OSA 3: Fysiologiset mittaukset stressin pitkäkestoisessa seurannassa

Stressin vaikutuksia voidaan mitata monella tavalla ja myös kliiniseen käyttöön soveltuvia menetelmiä löytyy useita. Laboratorio-olosuhteissa tehdyissä mittauksissa saadaan monipuolista ja tarkkaa tietoa. Mutta koska emme asu laboratoriossa, niiden avulla on vaikea tavoittaa arkielämän tapahtumista johtuvia stressitason vaihteluja.

Laboratoriomittaukseen soveltuvia stressinseurannan menetelmiä on ollut saaatavilla vuosikymmenien ajan. Näitä ovat esimerkiksi monilla tarkoilla sensoreilla tehtävä syke- ja sykevälinvaihtelun mittaus, erikoisosaamista vaativat mittaukset (sydänsähkökäyrän ja verenpaineen pitkäaikaisrekisteröinnit, autonomisen hermoston testit) sekä biokemialliset määritykset (hormonaaliset ja immunologiset määritykset verestä, syljestä, virtsasta).

Nämä mittaustavat palvelevat sairaaloita ja tutkimuslaitoksia, mutta eivät anna kattavaa kuvaa henkilön stressitasosta normaaliarjessa. Ylikuormitustilat kehittyvät pitkän ajan kuluessa, ja kroonistuneesta stressistä palautuminen voi viedä viikkoja tai kuukausia. Stressin pitkäaikaiseen fysiologiseen mittaukseen tarvitaan käyttäjäystävällisiä ja normaaliarkeen sopivia menetelmiä.

Kannettavat laitteet soveltuvat pitkäkestoiseen mittaukseen

Pitkäkestoista stressin mittausta voidaan tehdä vain kannettavilla laitteilla, joista ei koidu käyttäjälleen kohtuutonta vaivaa. Aktiivisuus- ja muut hyvinvointimittarit ovat tuoneet mahdollisuuden ymmärtää omaa fysiologiaa jokaisen ulottuville. Osa mittareista tekee päätelmiä myös käyttäjän stressitasosta.

Kliinisessä käytössä olevia fysiologisia mittausmenetelmiä stressin viikkoja tai kuukausia kestävään seurantaan ei vielä ole. Tällä hetkellä jatkuvaa ja pitkäaikaista stressin seurantaa voi tehdä sykevälivaihtelua tai ihon sähkönjohtavuutta mittaamalla.

Sykevälivaihtelu

eng. heart rate variability (HRV)

Terve sydän ei syki jatkuvasti samaan tahtiin. Sykevälivaihtelu tarkoittaa peräkkäisten sydämenlyöntien välisen ajan variaatiota. Sykeväli vaihtelee levossa kymmenistä jopa sataan millisekuntia.

Sykevälivaihtelu on kehon keino säädellä optimaalista verenkiertoa erityisesti aivoihin. Mitä enemmän vaihtelua lyöntien välissä on, sitä suurempi on parasympaattisen hermoston aktiivisuus – eli elimistön palauttavat toiminnot tekevät tehtäviään hyvin. Esimerkiksi pakene tai taistele -reaktio aktivoi sympaattisen hermoston, ja parasympaattinen toiminta menee pois päältä. Tällöin sykevälivaihtelu pienenee sydämen takoessa jatkuvasti samaa tahtia, sillä taistelussa pyritään pysymään hengissä eikä hienosäätämään kehon toimintoja.

Sydämen sykevälivaihteluun vaikuttavat eniten ikä, sukupuoli ja syketaajuus. Mitä korkeampi ikä ja leposyke, sitä pienempi vaihtelu. Sykevälivaihteluun vaikuttavat lisäksi mm. henkinen ja fyysinen stressi, tupa­kointi, alko­holi ja kah­vi, yli­paino, veren­paine, ve­ren rasvap­ro­fiili, soke­riarvot, tuleh­dus­te­kijät, masennus ja ahdis­tu­neisuus. Myös pe­rimä vai­kuttaa ­sy­ke­vä­li­vaih­teluun voimak­kaasti. Yksi­löl­linen vaih­telu on suur­ta, sik­si syke­vä­li­vaih­te­lulle ei voi asettaa sel­keitä raja-ar­voja. Mittauksissa tärkeää on huomioida lepo ja rasitus: kun syke kohoaa fyysisessä kuormituksessa korkealle, sykevälivaihtelu pienenee.

Sykevälivaihtelu on ilmiönä tunnettu 1960-luvulta asti ja terveydenhuollossakin sitä on käytetty jo pitkään. Tarkin tapa mittaukseen on sydänsähkökäyrä (elektrokardiogrammi eli EKG). Hyvinvointikäyttöön on tarjolla useita erilaisia laitteita, joista rinnasta mittaavat, esim. pannat tai liimattavat sensorit ovat tarkimpia. Ranteesta tai sormesta tehtynä mittauksen tarkkuus kärsii liikkeestä erityisesti korkeilla syketaajuuksilla.

Mittauksessa sydänkäyrältä lasketaan perättäisten jaksojen saman vaiheen välinen aika. Yleensä mitataan perättäisten R-piikkien (sydämen vasemman kammion supistuminen) välistä aikaa, R-R -intervallia. Sykevaihtelun analysoinnissa käytetään matemaattisia menetelmiä. Kehittyneellä algoritmiikalla sykevälivaihtelusta voidaan tehdä päätelmiä henkilön psyykkisestä ja fyysisestä kuormituksesta.

Sy­dämen syke­vä­li­vaih­telu on le­vossa ja rentou­tu­neena suur­ta, kun ih­minen on nuori, ter­ve, hyvä­kun­toinen ja -voin­tinen. Alhainen sykevälivaihtelu perusterveellä aikuisella voi antaa indikaatiota stressistä.

Ihon sähkönjohtavuuden muutos

eng. electrodermal activity (EDA), galvanic skin response (GSR), skin conductance response (SCR)

Sykevälivaihtelua pidempään tunnettu ilmiö on ihon sähkönjohtavuuden muutos. Psykologisten tekijöiden vaikutuksen ihon sähkönjohtavuuteen löysivät lähes samaan aikaan ranskalainen neurologi Féré (1888) ja venäläinen fysiologi Tarchanoff (1889). Ensimmäiset havainnot oli tehnyt jo kymmenen vuotta aiemmin ranskalainen terapeutti Vigouroux. Ilmiön lukuisista nimeämiskäytännöistä on englanniksi vakiintunut termi electrodermal activity (EDA).

