Theseuksesta.

 

Ihon sähkönjohtavuuden mittaus tuo uutta tietoa urheilijan harjoittelun tueksi

Huippu-urheilussa erilaisia mittareita on käytetty pitkään valmennuksen apuna. Puettava elektroniikka on tehnyt seurannan helpoksi myös kuntoilijoille.

Eniten on mitattu sydämen sykettä ja analysoitu sykealueita. Sykemittarin kehitti australialainen fyysikko Robert Treffene 70-luvulla aluksi uinnin harjoitteluun. Suomessa sykemittarin keksi Polar Electron perustaja professori Seppo Säynäjäkangas, ja haki tälle patenttia vuonna 1975.

Sykkeen mittausta voi nykyisin tehdä valtavalla määrällä laitteita. Tarkimmat mittaavat edelleen rinnan alueelta, rintapannalla tai rintaan liimattavilla sensoreilla. Ranteesta mittaavat laitteet ovat mukavuutensa takia paljolti syrjäyttäneet rintapannat erityisesti kuntoilijoilla. Näidenkin tarkkuus on parantunut, mutta erityisesti korkeilla sykealueilla ranteesta tai sormesta mittaavien laitteiden tarkkuus kärsii.

Syke, sykevälinvaihtelu ja ihon sähkönjohtavuuden muutos

Sydämen sykkeen mittaus on erinomainen tapa ymmärtää fyysistä rasitusta. Sykkeestä saa erilaisilla algoritmeillä ymmärrystä myös palautumisesta, unesta ja stressistä.
Sykevälinvaihtelun mittaus on noussut viime vuosina paljon esille juuri palautumisen ja henkisen kuormituksen mittaamiseen. Tähän sisältyy kuitenkin haasteita, sillä korkealla syketaajuudella algoritmien on vaikea tulkita, mitä tapahtuu: onko kyse siitä, että henkilö paikallaan istuessaan jännittää (vaikkapa alkavaa tenttiä), vai onko kyse fyysisestä rasituksesta. Tässä ovat apuna kiihtyvyysanturit, jotka osaavat päätellä ollaanko liikkeessä vai paikallaan.

Ihon sähkönjohtavuuden muutoksen mittaus tuo mielenkiintoisen lisän urheilijoiden suorituskyvyn arvioimiseen. Mittaus ei kerro sydämen toiminnasta, vaan ihon hikirauhasten reaktioiden kautta sympaattisen hermoston aktivaatiosta. Iho on ainoa elin, joka on puhtaasti hermotettu sympaattiseen hermostoon. Ihon sähkönjohtavuuden mittaus reagoi erityisen herkästi emotionaaliseen ja kognitiiviseen kuormitukseen, ja se on ollut psykologien yli 100 vuotta hyödyntämä mittausmenetelmä. Vasta viime vuosina se on ollut saatavilla myös kuluttajalaitteissa.

Moodmetric-älysormus mittaa ihon sähkönjohtavuutta ja se soveltuu erinomaisesti pitkäaikaiseen mittaukseen, kun halutaan nähdä mistä yksilön kokonaiskuormitus syntyy ja miten palautumista tapahtuu viikkojen, kuukausien tai jopa vuosien aikana.

Sekä huippu- että tavoitteellisessa urheilussa tarvitaan tietoa siitä, mitkä muut mahdolliset kuormituksen lähteet tai palautumisen haasteet vaikuttavat huippusuoritukseen. Esimerkiksi ammattiurheilijan kognitiivinen kuormitus on oletettavasti vähäisempää kuin samalla tasolla kisaavan urheilijan, joka käy töissä rahoittaakseen elämänsä ja urheilun. Tällöin ammattiurheilija voi treenata enemmän, sillä hänellä on paremmin aikaa palautumiseen. Urheilusuoritukseen ei vaikuta siis pelkästään fyysisen kuormituksen määrä vaan myös emotionaalinen ja kognitiivinen kuormitus.

Lue lisää: Moodmetric-mittaus tutkimusprojekteissa

Moodmetric osallistuu SMASH-urheilutapahtumaan 28-29. marraskuuta,
tule tapaamaan ja testaamaan älysormusta!

Yhteystiedot:
Niina Venho
[email protected]
040 710 4087

Milloin innostuminen on vaarallista?

Innostuminen on tunne, joka ennakoi, aikaansaa ja ylläpitää toimintaa. Kokijalleen se on yleensä mielihyvän sävyttämä elämys. Innostuminen on korkean virittyneisyyden tila, jossa energiaa virtaa elimistössä ja asioita tapahtuu. Fysiologisessa mielessä sympaattinen hermosto on aktiivinen. Kun sympaattinen hermosto aktivoituu, tarkoittaa se sitä, että energiaa kuluu. Innostuminen on elimistölle näin ollen stressitila, joka kuormittaa.

