Maaseutuyrittäjän stressi ja palautuminen

Olen seurannut maaseutuyrittäjän arkea samasta taloudesta käsin 8 vuotta.

Kun Mooodmetric sai kutsun DIDIVE-hankkeen työpajaan, pyysi kollegani minua listaamaan maaseutuyrittäjien stressin aiheita. Keskitymme paljon tietotyöläisen arkeen, ja kohdeyleisö tulisi nyt olemaan erilaista.

(DIDIVE-hanke – Maaseutuyritysten työhyvinvoinnin ja tuloksellisuuden kehittäminen )

Stressinaiheita syntyi nopeasti blogillinen.

Muutama vuosikymmen sitten maanviljelijä pystyi elättämään perheensä jo kohtuullisella peltomäärällä. Urakoinnilla ja ahkeruudella tilakoko kasvoi ja konekanta parani.

Tänään maaseutuyrittäjän arkea leimaa taloudellinen epävarmuus, eikä pieni tai keskikokoinen tila elätä enää koko perhettä, usein ei edes yhtä aikuista. Ahkeruutta ei välttämättä palkita, sillä työmäärän ja työtulon välillä ei ole järkeenkäyvää suhdetta. Vääriä asioita tekemällä voivat tappiot jopa jatkuvasti lisääntyä.

Raha-asiat valvottavat

Maatila on yritys, jonka tulokseen vaikuttavat ja yrittäjälle stressiä aiheuttavat mm. isot investoinnit koneisiin, laitteisiin ja rakennuksiin, pienenevät tulot, maataloustuet, tukien hakeminen ja maksatus, EU-valvonta ja siitä mahdollisesti seuraavat sanktiot. Ja tietenkin sää, joka viime vuosina ei ole viljelijöitä suosinut.

Kokonaisuuden hallinta ei ole helppoa, työtä on haalittava, mutta millaista ja kuinka paljon. Maan hinta on korkea, ja tuotto-odotukset lyhyellä tähtäimellä synkät. Kannattaako tuotantoeläinten pito, pitäisikö lehmiä ottaa lisää vai laittaa kaikki pois? Koneet eivät sairastu, mutta hajoavat. Kalliit remontit voivat syödä muut tuotot, erityisesti jos itsellä ei ole taitoa korjata kaikkea. 

Suuri osa yrittäjistä on palkkatöissä muualla, tai tekee urakointia tai tuntitöitä. Työn hajautuminen aiheuttaa ajanhallinnan kadottamista – ei ole enää hetkeä, jolloin ei olisi jotain puuhaa. 

Perhe ja parisuhde

Parisuhde on koetuksella, kun työ ei palkitse. Vaikka toinen painaa töitä kellon ympäri, ei laskuja saada välttämättä maksettua, saati hankittua mitään ekstraa. Erityisesti muualta muuttaneelle voi olla kova paikka huomata, että perheen yhteiset kokemukset saattavat jäädä satunnaiseen pysähtymiseen ABC:llä.

Lasten koulumatka maalla on usein pitkä, ja koulukyydissä kuluu iso osa päivästä. Kaverit ja harrastukset ovat kaukana, ja menemiset vaativat enemmän järjestelyä kuin kaupungin joukkoliikeenteen piirissä.

Perhe on voimavara ja parhaimmillaan pitää kaiken pystyssä, tuli vastaan mitä tahansa. Ristiriitoja on kuitenkin välillä kuten kaikilla muillakin, ja pienessä yhteisössä avun hakeminen voi olla vaikeaa ajoissa esimerkiksi parisuhteen ongelmiin. Jos toinen puolisoista sairastuu, on asioiden järjestäminen aina hankalaa niin maalla kuin kaupungissa.

MaaseutuyrittäjäT vastaan muut

Harmaita hiuksia aiheuttaa yleisellä tasolla maatalouspolitiikka ja kaupunkilaisten mielipiteet. Ulkopuolelta tukia arvostellaan, mutta kuitenkin halutaan halpaa suomalaista ruisleipää. Harvaan asuttuja alueita ei haluta tukea, mutta maan viljeltynä pitämisen tärkeyttä ei laajasti pohdita. Maanviljelijät tuntevat tekevänsä työtä Suomen hyväksi, jotta esimerkiksi kriisitilanteessa ruokaa saa omasta maasta, mutta kokevat että täytyy odottaa seuraavaa sotaa, jotta tätä arvostetaan.

Maaseutuyrittäjät ovat pärjäämisen mestareita. Tuttujen kesken apua vaihdetaan, mutta tärkeää on pyrkiä selviämään yksin. Naapurin auto käydään viipymättä vetämässä ojasta, mutta avioeron sattuessa on hankalampi tarjota tutulle isännälle apua.