Ihon sähkönjohtavuuden fysiologia

Ihon sähkönjohtavuus kasvaa, kun hikirauhasten kautta ihon pinnalle nousee hikeä. Sympaattinen autonominen hermosto aktivoi ihon pienet hikirauhaset (eccrine sweat glands) osana pakene tai taistele -reaktiota. Tämä tekee ihon sähkönjohtavuuden ilmiöstä tärkeää stressin seurannan kannalta. Se on erityisen merkittävää sillä ihon sähkönjohtavuutta säätelee autonomisen hermoston eri puolista vain sympaattinen osa. Parasympaattinen puoli ei vaikuta tähän toisin kuin muihin tahdosta riippumattomiin toimintoihin (1).

Ihon sähkönjohtavuuden mittaus

Mittaamiseen on kautta aikojen ollut tarjolla paljon laitteita, joilla voidaan tehdä laboratoriotason mittausta. Yleensä mittaus tehdään kämmenestä tai sormenpäistä elektrodeilla, jotka on johtimin yhdistetty vahvistimeen.

Käsittelemätön signaali on hyvin herkkä liikkeelle, joten useimmissa testiasetelmissa henkilön pitää olla liikkumatta. Tämä on aiemmin rajoittanut mittauksen laboratorioihin.

Viime aikoina puettavan teknologian kehitys on tuonut parannuksia myös ihon sähkönjohtavuuden seurantaan. Kehittyneet algoritmit ja signaalinkäsittely ovat pystyneet kompensoimaa liikeartefaktoja, ja puettavia ihon sähkönjohtavuuden mittareita on tullut markkinoille.

Kannettavuus on kiinnostavaa sekä psykologian että kliinisen käytön näkökulmasta (2). Psykologian piirissä kannettavat sensorit sallivat mittaukset henkilön normaalissa elämänpiirissä, mikä tuo arviointiin uutta näkökulmaa. Etuna on tutkimusprojektien kannalta lisäksi kannettavien laitteiden kohtuullinen kustannus.

Mittausyksikkö, parametrit ja mittauksen tarkkuus

Ihon sähkönjohtavuuden mittaus rekisteröi resistanssin eli sähköisen vastuksen (mittayksikkö ohmi) käänteisarvon konduktanssin (mittayksikkö siemens) kahden ihon pisteen välillä (3). Signaalilla on kaksi komponenttia: hitaasti muuttuva ihon johtavuustaso (skin conductance level, SCL) ja piikkimäinen ihon johtavuusvaste (skin conductace response, SCR), jonka amplitudi ja esiintymistiheys kertovat henkisestä vireystilasta (1). Ihon sähkönjohtavuuden muutos ei kerro henkilön tunnetilasta, eli vireystilan nousu voi johtua yhtä hyvin innostuksesta, paniikista kuin ärsyyntymisestä.

Mittaustarkkuus riippuu käytettävästä laitteesta, ympäristöstä sekä mistä kohtaa kehoa mitataan. Kämmenistä ja jalkapohjista saadaan paras vaste (4). Ikä ja sukupuoli vaikuttavat ihon sähkönjohtavuuden arvoihin jonkin verran. Ulkoinen lämpötila ja henkilön liikkeet vaikuttavat mittaussignaaliin, jota pitää oikeiden johtopäätösten tekemiseksi käsitellä.

Ihon sähkönjohtavuuden mittaus saadaan hyvin tarkaksi myös kannettavassa muodossa. Sitä voi jo tällä hetkellä tehdä kenttätutkimuskelpoisilla laitteilla.

Sovellutukset

Ihon sähkönjohtavuudella on paljon kliinisiä ja käytännön sovellutuksia, joista tunnetuin lienee valheenpaljastustesti. Psykologian tutkimuksessa ilmiön mittausta on sovellettu sen löytämisestä lähtien, myöhemmin esimerkiksi peli- ja käyttäjätutkimuksessa ja huippu-urheilussa.

 

Seuraavassa artikkelissamme kerromme, miten Moodmetric-älysormus mittaa ihon sähkönjohtavuutta.

Lähteet:
(1) Electrodermal Activity (Boucsein, 2012)

(2) Feasibility of an Electrodermal Activity Ring Prototype as a Research Tool (Torniainen, Cowley, Henelius, Lukander, Pakarinen, 2015)

(3) A short review and primer on electrodermal activity in human computer interaction applications (Benjamin Cowley, Jari Torniainen, 2016)

(4) Electrodermal Activity Sensor for Classification of Calm/Distress Condition (Zangróniz et al., 2017)

Moodmetric-mittauksen tieteellinen tausta ja käytännön sovellutukset käydään läpi viisiosaisessa sarjassa
  1. OSA 1: Pakene-tai-taistele -reaktio
  2. OSA 2: Pitkittynyt stressi – aivot tulkitsevat meidän olevan jatkuvassa vaarassa
  3. OSA 3: Fysiologiset mittaukset stressin pitkäkestoisessa seurannassa
  4. OSA 4: Moodmetric-älysormuksen toiminta ja mittausdatan tulkinta
  5. OSA 5: Moodmetric-mittaus ennakoivan työterveyshuollon välineenä 

 

OSA 2: Pitkittynyt stressi – aivot tulkitsevat meidän olevan jatkuvassa vaarassa

Autonomisen hermoston tehtävä on säädellä kehon toimintoja tilanteen vaatimalla tavalla. Kun henkilö nukkuu, toimivat kehoa palauttavat ja hoitavat järjestelmät. Lounaan jälkeen kehon tehtävä on sulattaa ruoka tehokkaasti ja korjata siitä saatava energia talteen. Henkeä uhkaavan vaaran edessä ruuansulatus tai immuunipuolustus ovat tarpeettomia – ne laitetaan pois päältä ja tuodaan lisävoimaa esimerkiksi kamppailussa tarvittaville lihaksille.

Autonominen hermosto toimii pääosin tahdosta riippumatta ja vastaa monista tärkeistä elintoiminnoista kuten verenpaineen- ja lämmönsäätelystä, ruuansulatuksesta, lisämunuaisen toiminnasta ja syljenerityksestä. Se hermottaa sisäelinten seinämissä olevaa sileää lihaskudosta ja sydänlihaskudosta, jotka vastaavat tahdosta riippumattomien lihasten toiminnasta. Autonominen hermosto pitää meidät hengissä ilman että meidän täytyy tietoisesti tehdä asioita sen eteen.

Autonominen hermosto jaetaan parasympaattiseen ja sympaattiseen hermostoon, jotka toimivat vastaparina. Parasympaattinen hermosto hidastaa sydämen sykettä, supistaa keuhkoputkia, nopeuttaa ruuansulatusta ja edistää paranemista. Se pyrkii rentouttamaan kehon ja pitämään elintoiminnot vakaina. Parasympaattinen hermosto on aktiivisimmillaan levon aikana.