Innostuminen on erityisesti työelämässä tavoiteltava tila. Työn imussa työskentely on sekä työnantajan että työntekijän näkökulmasta hyvä asia – työntekijä on tarmokas, uppoutunut ja omistautunut työlleen. Innostumiseen liittyy usein myös jonkin uuden ja ennakoimattoman odotus – työskennellään ehkä intohimoisesti päämäärää kohden, jonka lopputuloksesta ei voida olla täysin varmoja.

Kaikki eivät kuitenkaan innostu samalla lailla. On oikeastaan ihan hyvä, että ihmisillä on erilaisia taipumuksia innostua. Korkean virittyneisyyden tilassa hienomotoriikka kärsii ja saatetaan tehdä ylioptimistisia arvioita ja roiskitaan menemään. Korkeassa virittyneisyyden tilassa yksilö on usein vastaanottavainen erilaisille ärsykkeille ja huomio herpaantuu helposti. Ryhmässä on hyvä olla myös joku, joka pystyy tarkastelemaan toimintaa kriittisemmin matalamman virittyneisyytensä johdosta.

Unelmatyöstä voi uupua

Innostuminen on siis positiivista stressiä. Moni ajattelee, että vain negatiivinen stressi on haitallista. Elimistölle ei ole kuitenkaan merkitystä, kokeeko yksilö mielihyvää vai mielipahaa korkean virittyneisyyden tilassa. Toki positiivisella stressillä pääsee pidemmälle, mutta silloin on riskinä se, että mahdolliset ylikuormittumisen merkit jäävät huomioimatta.

Työlleen omistautunut ja unelmatyötään tekevä saattaakin kokea yllätyksen, jos voimat yllättäen loppuvat. Pitkään laiminlyöty palautuminen johtaa stressin kroonistumiseen. Ensi merkkejä ovat usein työn tuottavuuden ja mielekkyyden väheneminen ja myöhemmin vaikutukset myös psyykkisessä ja fyysisessä terveydessä. Ylikuormitustilassa autonominen hermosto ei pääse tasapainoon, vaan sympaattinen hermosto on aktiivisempi kuin parasympaattinen.

Kuva: Pixabay

Ketkä ovat vaarassa?

Korkeasti motivoituneet, työlleen omistautuvat, paljon itseltään vaativat – kaikki työnantajan näkökulmasta arvokkaita työntekijöitä – ovat erityisessä vaarassa. Omia rajoja ei tunnisteta tai niitä ei haluta tunnustaa. Saattaa tuntua  myös ammatilliselta itsemurhalta kertoa jaksamisongelmista, jos organisaatiossa on esimerkiksi YT-uhka päällä. Omaa suoriutumista saatetaan verrata myös muiden suoriutumiseen, jolloin jaksamisen ajatellaan olevan vain tahtokysymys.

Haitallisen stressin tunnistaminen ja siihen puuttuminen vaikeutuu, mitä lähempänä ollaan työuupumusta. Kroonistunut stressi on usein työuupumuksen taustalla, jolloin yksilö kokee ammatillisen itsetunnon laskua, kyynistymistä ja jatkuvaa väsymystä – oma suoriutumisen taso laskee merkittävästi. Ennen positiivista tarmoa kokenut työntekijä saattaa alkaa piiskata itseään yhä kovempiin suorituksiin, vaikka todellisuudessa pitäisi löysätä tahtia.

THL:n vuonna 2011 julkaiseman tutkimuksen mukaan joka neljäs suomalainen kokee jonkinasteista työuupumusta jossain elämänsä vaiheessa. Luvut tuskin ovat laskeneet tämän jälkeen. Olisi mielenkiintoista saada tietää, kuinka monen uupumisen taustalla on överiksi mennyt innostus omaan työhön?

Myös innostuksesta täytyy palautua!

Huippusuoritus löytyy sopivasta määrästä stressiä. Ajatus sopivasta määrästä stressiä pitää sisällään ajatuksen myös sopivasta määrästä palautumista. Mitä enemmän kuormittuu, sitä enemmän täytyy palautua. Innostuja ei aina tunnista omia rajojaan ja silloin voi olla hyödyllistä ottaa teknologiaa avuksi.