Entä palautumisen keinot?

Työ on maaseudulla usein myös se harrastus ja tuo iloa ja tyydytystä. Kyntäminen voi olla parasta mitä tietää – tahti on rauhallinen, radio soi, kukaan ei häiritse. Näkee edistymisen ja työnsä jäljen. Ammatinvalinta tuntuu oikealta kauniina kesäpäivinä, mieli on hyvä kun säät suosivat ja koneet kestävät.

Koti ja perhe ovat monen maaseutuyrittäjän paras palautumisen lähde. Kiireaikaan ei harrastamaan tai kyläilemään ehdi, ja monelle riittävät työn kautta tulevat ihmissuhteet.

Koneiden remontointi voi olla rentouttavaa käsillä tekemistä, ja välillä ehtii hetken istua kuivurin ovella katselemassa pellolle. 

Liikunta ei välttämättä ole harrastus, mutta osa saa fyysistä treeniä sopivasti. Työ voi toisille olla liiankin raskasta, ja vaikka koneet vähentävät ruumiillista rasitusta jatkuvasti, nostelua ja kantamista riittää edelleen. Lihaskunto voi olla hyvä, mutta aerobinen kunto heikko, ja jo kävelyllä käyminen silloin tällöin voisi virkistää mieltä ja kehoa.

Maatalousyrittäjyys on koko elämä.  Työt ovat aina silmien alla, mikä voi stressata mutta tuo myös turvallisuuden tunnetta ja omistajuuden iloa.

Hyvät yöunet ovat kaikkien, myös maatalousyrittäjän paras palautumisen lähde. Vaikka aamut ovat aikaisia ja joskus on yölläkin eläinten tai kuivurin takia noustava, nukkuu moni yrittäjä onneksi sikeästi.

Susanna Hartikainen tutkii aktiivista oppimista Tampereen teknillisellä yliopistolla

Susanna Hartikainen työskentelee tohtorikoulutettavana Tampereen teknillisellä yliopistolla tuotantotalouden ja tietojohtamisen laboratoriossa. Hän on mukana professori Petri Nokelaisen johtamassa LEAD-tutkimusryhmässä. Ryhmä tutkii oppimista ja asiantuntijuuden kehittymistä tekniikan alan yliopisto-opiskelussa.

1. Mikä on tutkimusalasi?

Oma tutkimusaiheeni liittyy aktiivisen oppimisen menetelmiin ja emootioihin oppimisessa.

Aktiivista oppimista on tekniikan alalla (engineering education) tutkittu paljon viime vuosina. Emootiot oppimisessa on myös paljon tutkittu alue, mutta sitä on tutkittu vähän, miten emootiot liittyvät aktiiviseen oppimiseen. Aktiivinen oppiminen tässä yhteydessä tarkoittaa nimenomaan opettamisen menetelmiä, joissa tavoitteena on, että opiskelija toimii aktiivisesti ja itse konstruoi eli rakentaa tiedon sen sijaan että tieto tarjoillaan valmiina tai ‘kaadetaan’ hänelle.

Aktiivisen oppimisen menetelmiä on jo käytössä TTY:lla, ja monet opettajat ovat käyttäneet ja kokeilleet eri menetelmiä. Tutkimuksen tavoite on antaa tietoa menetelmien valitsemisen avuksi opetuksessa ja tukea oppimisen tavoitteiden saavuttamista.

2. Käytät Moodmetric-sormusta tutkimustyössä – miten tutustuitte laitteeseen ja mistä tuli idea soveltamisesta teidän tutkimukseenne?

Eräs tutkimusryhmämme jäsen oli kuullut Moodmetric-esittelyn ja kiinnostui tästä uudesta mahdollisuudesta mitata virittyneisyyttä. Perinteisesti emootioiden tutkimus on perustunut pitkälti itseraportointiin, ja fysiologiset mittarit tuovat objektiivista tietoa täydentämään tätä. Moodmetric-sormuksen tekemä ihon sähkönjohtavuuden mittaus (electrodermal activity) on paljon käytetty menetelmä kognitiivisen ja emotionaalisen virittyneisyyden mittauksessa, joten se soveltui meidän tutkimukseemme hyvin.

Päätimme ottaa sormuksen tutkimusvälineeksi, sillä sitä voi käyttää autenttisessa tilanteessa liikuteltavuutensa vuoksi eikä mittaus vaadi laboratorio-olosuhteita.

3. Kuinka tärkeää on jatkuvan mitattavan tiedon saanti tutkimuksessa ja esim rahoituksen saamisessa?

Tutkimuksen näkökulmasta jatkuva mittaus antaa uutta tietoa, jolla voidaan täydentää itseraportoinnilla tehtäviä havaintoja. Jatkuva fysiologinen mittaus on uraauurtavaa oppimisen ja opiskelun tutkimuksessa, erityisesti autenttisessa ympäristössä tehtynä. Se on herättänyt myös paljon kiinnostusta yhteistyökumppaneissamme.