Sympaattinen hermosto säätelee niinikään monien elinten toimintoja. Sen toiminta vilkastuu stressitilanteissa ja kovassa fyysisessä rasituksessa.

Yleensä sympaattinen ja parasympaattinen hermosto toimivat hyvässä yhteistyössä, mutta kuten keinulauta. Kun toisen toiminta kiihtyy, toisen hidastuu. Esimerkiksi stressireaktiossa sympaattinen hermosto menee hälytystilaan ja toimii hetkessä maksimivoimalla. Tällöin parasympaattinen toiminta seisahtuu, ja esimerkiksi suolen toiminta lähes pysähtyy.

Täydellinen sympaattisen ja parasympaattisen hermoston yhteistoiminta mahdollistaa hienovaraisen ja nopean elintoimintojen säätelyn joka tilanteessa.

Pakene tai taistele -reaktio on tarkoitettu nopeasti syntyvään ja ratkeavaan tilanteeseen. Nykyihmisellä stressireaktio voi jäädä huomaamatta päälle, eikä parasympaattinen hermosto pääse palauttamaan elimistöä lepotilaan.

Pitkäaikaisessa stressissä elimistön kortisolitaso on jatkuvasti ylhäällä

Jatkuva stressi pitää hypotalamus-aivolisäke-lisämunuaiskuori -akselin aktiivisena. Se on ikään kuin pitkään joutokäynnillä oleva moottori pumpaten elimistöön stressihormoneja, erityisesti kortisolia.

Kortisoli auttaa elimistöä kohtaamaan vaaran, mutta samalla se kuitenkin vaimentaa immuunijärjestelmän. Evoluution kannalta tämä oli järkevää: jos krokotiili uhkaa, on järkevää laittaa tarpeettomat järjestelmät kehosta hetkeksi pois päältä ja käyttää kaikki energia taisteluun.

Immuunipuolustus heikkenee ylikuormitustilassa, joten jatkuva stressi voi johtaa infektiokierteeseen. Stressitekijöillä on havaittu olevan vaikutuksia myös autoimmuunisairauksien puhkeamiseen, sydän ja verisuonitauteihin ja syövän syntyyn. Jatkuvat adrenaliinipiikit voivat vaurioittaa verisuonia, nostaa verenpainetta ja lisätä sydänvaivojen riskiä.

Huolestuneisuus ja pelko lisäävät stressiä, mikä edelleen aktivoi sympaattista hermostoa. Näin oireilu jatkuu – samalla palautuminen rentoutumalla ja nukkumalla vaikeutuu entisestään. Kova henkinen kuormitus toipilasvaiheessa saattaa olla jopa yhtä kohtalokasta kuin fyysinen rasitus. Töiden tekeminen sairaslomalla ei ole sitä mitä kehomme toivoisi.

stressi vaikuttaa keskittymiseen, muistiin ja ruokahaluun

Pitkäaikaisessa stressissä aivot ovat jatkuvasti siinä käsityksessä, että fyysinen taistelu käynnistyy hetkellä millä hyvänsä. Kortisolin avulla elimistö pyrkii pitämään maksimimäärän energiaa saatavilla. Se lisää ruokahalua ja tehostaa ylimääräisen ravinnon varastointia, mikä saattaa johtaa painonnousuun.

Kortisolia erittyy myös aivojen hippokampukseen, jolla on tärkeä rooli muistin toiminnassa ja oppimisessa. Stressaantuneella uuden oppiminen hidastuu ja tunteiden käsittely vaikeutuu, ilmenee keskittymisvaikeuksia ja muistihäiriöitä.

Jatkuva stressi ei ole pikkujuttu. Työstressin vaikutusta myös kuolleisuuteen on tutkittu:

Tutkimukseen osallistui yhteensä 812 työntekijää ja heitä seurattiin keskimäärin 25,6 vuotta. Työntekijät, joilla oli korkea työstressi, korkeat työvaatimukset yhdistettynä alhaisella työnohjauksella, oli 2,2-kertainen riski kuolla sydän- ja verisuonisairauteen verrattuna alhaisen työstressin kollegoihin. Vastaava riskisuhde oli työntekijöillä, joilla oli ponnistelu-palkitsevuus-epäsuhta (matala palkka, sosiaalisen arvostuksen puute, vähemmän uramahdollisuuksia suhteessa työhön tehtävään ponnisteluun) oli 2.4-kertainen kuolleisuusriski (Kivimäki et al., 2002)

Burnout

Kova stressi ei jatku loputtomiin ilman seurauksia. Burnout eli loppuunpalaminen on koko elimistön vakava häiriö. Se mielletään arkipuheessa usein psyykkiseksi tilaksi, mutta takana ovat samat elimistön reaktiot kuin lyhytkestoisessa stressissä. Samanaikainen psykologinen, hermostollinen, aineenvaihdunnallinen ja immuunipuolustuksen ylikuormittuminen saattaa olla niin vaikea, että täydellinen toipuminen on äärimmäisen hidasta tai jopa mahdotonta.

Burnoutin paras hoito on ennaltaehkäisy. Henkilön itsensä saattaa olla vaikea ilmaista tilanteen vakavuutta, sillä itseä ja oletettua työtahtia verrataan helposti työtovereihin. Kulissit pyritään pitämään kunnossa ja vielä hetki ennen romahtamista saattaa kaikki näyttää ulkonaisesti normaalilta.

Keskustele ystävien, kollegoiden, esimiehen tai työterveyslääkärin kanssa aina, jos arvelet olevasi ylikuormittunut. Uni on hyvä indikaattori.

Uni, aivot ja stressi

Kun elämä on kuormituksen suhteen tasapainossa, ihminen palautuu nopeista stressireaktioista ja myös pidemmistä kuormitusjaksoista. Näitä voivat aiheuttaa esimerkiksi vauvavuosi, talon rakennus, hektinen opiskelu- tai työprojekti. Kun palautumista on riittävästi , ihminen pääsee myös vaikeiden jaksojen yli.

Uni on palauttavista keinoista tärkein, samalla se on hyvä tasapainon indikaattori. Pitkään jatkuneet unen häiriöt kertovat usein stressistä, ja vähäinen uni taas vähentää stressinsietoa entisestään.

Aivot tarvitsevat unta. Unen aika tapahtuu paljon asioita joita nukkuja ei huomaa. Aivoille tehdään perusteellinen vuorokausihuolto jotta fyysisesti ja psyykkisesti voisimme hyvin.

Terveyttä ei ole ilman hyvää unta. Unen merkitys jaksamiselle tulee kaikille eteen viimeistään, kun ei saa nukuttua tarpeeksi. Pahimmillaan elämä on sumussa elämistä ja pakollisten asioiden yli rämpimistä. Valitettavasti uniongelmat ovat niin yleisiä, että niitä pidetään normaalina. Mutta näin ei ole – normaalia on nukkua hyvin.