Moodmetric-älysormus on kehitetty yksilöllisen stressinhallinnan tueksi. Stressireaktioita voi seurata reaaliajassa omalta älypuhelimelta ja kokonaiskuormitus on helppo nähdä mobiilisovelluksen graafeista. Jo kahden viikon mittauksella yksilö saa hyvän kuvan kokonaiskuormituksesta ja alkaa löytämään yksilöllisiä kuormituksen ja palautumisen lähteitä. Reaaliaikainen ja aina käytettävissä oleva palaute motivoi tekemään tarvittavia muutoksia elämäntapoihin oli kyse sitten yöunen lisäämisestä, työtapojen muutoksista tai esimerkiksi vapaa-aikaan liittyvistä toimista.   

 

Moodmetric-älysormuksen voi ostaa itselle tai lahjaksi täältä:

Tästä Moodmetric-verkkokauppaan

 

Kysy lisää  Moodmetricin palveluista yrityksille:  Henna Salonius, 044 309 6997, [email protected]

 

Uusi Moodmetric-sovellus sisältää päiväkirjan ja stressidatan analytiikkaa

Moodmetric-älysormus ja -sovellus helpottavat stressinhallintaa terveysteknologian avulla. Sovellus on käyttäjälle nopea ja visuaalinen keino nähdä mitkä asiat elämässä stressaavat, mitkä palauttavat.

Uusi Moodmetric-älypuhelinsovellus on nyt ladattavissa AppStoresta ja GooglePlaysta. Uusi sovellus toimii kaikilla sormusversioilla.

sovellus tukee stressinhallintaa nyt entistä paremmin

Moodmetric-sovelluksen kaikki tutut toiminnot ovat edelleen käytettävissä. Reaaliaikanäyttö tukee stressitasojen pienimpienkien vaihtelujen seurantaa, ja paljon kiitosta saanut päivädiagrammi näyttää levon sekä kuormittumisen päivän ja yön aikana.

Uusi sovellus tukee stressinhallintaa entistä paremmin sekä mahdollisuudella tehdä omia merkintöjä, että automaattisella analytiikalla. Kalenterimerkinnät saavat mitatun stressiarvon, ja päiväkirjan avulla ne voi kategorisoida. Näin on helppo päästä kiinni elämän stressaaviin tekijöihin, toisaalta rauhoittaviin ja energisoiviin.

Stressi/mieliala -nelikenttä

Erityisen kuvaava uusi esitysmuoto on stressi/mieliala -nelikenttä, joka nyt yhdistää koetun olon Moodmetric-älysormuksen mittausdataan.

 

Nelikentän pystyakseli on Moodmetric-taso, joka on aiemmista sovellusversioista tuttu 0-100 arvo. Mitä korkeampi on mitattu stressitaso, sen korkeammalla eri elämän osa-alueita kuvaavat ympyrät ovat. Vaaka-akseli puolestaan on henkilön itse kokema positiivinen tai negatiivinen mieliala.

Päiväkirja

Nelikentän sisältö perustuu päiväkirjaan, johon osa tiedoista tulee sovelluksesta automaattisesti. Käyttäjä voi esimerkiksi ladata puhelimen kalenterista kaikki merkinnät päiväkirjaan. Myös Moodmetric-sormuksen mittaamat stressitasot tulevat päiväkirjan merkinnöille suoraan.

Käyttäjä voi myös itse lisäsä merkintöjä sovellukseen, osoittaa niille oikean elämän osa-alueen / kategorian, sekä valita hyvän, huonon tai neutraalin olon.

Sovelluskehitys on tiimityötä

Uusien ominaisuuksien suunnittelu ja käyttöliittymäkehitys aloitettiin Moodmetricillä jo keväällä 2017 ja valmistelutyötä tehtiin pitkään ennen kehityksen aloittamista. Visuaalisesta toteutuksesta ja käyttäjäkokemuksen optimoinnista osoitamme erityiskiitokset Eero Jaakonaholle.

Sekä Android- että iOS mobiilisovelluksen uudet ominaisuudet on kehitetty Gofore:lla, tiiviissä yhteistyössä Moodmetricin kanssa. Loppukäyttäjän näkökulma huomioitiin projektin kaikissa vaiheissa, esimerkiksi kaikki kehittäjät saivat itsekin käyttää älysormusta. Joustava yhteydenpito mahdollisti nopean aikataulun tähdäten sovelluksen saatavuuteen hyvissä ajoin ennen uuden sormusversion toimituksia.

Lataa uusi Moodmetric-sovellus AppStoresta tai GooglePlaysta. Jos sinulla on vanha versio ja siellä mittausdataa, uusi versio ei kadota vanhaa dataasi.