4. Millaisia mittauksia olet tehnyt ja kuinka suurille ryhmille?

Olemme tehneet mittauksia vuodesta 2016 lähtien, ja pääosin TTY:n opiskelijoilla. Ryhmien koko on vaihdellut 10 ja 40 henkilön välillä. Asetelmia on ollut erilaisia; jotkut mittausjaksot on ajoitettu ennalta määritettyjen opintojaksojen yhteyteen, toisissa opiskelijoiden virittyneisyyttä on mitattu hyvin erilaisissa opiskelutilanteissa. Myös opettajien virittyneisyyttä on mitattu, mutta pääpaino on ollut opiskelijoiden mittauksessa.

Tutkimusasetelmassa opiskelijat tekevät itseraportointia esimerkiksi emootioista, ja Moodmetric-mittaus tuo virittyneisyysdataa tämän lisäksi. Tyypillinen mittausjakso on ollut kaksi viikkoa.

5. Millainen Moodmetric-sormus ja sovellus ovat tutkimuksen apuvälineenä?

Tutkijan näkökulmasta älysormus on mielenkiintoinen tapa saada psykofysiologista dataa itsearvioinnin lisäksi. Hyvinä puolina ovat liikuteltavuus, eli sormusta voi soveltaa erilaisissa tilanteissa. Sormuksen keveys ja helppokäyttöisyys ovat plussaa, samoin laitteen kiinnostavuus itsessään – tutkimukseen on ollut helppo löytää osallistujia.

Kannettavuus tuo kuitenkin haastetta sen suhteen, että tutkimustilanne ei ole välttämättä tutkijan nähtävissä, koska opiskelijat käyttävät laitetta itsenäisesti. Opiskelijoiden pitää muistaa ladata laite ja varmistaa, että sormuksen kontakti on hyvä, jotta mittausdataa varmasti saadaan. Tämä pyritään varmistamaan hyvällä ohjeistuksella, ja opiskelijat saavat apua ja neuvoja tarvittaessa koko mittausjakson ajan.

6. Syksyllä on lanseerattu Moodmetric-pilvipalvelu, jota olet jo päässyt kokeilemaan. Mitä mahdollisuuksia se tarjoaa jatkossa tutkimuksenne tueksi?

Aineistonkeruun ja -hallinnan kannalta on erittäin hienoa saada pilvipalvelu käyttöön. Palvelu mahdollistaa myös seurannan tutkimuksen aikana, sen avulla voi esimerkiksi seurata toimiiko mittaus hyvin kaikilla osallistujilla.

Jatkossa pilvipalvelu mahdollistaa isojenkin aineistojen keruun ja hallinnan, jopa niin että tutkittava ryhmä on toisella puolella maapalloa.

7. Millaisiin tutkimuskohteisiin tai minkä tyyppisiin hankkeisiin voisit suositella Moodmetric-mittausta?

Mihin vain missä halutaan tietää, miten henkilöt ovat virittyneet tietyissä tilanteissa. Mittaus voi tuoda lisäarvoa monenlaisiin tilanteisiin ja sovelluskohteita on varmasti rajattomasti.

8. Mitä jatkosuunnitelmia teillä on?

Aineistonkeruu jatkuu, aloitamme parhaillaan uutta mittausjaksoa. Analyysivaiheeseen pääsemme myöhemmin tänä vuonna.

Opetusmenetelmäpuolen näkökulmasta suunnitelmissa on jatkossa myös interventioasetelma.

Kiitos haastattelusta!

Lisätietoa LEAD-tutkimusryhmästä:

Home

Haastateltavan yhteystiedot:
Susanna Hartikainen
[email protected]
Puhelin: +358 50 447 8526

Haastattelijana Niina Venho / Moodmetric

Se ainoa uudenvuodenlupaus

Uudenvuodenlupausten tekeminen ei taida olla kovin trendikästä. Fiksu ihminen ymmärtää, että päätöksiä oman hyvinvoinnin puolesta tulee tehdä joka päivä, ei vain kerran vuodessa.

Moni meistä ei kuitenkaan pysty viemään järkeviä ajatuksiaan käytäntöön ja joudumme etsimään motivaatiota elämäntapamuutoksiin eri tavoin.

Mielestäni uusi vuosi on hyvä ajankohta tehdä lupauksia, eli asettaa tavoitteita itselleen tulevalle vuodelle. Yleensä vuodenvaihdetta edeltää rauhallinen joulunalusaika, jolloin akkuja on ehditty lataamaan. Jouluna on tullut ehkä syötyä liikaa suklaata, kuten allekirjoittanut, ja ajatus sokerin vähentämisestä tuntuu hyvältä.