Kun pääsääntöisesti uni on levollista ja aamulla olo on pirteä, pystyvät keho ja mieli joka päivä hyviin suorituksiin. Kehossa säilyy tasapaino.

Lue lisää unesta artikkelissamme Se ainoa uudenvuodenlupaus 

Pertti Panulan artikkeli aiheesta Stressi ja aivot lääkietieteellinen aikakauskirja Duodecimissä

Moodmetric-mittauksen tieteellinen tausta ja käytännön sovellutukset käydään läpi viisiosaisessa sarjassa
  1. OSA 1: Pakene-tai-taistele -reaktio
  2. OSA 2: Pitkittynyt stressi – aivot tulkitsevat meidän olevan jatkuvassa vaarassa
  3. OSA 3: Fysiologiset mittaukset stressin pitkäkestoisessa seurannassa
  4. OSA 4: Moodmetric-älysormuksen toiminta ja mittausdatan tulkinta
  5. OSA 5: Moodmetric-mittaus ennakoivan työterveyshuollon välineenä 

 

 

OSA 1: Pakene tai taistele -reaktio

Kun kyse on elämästä ja kuolemasta, keho ei jätä meitä pulaan. Se valmistautuu taistelemaan monin keinoin, joilla evoluutio on meidät varustanut.

Aivojen mantelitumake on vastuussa pelon prosessoinnista ja uhkatilanteen arvioinnista tulkitsemalla ääniä ja kuvia. Aiemmin opitun perustella mantelitumake määrittää kohdatun krokotiilin vaaralliseksi, ja lähettää välittömästi hätäsignaalin hypotalamukseen. Tämä toimii eräänlaisena komentokeskuksena, joka aktivoi sympaattisen hermoston.

Sympaattinen hermosto käynnistää pakene tai taistele -reaktion

Uhkatilanteessa aivot saavat kehoon vapautumaan ensin adrenaliinia ja noradrenaliinia. Käynnistyy taistele tai pakene -reaktio, jonka myötä pulssi nousee, sydämen iskuvoima kasvaa ja lihasten verisuonet laajenevat. Ihon ja sisäelinten verisuonet puolestaan supistuvat ja verenpaine nousee. Keuhkoputket laajenevat, jolloin ilma virtaa paremmin keuhkorakkuloihin.

Varastoitua sokeria ja rasvaa alkaa vapautua lihasten käyttöön, ruuansulatus hidastuu ja silmäterät laajenevat. Ihon pinta lämpenee ja hikoaa, mikä nostaa sähkönjohtavuutta. Kämmenten hikoaminen parantaa tarttumisotetta – mahdollisesti on kiivettävä puuhun pakoon.

Nämä havaittavat reaktiot aiheuttaa äärimmäisen nopea kemiallinen prosessi kehossamme. Kaikki tapahtuu tahdosta riippumattomasti. Ihminen on silmänräpäyksessä valmis toimintaan, ja pakenee krokotiilia jo ennen kuin ehtii pohtia mitä tehdä.

Termin kehittäjä Walter B. Cannon

Termin pakene tai taistele kehitti tohtori Walter B. Cannon vuonna 1915. Hän opiskeli Harvardin yliopistossa ja jatkoi siellä opettajana psykologian laitoksella. Cannon kiinnostui erityisesti laboratorioeläinten fyysisistä reaktioista paineen alla.

Kun hän tutki eläinten ruuansulatusta, hän havaitsi pelokkaan eläimen vatsassa fyysisiä muutoksia. Cannon halusi ymmärtää ilmiötä paremmin, ja jatkoi tutkimuksiaan eläinten kehossa tapahtuvista muutoksista stressin aikana kahden vuosikymmenen ajan.

Cannon määritteli myös uudestaan aiemmin esitellyn termin homeostaasi, joka tarkoittaa elimistön sisäistä tasapainoa. Keho pyrkii pysymään mahdollisimman vakaana muutoksista huolimatta ja tavoittelee tietynlaista tasapainoa. Esimerkiksi verensokerin nousu aiheuttaa janon, ja juomalla nestettä saadaan sokerin määrä elimistössä tasapainoon. Cannonin mukaan myös akuutista stressireaktiosta palautuminen on kehon pyrkimystä homeostaasiin.

Stressin homeostaattisen määritelmän mukaan ‘stressi on tila, missä odotukset – geneettisesti ohjelmoidut, opitut tai ympäristön ohjaamat – eivät vastaa käsitystä sisäisen tai ulkoisen ympäristön senhetkisestä tai odotetusta tilasta. Tämä odotusten ja oletetun tilanteen välinen ero aiheuttaa ihmisessä stressireaktion.’

Vaaratilanteen jatkuessa

Palataan vaaraan, jonka kohtasimme. Jos havaittu krokotiili onkin valtava pehmoeläin, voi vetäistä syvään henkeä ja naurahtaa helpotuksesta.

Jos uhka on todellinen ja taistelu väistämätön, aktivoituu ensimmäisen adrenaliinipiikin ehtyessä hypotalamus-aivolisäke-lisämunuaiskuori -akseli. Sen tehtävänä on pitää sympaattinen hermosto aktiivisena niin pitkään kuin tarvitaan.

Lisämunuaisen toiminnan käynnistyessä alkaa vereen vapautua stressihormoni kortisolia, jolla on monia tehtäviä. Se pitää mm. veren sokeritason riittävän korkeana stressitilanteiden aikana. Lisämunuaisen kautta tulevia hormonaalisia vaikutuksia kutsutaan välillisiksi stressin vaikutuksiksi, koska ne toimivat verenkierron kautta. Nämä vaikutukset ovat havaittavissa 20–30 sekunnissa. Artikkelin alussa kuvattiin välittömiä vaikutuksia, jotka tulevat suoraan sympaattisen hermoston ansiosta parissa sekunnissa.

Stressireaktiosta palautuminen

Kun uhka on voitettu, eivätkä aivot enää havaitse riskejä ympäristössä, otsalohkolle välittyy ’peru hälytys’ -viesti, sympaattisen hermoston hälytysmerkit vaikenevat, ja mantelitumake saa parasympaattisen hermoston palauttamaan elimistön normaaliin rentoutuneeseen tilaan.

Keholta menee noin 20 minuuttia fyysiseen palautumiseen akuutista stressireaktiosta, adrenaliinilisä vaikuttaa puolesta tunnista tuntiin. Lisämunuaisten erittämien hormonien vaikutus alkoi myöhemmin, ja myös kestää pidempään. Kun stressitekijää ei enää esiinny, kortisolinkin tuotanto kehossa loppuu ja tasapainotila saavutetaan parasympaattisen ja sympaattisen hermoston välille.

Sympaattinen hermosto ja hypotalamus-aivolisäke-lisämunuaiskuori -akseli pitävät stressireaktion yllä niin kauan kuin on tarpeen. Ihminen on rakennettu kohtaamaan vaaroja ja taistelemaan hengestään tilanteissa, jotka syntyvät nopeasti mutta usein myös ratkeavat pian. Aktivoituminen ja valmius hyökkäykseen ovat normaaleja reaktioita, samoin kuin innostus ja voitonriemu.

Multitaskaus, verot, korot, korkojen korot, piinaava kollega ja hajoavat kodinkoneet – näistä ei ollut tietoa evoluution alkuaikoina. Adrenaliinipiikkiä ei saa taistelemalla purettua, kun vastapuolena on puhelinlasku.

Mitä kehossa tapahtuu, kun stressivaste jää päälle? Lue artikkelisarjamme osa 2 (linkki alla).

Kuva ja tiedot Walter Cannonista: 

https://home.cc.umanitoba.ca/~berczii/hans-selye/walter-cannon-fight-or-flight-response.html

Moodmetric-mittauksen tieteellinen tausta ja käytännön sovellutukset käydään läpi viisiosaisessa sarjassa
  1. OSA 1: Pakene-tai-taistele -reaktio
  2. OSA 2: Aivojen tulkinta jatkuvasta vaarasta johtaa pitkittyneeseen stressiin
  3. OSA 3: Fysiologiset mittaukset stressin pitkäkestoisessa seurannassa
  4. OSA 4: Moodmetric-älysormuksen toiminta ja mittausdatan tulkinta
  5. OSA 5: Moodmetric-mittaus ennakoivan työterveyshuollon välineenä 

 

Maaseutuyrittäjän stressi ja palautuminen

Olen seurannut maaseutuyrittäjän arkea samasta taloudesta käsin 8 vuotta.

Kun Mooodmetric sai kutsun DIDIVE-hankkeen työpajaan, pyysi kollegani minua listaamaan maaseutuyrittäjien stressin aiheita. Keskitymme paljon tietotyöläisen arkeen, ja kohdeyleisö tulisi nyt olemaan erilaista.

(DIDIVE-hanke – Maaseutuyritysten työhyvinvoinnin ja tuloksellisuuden kehittäminen )

Stressinaiheita syntyi nopeasti blogillinen.

Muutama vuosikymmen sitten maanviljelijä pystyi elättämään perheensä jo kohtuullisella peltomäärällä. Urakoinnilla ja ahkeruudella tilakoko kasvoi ja konekanta parani.

Tänään maaseutuyrittäjän arkea leimaa taloudellinen epävarmuus, eikä pieni tai keskikokoinen tila elätä enää koko perhettä, usein ei edes yhtä aikuista. Ahkeruutta ei välttämättä palkita, sillä työmäärän ja työtulon välillä ei ole järkeenkäyvää suhdetta. Vääriä asioita tekemällä voivat tappiot jopa jatkuvasti lisääntyä.

Raha-asiat valvottavat

Maatila on yritys, jonka tulokseen vaikuttavat ja yrittäjälle stressiä aiheuttavat mm. isot investoinnit koneisiin, laitteisiin ja rakennuksiin, pienenevät tulot, maataloustuet, tukien hakeminen ja maksatus, EU-valvonta ja siitä mahdollisesti seuraavat sanktiot. Ja tietenkin sää, joka viime vuosina ei ole viljelijöitä suosinut.

Kokonaisuuden hallinta ei ole helppoa, työtä on haalittava, mutta millaista ja kuinka paljon. Maan hinta on korkea, ja tuotto-odotukset lyhyellä tähtäimellä synkät. Kannattaako tuotantoeläinten pito, pitäisikö lehmiä ottaa lisää vai laittaa kaikki pois? Koneet eivät sairastu, mutta hajoavat. Kalliit remontit voivat syödä muut tuotot, erityisesti jos itsellä ei ole taitoa korjata kaikkea. 

Suuri osa yrittäjistä on palkkatöissä muualla, tai tekee urakointia tai tuntitöitä. Työn hajautuminen aiheuttaa ajanhallinnan kadottamista – ei ole enää hetkeä, jolloin ei olisi jotain puuhaa. 

Perhe ja parisuhde

Parisuhde on koetuksella, kun työ ei palkitse. Vaikka toinen painaa töitä kellon ympäri, ei laskuja saada välttämättä maksettua, saati hankittua mitään ekstraa. Erityisesti muualta muuttaneelle voi olla kova paikka huomata, että perheen yhteiset kokemukset saattavat jäädä satunnaiseen pysähtymiseen ABC:llä.

Lasten koulumatka maalla on usein pitkä, ja koulukyydissä kuluu iso osa päivästä. Kaverit ja harrastukset ovat kaukana, ja menemiset vaativat enemmän järjestelyä kuin kaupungin joukkoliikeenteen piirissä.

Perhe on voimavara ja parhaimmillaan pitää kaiken pystyssä, tuli vastaan mitä tahansa. Ristiriitoja on kuitenkin välillä kuten kaikilla muillakin, ja pienessä yhteisössä avun hakeminen voi olla vaikeaa ajoissa esimerkiksi parisuhteen ongelmiin. Jos toinen puolisoista sairastuu, on asioiden järjestäminen aina hankalaa niin maalla kuin kaupungissa.

MaaseutuyrittäjäT vastaan muut

Harmaita hiuksia aiheuttaa yleisellä tasolla maatalouspolitiikka ja kaupunkilaisten mielipiteet. Ulkopuolelta tukia arvostellaan, mutta kuitenkin halutaan halpaa suomalaista ruisleipää. Harvaan asuttuja alueita ei haluta tukea, mutta maan viljeltynä pitämisen tärkeyttä ei laajasti pohdita. Maanviljelijät tuntevat tekevänsä työtä Suomen hyväksi, jotta esimerkiksi kriisitilanteessa ruokaa saa omasta maasta, mutta kokevat että täytyy odottaa seuraavaa sotaa, jotta tätä arvostetaan.

Maaseutuyrittäjät ovat pärjäämisen mestareita. Tuttujen kesken apua vaihdetaan, mutta tärkeää on pyrkiä selviämään yksin. Naapurin auto käydään viipymättä vetämässä ojasta, mutta avioeron sattuessa on hankalampi tarjota tutulle isännälle apua.

Entä palautumisen keinot?