Jos innostut uudenvuodenlupauksista, mutta olet joutunut pettymään aiempina vuosina huonoihin tuloksiin, suosittelen yhtä ainoaa lupausta.

Panosta yöuneen.

Kysyn aina hyvinvointiluennoillamme yleisöltä, kuinka moni nukkuu mielestään riittävästi. Vain arviolta noin joka kymmenes nostaa kätensä ylös. Syitä on monia, eivätkä ne ole aina itsen päätettävissä. Tuntuu monesti, että unen merkitystä suorituskyvylle ja hyvinvoinnille ei ymmärretä.

Unen yhtenä tärkeänä tehtävänä on tasapainottaa hermostoa päivän aikaisesta rasituksesta. Autonominen hermosto, joka säätelee kehomme elintärkeitä toimintoja kuten sydämen, hengityksen sekä monien sisäelinten ja rauhasten toimintaa, pyrkii jatkuvasti tasapainotilaan. Jos toistuvasti estämme autonomista hermostoa saavuttamasta tasapainoa, altistamme itsemme erilaisille psyykkisille ja fyysisille sairauksille. Sitä ennen olemista saattaa leimata jatkuva kiire, väsymys, saamattomuus ja negatiivinen mieliala. Oma elämä tuntuu olevan joidenkin muiden käsissä ja kotona läheisiltä toivoo lähinnä riittävän pitkää etäisyyttä. Itsesyytökset liikunnan pois jäämisestä ja huonoista ruokailutottumuksista kuuluvat kuvaan niin ikään.

 

Tehokkain keino häiritä autonomisen hermoston tasapainotilan saavuttamista on nukkua liian vähän. Ja sama toisin päin. Tehokkain keino auttaa autonominen hermosto tasapainotilaan on nukkua riittävästi ja hyvin, mutta ei kuitenkaan liikaa. Korostuneen unentarpeen taustalla voi olla esimerkiksi piilevä terveysvaiva.

Jos olet onnekas, riittää vain, että päätät mennä nukkumaan ajoissa. Jos sinulla on pieniä lapsia, voit joutua kamppailemaan sen ajatuksen kanssa, että ns. oma aikasi lyhenee.  Suosittelen kokeilemaan silti, sillä saatat yht’äkkiä nauttia elämästä ja saada aikaan enemmän, vaikka oma aikasi jäisikin lyhyemmäksi.

Jos taas kärsit univaikeuksista, on tilanne haastavampi. Kiinnittämällä huomiota unihygieniaan voi yrittää etsiä ratkaisua ongelmaan  Unihygienialla tarkoitetaan erilaisia toimia, joilla pyritään parantamaan unen laatua ja kestoa. Katso vinkkejä unihygieniaan esimerkiksi täältä. Toisinaan, erityisesti jos univaikeudet ovat kestäneet pitkään, voi olla hyvä kääntyä ammattilaisen puoleen. Univaikeuksien kanssa ei kannata jäädä yksin.

Ne onnekkaat, joille nukahtaminen tai unen ylläpitäminen ei tuota vaikeuksia, haastan kokeilemaan riittävää yöunta yhtäjaksoisesti ainakin kahden viikon ajan. Jos mahdollista, pidä myös uni-valverytmi samanlaisena päivästä toiseen.

On todennäköistä, että sen jälkeen myös ne muut tavoitteet, kuten esimerkiksi liikunnan lisääminen, kilojen karistaminen, parempi työteho tai mitä ikinä tavoitteletkin, ovat helpommin saavutettavissa. On suuri riski siinä, että tulet myös onnellisemmaksi.

Oma uudenvuodenlupaukseni on karkkilakko, sillä nukkumisen priorisoinnin aloitin viime vuonna. Vähän jopa nolottaa myöntää, mutta vasta 37  vuoden iässä oivalsin, kuinka tarmokas olo voi olla riittävän pitkään ja hyvin nukutun yön jälkeen. Olin kuvitellut, että perimäni pitää huolen, etten voi herätä virkeänä kuudelta aamulla. Lisäämällä tunnin yöunta ja nipistämällä omasta ajasta, olen saanut elämääni enemmän kuin mistä olen joutunut luopumaan.

Yöuni on tärkein palautumisen mekanismi. Mitä isommilla kierroksilla päivän aikana käy, sitä enemmän akkuja täytyy ladata. Ajoittaiset univaikeudet muistuttavat kuitenkin läsnäolollaan myös minua, jos kierrokset ovat olleet liian kovia suhteessa palautumiseen.

Nukkuminen ei ole itsestäänselvyys ja siksi sitä kannattaa vaalia.