Työ on maaseudulla usein myös se harrastus ja tuo iloa ja tyydytystä. Kyntäminen voi olla parasta mitä tietää – tahti on rauhallinen, radio soi, kukaan ei häiritse. Näkee edistymisen ja työnsä jäljen. Ammatinvalinta tuntuu oikealta kauniina kesäpäivinä, mieli on hyvä kun säät suosivat ja koneet kestävät.

Koti ja perhe ovat monen maaseutuyrittäjän paras palautumisen lähde. Kiireaikaan ei harrastamaan tai kyläilemään ehdi, ja monelle riittävät työn kautta tulevat ihmissuhteet.

Koneiden remontointi voi olla rentouttavaa käsillä tekemistä, ja välillä ehtii hetken istua kuivurin ovella katselemassa pellolle. 

Liikunta ei välttämättä ole harrastus, mutta osa saa fyysistä treeniä sopivasti. Työ voi toisille olla liiankin raskasta, ja vaikka koneet vähentävät ruumiillista rasitusta jatkuvasti, nostelua ja kantamista riittää edelleen. Lihaskunto voi olla hyvä, mutta aerobinen kunto heikko, ja jo kävelyllä käyminen silloin tällöin voisi virkistää mieltä ja kehoa.

Maatalousyrittäjyys on koko elämä.  Työt ovat aina silmien alla, mikä voi stressata mutta tuo myös turvallisuuden tunnetta ja omistajuuden iloa.

Hyvät yöunet ovat kaikkien, myös maatalousyrittäjän paras palautumisen lähde. Vaikka aamut ovat aikaisia ja joskus on yölläkin eläinten tai kuivurin takia noustava, nukkuu moni yrittäjä onneksi sikeästi.

Susanna Hartikainen tutkii aktiivista oppimista Tampereen teknillisellä yliopistolla

Susanna Hartikainen työskentelee tohtorikoulutettavana Tampereen teknillisellä yliopistolla tuotantotalouden ja tietojohtamisen laboratoriossa. Hän on mukana professori Petri Nokelaisen johtamassa LEAD-tutkimusryhmässä. Ryhmä tutkii oppimista ja asiantuntijuuden kehittymistä tekniikan alan yliopisto-opiskelussa.

1. Mikä on tutkimusalasi?

Oma tutkimusaiheeni liittyy aktiivisen oppimisen menetelmiin ja emootioihin oppimisessa.

Aktiivista oppimista on tekniikan alalla (engineering education) tutkittu paljon viime vuosina. Emootiot oppimisessa on myös paljon tutkittu alue, mutta sitä on tutkittu vähän, miten emootiot liittyvät aktiiviseen oppimiseen. Aktiivinen oppiminen tässä yhteydessä tarkoittaa nimenomaan opettamisen menetelmiä, joissa tavoitteena on, että opiskelija toimii aktiivisesti ja itse konstruoi eli rakentaa tiedon sen sijaan että tieto tarjoillaan valmiina tai ‘kaadetaan’ hänelle.

Aktiivisen oppimisen menetelmiä on jo käytössä TTY:lla, ja monet opettajat ovat käyttäneet ja kokeilleet eri menetelmiä. Tutkimuksen tavoite on antaa tietoa menetelmien valitsemisen avuksi opetuksessa ja tukea oppimisen tavoitteiden saavuttamista.

2. Käytät Moodmetric-sormusta tutkimustyössä – miten tutustuitte laitteeseen ja mistä tuli idea soveltamisesta teidän tutkimukseenne?

Eräs tutkimusryhmämme jäsen oli kuullut Moodmetric-esittelyn ja kiinnostui tästä uudesta mahdollisuudesta mitata virittyneisyyttä. Perinteisesti emootioiden tutkimus on perustunut pitkälti itseraportointiin, ja fysiologiset mittarit tuovat objektiivista tietoa täydentämään tätä. Moodmetric-sormuksen tekemä ihon sähkönjohtavuuden mittaus (electrodermal activity) on paljon käytetty menetelmä kognitiivisen ja emotionaalisen virittyneisyyden mittauksessa, joten se soveltui meidän tutkimukseemme hyvin.

Päätimme ottaa sormuksen tutkimusvälineeksi, sillä sitä voi käyttää autenttisessa tilanteessa liikuteltavuutensa vuoksi eikä mittaus vaadi laboratorio-olosuhteita.

3. Kuinka tärkeää on jatkuvan mitattavan tiedon saanti tutkimuksessa ja esim rahoituksen saamisessa?

Tutkimuksen näkökulmasta jatkuva mittaus antaa uutta tietoa, jolla voidaan täydentää itseraportoinnilla tehtäviä havaintoja. Jatkuva fysiologinen mittaus on uraauurtavaa oppimisen ja opiskelun tutkimuksessa, erityisesti autenttisessa ympäristössä tehtynä. Se on herättänyt myös paljon kiinnostusta yhteistyökumppaneissamme.

4. Millaisia mittauksia olet tehnyt ja kuinka suurille ryhmille?

Olemme tehneet mittauksia vuodesta 2016 lähtien, ja pääosin TTY:n opiskelijoilla. Ryhmien koko on vaihdellut 10 ja 40 henkilön välillä. Asetelmia on ollut erilaisia; jotkut mittausjaksot on ajoitettu ennalta määritettyjen opintojaksojen yhteyteen, toisissa opiskelijoiden virittyneisyyttä on mitattu hyvin erilaisissa opiskelutilanteissa. Myös opettajien virittyneisyyttä on mitattu, mutta pääpaino on ollut opiskelijoiden mittauksessa.

Tutkimusasetelmassa opiskelijat tekevät itseraportointia esimerkiksi emootioista, ja Moodmetric-mittaus tuo virittyneisyysdataa tämän lisäksi. Tyypillinen mittausjakso on ollut kaksi viikkoa.

5. Millainen Moodmetric-sormus ja sovellus ovat tutkimuksen apuvälineenä?

Tutkijan näkökulmasta älysormus on mielenkiintoinen tapa saada psykofysiologista dataa itsearvioinnin lisäksi. Hyvinä puolina ovat liikuteltavuus, eli sormusta voi soveltaa erilaisissa tilanteissa. Sormuksen keveys ja helppokäyttöisyys ovat plussaa, samoin laitteen kiinnostavuus itsessään – tutkimukseen on ollut helppo löytää osallistujia.

Kannettavuus tuo kuitenkin haastetta sen suhteen, että tutkimustilanne ei ole välttämättä tutkijan nähtävissä, koska opiskelijat käyttävät laitetta itsenäisesti. Opiskelijoiden pitää muistaa ladata laite ja varmistaa, että sormuksen kontakti on hyvä, jotta mittausdataa varmasti saadaan. Tämä pyritään varmistamaan hyvällä ohjeistuksella, ja opiskelijat saavat apua ja neuvoja tarvittaessa koko mittausjakson ajan.

6. Syksyllä on lanseerattu Moodmetric-pilvipalvelu, jota olet jo päässyt kokeilemaan. Mitä mahdollisuuksia se tarjoaa jatkossa tutkimuksenne tueksi?

Aineistonkeruun ja -hallinnan kannalta on erittäin hienoa saada pilvipalvelu käyttöön. Palvelu mahdollistaa myös seurannan tutkimuksen aikana, sen avulla voi esimerkiksi seurata toimiiko mittaus hyvin kaikilla osallistujilla.

Jatkossa pilvipalvelu mahdollistaa isojenkin aineistojen keruun ja hallinnan, jopa niin että tutkittava ryhmä on toisella puolella maapalloa.

7. Millaisiin tutkimuskohteisiin tai minkä tyyppisiin hankkeisiin voisit suositella Moodmetric-mittausta?

Mihin vain missä halutaan tietää, miten henkilöt ovat virittyneet tietyissä tilanteissa. Mittaus voi tuoda lisäarvoa monenlaisiin tilanteisiin ja sovelluskohteita on varmasti rajattomasti.

8. Mitä jatkosuunnitelmia teillä on?

Aineistonkeruu jatkuu, aloitamme parhaillaan uutta mittausjaksoa. Analyysivaiheeseen pääsemme myöhemmin tänä vuonna.

Opetusmenetelmäpuolen näkökulmasta suunnitelmissa on jatkossa myös interventioasetelma.

Kiitos haastattelusta!

Lisätietoa LEAD-tutkimusryhmästä:

Home

Haastateltavan yhteystiedot:
Susanna Hartikainen
[email protected]
Puhelin: +358 50 447 8526

Haastattelijana Niina Venho / Moodmetric

Se ainoa uudenvuodenlupaus

Uudenvuodenlupausten tekeminen ei taida olla kovin trendikästä. Fiksu ihminen ymmärtää, että päätöksiä oman hyvinvoinnin puolesta tulee tehdä joka päivä, ei vain kerran vuodessa.

Moni meistä ei kuitenkaan pysty viemään järkeviä ajatuksiaan käytäntöön ja joudumme etsimään motivaatiota elämäntapamuutoksiin eri tavoin.

Mielestäni uusi vuosi on hyvä ajankohta tehdä lupauksia, eli asettaa tavoitteita itselleen tulevalle vuodelle. Yleensä vuodenvaihdetta edeltää rauhallinen joulunalusaika, jolloin akkuja on ehditty lataamaan. Jouluna on tullut ehkä syötyä liikaa suklaata, kuten allekirjoittanut, ja ajatus sokerin vähentämisestä tuntuu hyvältä.

Jos innostut uudenvuodenlupauksista, mutta olet joutunut pettymään aiempina vuosina huonoihin tuloksiin, suosittelen yhtä ainoaa lupausta.

Panosta yöuneen.

Kysyn aina hyvinvointiluennoillamme yleisöltä, kuinka moni nukkuu mielestään riittävästi. Vain arviolta noin joka kymmenes nostaa kätensä ylös. Syitä on monia, eivätkä ne ole aina itsen päätettävissä. Tuntuu monesti, että unen merkitystä suorituskyvylle ja hyvinvoinnille ei ymmärretä.

Unen yhtenä tärkeänä tehtävänä on tasapainottaa hermostoa päivän aikaisesta rasituksesta. Autonominen hermosto, joka säätelee kehomme elintärkeitä toimintoja kuten sydämen, hengityksen sekä monien sisäelinten ja rauhasten toimintaa, pyrkii jatkuvasti tasapainotilaan. Jos toistuvasti estämme autonomista hermostoa saavuttamasta tasapainoa, altistamme itsemme erilaisille psyykkisille ja fyysisille sairauksille. Sitä ennen olemista saattaa leimata jatkuva kiire, väsymys, saamattomuus ja negatiivinen mieliala. Oma elämä tuntuu olevan joidenkin muiden käsissä ja kotona läheisiltä toivoo lähinnä riittävän pitkää etäisyyttä. Itsesyytökset liikunnan pois jäämisestä ja huonoista ruokailutottumuksista kuuluvat kuvaan niin ikään.

 

Tehokkain keino häiritä autonomisen hermoston tasapainotilan saavuttamista on nukkua liian vähän. Ja sama toisin päin. Tehokkain keino auttaa autonominen hermosto tasapainotilaan on nukkua riittävästi ja hyvin, mutta ei kuitenkaan liikaa. Korostuneen unentarpeen taustalla voi olla esimerkiksi piilevä terveysvaiva.

Jos olet onnekas, riittää vain, että päätät mennä nukkumaan ajoissa. Jos sinulla on pieniä lapsia, voit joutua kamppailemaan sen ajatuksen kanssa, että ns. oma aikasi lyhenee.  Suosittelen kokeilemaan silti, sillä saatat yht’äkkiä nauttia elämästä ja saada aikaan enemmän, vaikka oma aikasi jäisikin lyhyemmäksi.

Jos taas kärsit univaikeuksista, on tilanne haastavampi. Kiinnittämällä huomiota unihygieniaan voi yrittää etsiä ratkaisua ongelmaan  Unihygienialla tarkoitetaan erilaisia toimia, joilla pyritään parantamaan unen laatua ja kestoa. Katso vinkkejä unihygieniaan esimerkiksi täältä. Toisinaan, erityisesti jos univaikeudet ovat kestäneet pitkään, voi olla hyvä kääntyä ammattilaisen puoleen. Univaikeuksien kanssa ei kannata jäädä yksin.

Ne onnekkaat, joille nukahtaminen tai unen ylläpitäminen ei tuota vaikeuksia, haastan kokeilemaan riittävää yöunta yhtäjaksoisesti ainakin kahden viikon ajan. Jos mahdollista, pidä myös uni-valverytmi samanlaisena päivästä toiseen.

On todennäköistä, että sen jälkeen myös ne muut tavoitteet, kuten esimerkiksi liikunnan lisääminen, kilojen karistaminen, parempi työteho tai mitä ikinä tavoitteletkin, ovat helpommin saavutettavissa. On suuri riski siinä, että tulet myös onnellisemmaksi.

Oma uudenvuodenlupaukseni on karkkilakko, sillä nukkumisen priorisoinnin aloitin viime vuonna. Vähän jopa nolottaa myöntää, mutta vasta 37  vuoden iässä oivalsin, kuinka tarmokas olo voi olla riittävän pitkään ja hyvin nukutun yön jälkeen. Olin kuvitellut, että perimäni pitää huolen, etten voi herätä virkeänä kuudelta aamulla. Lisäämällä tunnin yöunta ja nipistämällä omasta ajasta, olen saanut elämääni enemmän kuin mistä olen joutunut luopumaan.

Yöuni on tärkein palautumisen mekanismi. Mitä isommilla kierroksilla päivän aikana käy, sitä enemmän akkuja täytyy ladata. Ajoittaiset univaikeudet muistuttavat kuitenkin läsnäolollaan myös minua, jos kierrokset ovat olleet liian kovia suhteessa palautumiseen.

Nukkuminen ei ole itsestäänselvyys ja siksi sitä kannattaa vaalia. 

Opinnäytetyö: Työhyvinvoinnin tukeminen luontoympäristössä

Tiina Aitto-ojan ja Ella Ikosen opinnäytetyön tavoitteena on edistää työhyvinvointia ja lisätä ihmisten tietoutta luonnon hyvinvointivaikutuksista.

Opinnäytetyö sai pohjan LUOTUO-hankkeesta, joka oli ensimmäisten joukossa tuomassa tietoa luonnon hyvinvointivaikutuksista ja näiden mittaamisesta matkailupalveluihin. (LUOTUO-luonnon hyvinvointi- ja terveysvaikutusten tuotteistaminen 2015.)

Tiina Aitto-ojan ja Ella Ikosen opinnäytetyön teoriaosuus käy läpi fyysisen, psyykkisen ja sosiaalisen työhyvinvoinnin osa-alueet sekä haasteet.

Luonnon vaikutusta työhyvinvointiin sekä hyvinvoinnin mittaamista teknologian avulla käytiin läpi sekä aiempien tutkimusten kautta että itse käytännön osuudessa. Tiina Aitto-oja ja Ella Ikonen suunnittelivat luontoympäristöön liikunta- ja rentoutusradan, jota myös testattiin ja osallistujien stressitasoja mitattiin Moodmetric-älysormuksella.

Opinnäytetyötä voi hyödyntää työhyvinvointia tukevassa toiminnassa, ja siitä voivat hyötyä sekä yksilöt että yritykset.

-Jatkotutkimusaiheeksi opinnäytetyöstämme nousi Moodmetric-sormuksen käyttö työhyvinvoinnin mittarina. Tutkia voi mm. sitä, miten luonnossa oleskelun palauttava vaikutus näkyy pidemmässä mittauksessa.

 

Lue Tiina Aitto-ojan ja Ella Ikosen opinnäytetyö kokonaisuudessaan Theseuksesta.

 

Ihon sähkönjohtavuuden mittaus tuo uutta tietoa urheilijan harjoittelun tueksi

Huippu-urheilussa erilaisia mittareita on käytetty pitkään valmennuksen apuna. Puettava elektroniikka on tehnyt seurannan helpoksi myös kuntoilijoille.

Eniten on mitattu sydämen sykettä ja analysoitu sykealueita. Sykemittarin kehitti australialainen fyysikko Robert Treffene 70-luvulla aluksi uinnin harjoitteluun. Suomessa sykemittarin keksi Polar Electron perustaja professori Seppo Säynäjäkangas, ja haki tälle patenttia vuonna 1975.

Sykkeen mittausta voi nykyisin tehdä valtavalla määrällä laitteita. Tarkimmat mittaavat edelleen rinnan alueelta, rintapannalla tai rintaan liimattavilla sensoreilla. Ranteesta mittaavat laitteet ovat mukavuutensa takia paljolti syrjäyttäneet rintapannat erityisesti kuntoilijoilla. Näidenkin tarkkuus on parantunut, mutta erityisesti korkeilla sykealueilla ranteesta tai sormesta mittaavien laitteiden tarkkuus kärsii.

Syke, sykevälinvaihtelu ja ihon sähkönjohtavuuden muutos

Sydämen sykkeen mittaus on erinomainen tapa ymmärtää fyysistä rasitusta. Sykkeestä saa erilaisilla algoritmeillä ymmärrystä myös palautumisesta, unesta ja stressistä.
Sykevälinvaihtelun mittaus on noussut viime vuosina paljon esille juuri palautumisen ja henkisen kuormituksen mittaamiseen. Tähän sisältyy kuitenkin haasteita, sillä korkealla syketaajuudella algoritmien on vaikea tulkita, mitä tapahtuu: onko kyse siitä, että henkilö paikallaan istuessaan jännittää (vaikkapa alkavaa tenttiä), vai onko kyse fyysisestä rasituksesta. Tässä ovat apuna kiihtyvyysanturit, jotka osaavat päätellä ollaanko liikkeessä vai paikallaan.

Ihon sähkönjohtavuuden muutoksen mittaus tuo mielenkiintoisen lisän urheilijoiden suorituskyvyn arvioimiseen. Mittaus ei kerro sydämen toiminnasta, vaan ihon hikirauhasten reaktioiden kautta sympaattisen hermoston aktivaatiosta. Iho on ainoa elin, joka on puhtaasti hermotettu sympaattiseen hermostoon. Ihon sähkönjohtavuuden mittaus reagoi erityisen herkästi emotionaaliseen ja kognitiiviseen kuormitukseen, ja se on ollut psykologien yli 100 vuotta hyödyntämä mittausmenetelmä. Vasta viime vuosina se on ollut saatavilla myös kuluttajalaitteissa.

Moodmetric-älysormus mittaa ihon sähkönjohtavuutta ja se soveltuu erinomaisesti pitkäaikaiseen mittaukseen, kun halutaan nähdä mistä yksilön kokonaiskuormitus syntyy ja miten palautumista tapahtuu viikkojen, kuukausien tai jopa vuosien aikana.

Sekä huippu- että tavoitteellisessa urheilussa tarvitaan tietoa siitä, mitkä muut mahdolliset kuormituksen lähteet tai palautumisen haasteet vaikuttavat huippusuoritukseen. Esimerkiksi ammattiurheilijan kognitiivinen kuormitus on oletettavasti vähäisempää kuin samalla tasolla kisaavan urheilijan, joka käy töissä rahoittaakseen elämänsä ja urheilun. Tällöin ammattiurheilija voi treenata enemmän, sillä hänellä on paremmin aikaa palautumiseen. Urheilusuoritukseen ei vaikuta siis pelkästään fyysisen kuormituksen määrä vaan myös emotionaalinen ja kognitiivinen kuormitus.

Lue lisää: Moodmetric-mittaus tutkimusprojekteissa

Moodmetric osallistuu SMASH-urheilutapahtumaan 28-29. marraskuuta,
tule tapaamaan ja testaamaan älysormusta!

Yhteystiedot:
Niina Venho
[email protected]
040 710 4087